Varhainen vuorovaikutus luo pohjan lapsen kehitykselle

Vuorovaikutuskokemukset alkavat karttua heti syntymän jälkeen. Vastasyntynyt vauva nostetaan vanhemman syliin, jossa hän tuntee ihon lämmön ja kuulee jo kohdusta tutut sydämen äänet. Vanhempi vastaa vauvan liikkeisiin koskettamalla häntä, hakemalla häneen katsekontaktia ja puhumalla hänelle.

Varhaisimmista hetkistään lähtien vauvan mieleen alkaa rakentua käsitys yhdessä olemisesta ja vuorovaikutuksesta. Ensimmäisten kuukausien aikana vauva viestittää nälkään, väsymykseen ja olotilaansa liittyviä tarpeitaan. On tärkeää, että vanhemmat vastaavat herkästi kaikkiin vauvan viesteihin.

Miksi vuorovaikutus on tärkeää kaikelle kehitykselle?

Varhaiset vuorovaikutuskokemukset ovat tärkeitä kaikille kehityksen osa-alueille. Varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsi harjoittelee myös taitoja, joita hän tarvitsee kommunikointitilanteissa läpi elämänsä. Nämä taidot muodostavat kommunikoinnin perustan.

Vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa lapsi oppii muuan muassa nauttimaan yhdessäolosta, suuntaamaan huomionsa toiseen ihmiseen, olemaan tarkkaavainen, toimimaan yhdessä, vuorottelemaan ja säätelemään omaa aktiivisuustasoaan.

Vauva oppii myös käyttämään ja ymmärtämään monipuolisesti erilaisia kommunikointikeinoja kuten katsekontaktia, ilmeitä, fyysistä kontaktia, olemuskieltä ja muuta sanatonta viestintää. Lisäksi lapsi oppii käyttämään ääntelyä, sanoja ja puhetta merkityksellisesti sekä ilmaisemaan ja ymmärtämään tunteita.

Lapsi oppii myös tuntemaan, että toiset välittävät ja välittämään itse toisista, luottamaan muihin ihmisiin sekä tuntemaan itsensä paremmin. Nämä tunnetaidot vahvistuvat vuorovaikutuksessa.

Vanhemmat voivat tukea vauvan kehitystä olemalla yhdessäolotilanteissa rauhallisesti läsnä, keskittymällä vauvaan, tarkkailemalla ja vastaamalla hänen aloitteisiinsa sekä rohkaisemalla paljon omissa oloissaan viihtyvää vauvaa vuorovaikutukseen.

Tyypillinen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin varhaiskehitys

Vauvalle kehittyy ensimmäisten syntymän jälkeisten kuukausien aikana kyky rauhoittua ja luottaa siihen, että hänen perustarpeisiinsa vastataan. Tämän jälkeen alkaa aktiivinen vuorovaikutustaitojen, tunnetaitojen ja kommunikointia vahvistavien taitojen kehitysvaihe. Esimerkiksi vauvan eleillään, ilmeillään ja olemuksellaan tuottamat viestit eivät enää liity vain hänen tarpeisiinsa, vaan vauva alkaa kertoa omilla ilmaisutavoillaan myös siitä, miten hän kokee ulkomaailman.

Arki vauvan kanssa rakentuu yhteisen tekemisen myötä: vaihdetaan vaippaa, puetaan ja riisutaan, ruokaillaan, valmistaudutaan nukkumaan tai vain ollaan yhdessä. Toiminnan säännönmukaisuus auttaa vauvaa hahmottamaan päivän kulkua ja ennakoimaan tulevia tapahtumia.

Kun vauvan viesteihin vastataan, hän kokee olonsa turvalliseksi ja saa kokemuksia omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Aluksi vauvan viestit ovat tahattomia, mutta vähitellen hän alkaa viestiä yhä tarkoituksellisemmin. Se, että vauva kitisee, voi tarkoittaa monia eri asioita, kuten esimerkiksi seuranhalua tai nälkää. Vanhemmat oppivat vähitellen tulkitsemaan kitinän eri sävyjä.

