Kommunikaatio-ohjauksen kirjavat käytännöt

Kommunikaatio-opetus- ja -ohjaus on vammaispalvelulain perusteella harkinnanvaraisena sopeutumisvalmennuksena järjestettävää toimintaa. Kommunikaatio-opetuksen ja -ohjauksen myöntää kotikunnan sosiaalitoimi. Käytännössä palvelulla tarkoitetaan viittomakielen opetusta tai puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen ohjausta lähi-ihmisille.

Tukiviittomien opetus ja ohjaus

Kommunikaatio-ohjaaja voi opettaa tukiviittomia itse käyttäjälle tai opettaa ja ohjata tukiviittomien käyttöä lähi-ihmisille. Kommunikaatio-ohjauksella on iso merkitys viittomien opettamisessa sekä siinä, miten viittomat otetaan käyttöön perheen arjessa.

Muiden AAC-keinojen ohjaus

Muiden puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käytössä kommunikaatio-ohjaaja nimenomaan ohjaa asiakkaan lähi-ihmisiä. Kommunikaatio-ohjauksella on merkitystä laajojen kommunikaatiokansioiden, kommunikointiohjelmien, -taulustojen tai itse teknisten välineiden käyttöönotossa niin perheessä kuin asumisyksikössäkin. Apuvälineen käyttäjä tarvitsee lähipiiriinsä ihmisiä, jotka osaavat käyttää ja päivittää apuvälinettä. Sujuva käyttö vaatii paljon harjoittelua. Ilman kommunikaatio-ohjauksen antamaa tukea apuväline voi jäädä käyttämättä.

Kommunikaatio-opetus ja -ohjaus täydentää terveydenhuollon kuntoutuspalveluja. Kommunikaatio-opetus ja -ohjaus ei korvaa puheterapeutin antamaa puheterapiaa tai ohjausta eikä lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvaa kommunikoinnin apuvälinearviointia.

Lisätietoa aiheesta löytyy THL:n Vammaispalvelujen käsikirjasta.

Palvelun myöntämisessä paljon vaihtelua kunnittain

Suosituksen kommunikaatio-ohjauksesta kirjoittaa useimmiten kuntouttava puheterapeutti tai apuvälineyksikön puheterapeutti. Kunta voi järjestää kommunikaatio-opetusta ja -ohjausta itse, mutta tavallisesti opetus ostetaan esimerkiksi palvelua tuottavilta yrityksiltä tai järjestöiltä. Puhetta korvaavien keinojen ohjausta toteuttavat tällä hetkellä mm. puhevammaisten tulkit ja AAC-ohjaajat.

Palvelun myöntämisessä on paljon vaihtelua kunnittain, mutta myös tehtyjen suositusten määrät vaihtelevat. Näppituntuma on, että kunnissa suhtaudutaan myönteisemmin hakemuksiin viittomakielen tai tukiviittomien kommunikaatio-opetuksesta ja -ohjauksesta kuin kommunikoinnin apuvälineiden käyttöönoton ohjauksesta. Joissain kunnissa ei myönnetä lainkaan tai hyvin vähän kommunikoinnin apuvälineen ohjausta.

Syitä tähän on monia. Ensinnäkään suosituksia ei ylipäätään kirjoiteta, jos apuvälineen myöntävällä taholla on riittävästi resursseja ohjata myös lähi-ihmisiä käyttöönotossa. On myös mahdollista, että asiakkaan kuntouttava puheterapeutti pystyy ohjaamaan sekä itse asiakasta että hänen lähipiiriään. Joskus syynä suosituksen kirjoittamatta jättämiseen voi olla se, että kunta on aikaisemmin tehnyt vain kielteisiä päätöksiä hakemuksiin, jotka koskevat nimenomaan kommunikoinnin apuvälineiden käytön opettamista tai ohjaamista. Näissä tilanteissa kunta on saattanut rajata kommunikoinnin apuvälineiden ohjauksen terveydenhuollolle kuuluvaksi eikä sosiaalitoimen maksamaksi palveluksi. Ilmeistä on myös, että kaikki puheterapeutit eivät ole tietoisia palvelusta, josta syystä he eivät tee suositusta eivätkä osaa neuvoa asiakastaan siinä, miten hakea palvelua sosiaalitoimelta.