Vauva tarvitsee säännöllisesti ja runsaasti kokemuksia siitä, että hänen toiminnoillaan ja ääntelyllään on merkitystä tilanteen etenemiseen. Kun vanhemmat tulkitsevat toiminnan johdonmukaisesti samalla tavalla, tietty toiminta alkaa saada yhteisesti jaetun merkityksen. Toiminnasta tulee tarkoituksellinen merkki asialle. Yhteisissä hetkissä tällaisia merkkejä alkaa muodostua lisää. Kylvyssä vauva kiljuu ja sätkyttelee raajoillaan halutessaan jatkaa kylpemistä. Halutessaan syliin vauva ojentaa kätensä. Ruokaillessa vauva kääntää päänsä poispäin, kun ei halua enää syödä.

Vähitellen lapsi ja vanhemmat alkavat kommunikoida yhä monimuotoisemmin. Lapsi käyttää ilmaisukeinoinaan olemuskieltään eli ilmeitä, eleitä, toimintaa ja äänenpainoja. Vanhemmat käyttävät puheen rinnalla samoja olemuskielen keinoja kuin lapsi.

Vanhemmat ja muut aikuiset voivat tukea kehitystä monella tapaa

Vanhemmat voivat tukea vauvan kehitystä monella tapaa. Esimerkiksi selkeä päivärytmi voi auttaa vauvaa ennakoimaan tulevia tuttuja tapahtumia. Vauvalle juttelu, tunteiden ja toimintojen nimeäminen, leikkisät elämykset, houkutteleminen vuorotteluun sekä laulaminen ja loruttelu kehittävät vauvaa ja samalla tuottavat iloa kummallekin osapuolelle.

On hyvä antaa aikaa vauvan omille ilmauksille ja vastata kaikkiin vauvan ilmauksiin. Vauvan erilaisia viestejä voi yrittää tulkita ja samalla tarkkailla hänen reaktioitaan. Aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää, että aikuinen pyrkii sopeuttamaan omaa tapaansa puhua vauvan kykyyn ymmärtää.

Ääntelystä jokelteluun ja sanoihin

Jo muutaman kuukauden ikäisenä vauva alkaa käyttää ääntään vuorovaikutuksessa yhä monimuotoisemmin. Itkun ja ruokailuun liittyvien röyhtäilyjen, maiskuttelujen ja nikottelujen rinnalle tulee mielihyvä-ääntelyä, naurua ja kujertelua. Äänen tuottaminen muuttuu myös yhä tavoitteellisemmaksi. Vauva ilmaisee itseään vuorovaikutustilanteissa ja leikeissä monipuolisesti äännellen, kirkuen ja päristellen. Vartalon liikkeet ja raajojen sätkyttelyt tukevat ääntelyä. Vähitellen vauvan ääntely muuttuu äänen ääriominaisuuksien kokeilusta jokelteluksi. Jokellellessaan vauva tuottaa rytmisiä, monitavuisia ääntelysarjoja. Vaikka ääntelysarjat ovat merkityksettömiä, ne alkavat muistuttaa vähitellen yhä enemmän ympäristön puhetta.

Lapsen jokeltelu on vähitellen yhä vivahteikkaampaa ja hän alkaa tapailla tavuja sanoista. Lapsi voi osoittaa lamppua ja sanoa ”pu” tai laittaa hattua päähänsä ja sanoa ”pää”. Puheella tuotettujen sanojen varasto karttuu aluksi suhteellisen hitaasti. Noin viidenkymmenen sanan oppimisen jälkeen monilla lapsilla tulee ”sanapyrähdys” ja sanasto karttuu nopeasti. Samaan aikaan lapsi alkaa myös taivuttaa sanoja ja kokeilee sanojen yhdistämistä lauseiksi. Lapsen ilmauksissa toiminta, eleet, ilmeet, jokeltelu ja sanatapailut kulkevat pitkään rinnakkain. Tässä kehitysvaiheessa lapsi ymmärtää puhetta paljon enemmän kuin pystyy itse tuottamaan.

Toisena ikävuotena tyypillisesti kehittyvällä lapsella alkaa kielen kehityksen pyrähdys. Lapsi ymmärtää puhetta paljon enemmän kuin osaa itse tuottaa. Lapsen tuottamien sanojen sanavarasto karttuu nopeasti, joskin yksilöllinen vaihtelu on vielä suurta. Jotkut lapset ovat sanojen tuottajina alkutaipaleella, toiset käyttävät puolestaan aktiivisesti montaa sataa sanaa. Lapsen tuottamat sanat ääntyvät vielä epätarkasti. Esimerkiksi sanoessaan ”kukka” lapsi voi tarkoittaa kukkaa, sukkaa tai tukkaa. Lapsi yhdistää sanoja lauseiksi, jotka ovat vielä lyhyitä ja sähkösanomatyylisiä ja hän sanoo vain tärkeimmät sanat. Lapsi voi esimerkiksi todeta: ”Äiti tulee” tai halutessaan keinumaan: ”Ulos kiikaa”.

Lapsi oppii leikkimällä

Leikkiminen on lapsen tapa oppia uusia asioita. Leikit tukevat lapsen vuorovaikutustaitojen, kielen ja ajattelun kehitystä. Lapsi nauttii siitä, että vanhemmat hassuttelevat ja leikkivät hänen kanssaan. Vanhemman on tärkeää herkistyä ja rakentaa leikki siitä, mitä lapsi tekee ja mistä hän on kiinnostunut. Vanhempi voi tuoda leikkiin uusia elementtejä, mutta leikissä kannattaa huomata aina lapsen hienovaraisetkin aloitteet.

Puheen viipyminen

Monesti lapset oppivat kommunikoimaan niin, ettei asiaan tule kiinnittäneeksi erityistä huomiota. Aina kommunikointitaidot eivät kuitenkaan etene keskimääräisten aikataulujen mukaan, ja vanhemmat saattavat huolestua, jos esimerkiksi sanoja tai sanatapailuja on vähän. Osa lapsista oppii puhumaan verkkaisemmin kuin toiset, mutta saavuttaa kielen kehityksen virstanpylväät omassa tahdissaan.

Jos jokin lapsen vuorovaikutuksessa, kommunikoinnissa tai kielen kehityksessä mietityttää, asiaa ei kannata jäädä pohtimaan yksin. Kaikki lapsen kehitykseen liittyvät asiat on hyvä ottaa esille neuvolassa.

Sanallisen ilmaisun viipyminen voi liittyä paitsi yksilölliseen kehitystahtiin, myös esimerkiksi puheilmaisun tai puheen ymmärtämisen kehityksen viivästymään tai laajempaan vuorovaikutuksen tai kehityksen pulmaan. Olipa kyse verkkaisesta kehityksestä tai kehityksen viivästymästä, on tärkeää, että lapsi voi ilmaista itseään niillä keinoilla, jotka jo toimivat hyvin. Aikuisten on hyvä miettiä, mitä lapsi yrittää omilla keinoillaan kertoa tarpeistaan ja toiveistaan tai esimerkiksi asioista, joista hän pitää tai ei pidä. Kun aikuiset herkistyvät huomaamaan lapsen tärkeät viestit ja vastaavat niihin, lapsen motivaatio ilmaista itseään säilyy.

LOVIT-muistisääntö vanhemman tueksi

Vanhemmat voivat omalla vuorovaikutustavallaan tukea lapsensa aloitteellisuutta ja tasavertaista osallistumista. Vanhemman on tärkeää olla läsnä, odottaa ja antaa tilaa lapsen aloitteille, vastata ja mukauttaa ilmaisuaan lapsen tarpeiden mukaan sekä tarkistaa, ymmärsikö hän lasta ja lapsi häntä. Näiden asioiden alkukirjaimista muodostuu LOVIT-muistisääntö.

Lataa Vuorotellen. Opas vuorovaikutukseen ja kielen kehityksen alkuvaiheisiin (pdf) (562 kt)