Todennäköinen syy kielteisiin päätöksiin on myös se, että sosiaalityöntekijät eivät tiedä riittävästi kommunikaatio-ohjauksen merkityksestä apuvälineen käyttöönotossa. Suosituksiin olisikin hyvä kirjata tarkasti mitä ja miksi kommunikaatio-ohjausta haetaan, jotta palvelua myöntävät sosiaalityöntekijät saisivat päätökselleen perustelut. Lisäksi on tietenkin muistettava, että palveluun osoitetut määrärahat ovat rajalliset.

Tilannetta ei osaltaan myöskään helpota tapa, miten kommunikaatio-ohjaus tuodaan esille lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteissa. Kohdassa 22 21 ”Lähikommunikoinnin välineet” käsitellään kyllä ohjausta, opastusta ja perehdytystä, mutta lähiverkoston ohjauksesta ja suosituksen tekemisestä vammaispalvelulain mukaiseen kommunikaatio-ohjaukseen puhutaan vain kommunikointiohjelmien kohdalla. Tämä voi hyvin johtaa tulkintoihin, että esimerkiksi laajan kommunikointikansion käyttöönotto ei edellytä lähi-ihmisten perehdyttämistä ja ohjausta.

Kommunikaatio-ohjaajan ja puheterapeutin eri roolit kommunikaatio-opetuksessa ja -ohjauksessa

Kommunikaatio-ohjaajan ja puheterapeutin roolit vaihtelevat paljon eri puolilla Suomea. Joillakin alueilla puheterapeutteja ei ole riittävästi ja tämä on laajentanut kommunikaatio-ohjaajien toimenkuvaa.

Puheterapeutti arvioi ja ohjaa asiakasta ja hänen lähipiiriään siitä, miten arjen tilanteissa apuvälinettä käytetään, jotta se tukisi parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaan kommunikoinnin kehitystä. Pääosin ohjaus kohdistuu siis itse asiakkaaseen, mutta usein puheterapeutti opastaa myös lähipiirin apuvälineen tekniseen käyttöön ja neuvoo, miten lähi-ihmiset voivat tukea kommunikointia uuden välineen avulla.

Kommunikaatio-ohjaajan toimenkuvaan kuuluu ensinnäkin kommunikoinnin apuvälineen teknisen käytön ohjaaminen läheisille, esimerkiksi kommunikointikansion tai -tauluston rakenteeseen perehtyminen, merkkien löytäminen ja niiden lisääminen apuvälineeseen. Vasta läheisten opittua apuvälineen käytön perusperiaatteet, voidaan siirtyä ohjaamaan sen käyttöä arjen vuorovaikutustilanteissa itse asiakkaan kanssa. Kommunikaatio-ohjaajan tehtäviin ei kuulu asiakkaalle sopivan kommunikointikeinon etsiminen vaan se kuuluu puheterapeutin työhön.

Monet kommunikoinnin apuvälineet vaativat teknisten ominaisuuksiensa tai laajuutensa vuoksi paljon uuden opettelua ja harjoittelua. Asiakkaalle ja lähipiirille se tarkoittaa usein ”uuden kielen” opettelua. Kommunikaatio-ohjaus on erittäin tärkeä palvelu, jotta asiakas saa apuvälineestään täyden hyödyn. Lähi-ihmisten tulee esimerkiksi osata tehdä päivityksiä uuteen apuvälineeseen. Kommunikointitaulustoihin tarvitaan uusia merkkejä ihan samalla tavalla kuin puhuvat ihmiset jatkuvasti lisäävät sanavarastoonsa uusia sanoja ja ilmauksia.

Kommunikaatio-ohjaaja voi ohjata apuvälineen käyttöä arjen tilanteissa silloin, kun hänellä on tietoa niistä perusteluista, millä kommunikaatio-ohjausta on haettu. Siksi olisi tärkeää, että kommunikaatio-ohjaajalla olisi käytettävissään puheterapeutin tekemä suositus.

Parasta asiakkaan kannalta on tilanne, jossa kommunikaatio-ohjaaja ja puheterapeutti tekevät yhteistyötä ja tarvittaessa sopivat roolijaosta. Jos kommunikaatio-ohjaaja itse tarvitsee ohjausta, tulisi asiakkaan kuntouttavan puheterapeutin tai apuvälineen myöntäneen tahon sitä hänelle antaa.

Tietysti on myös huomioitava, että ohjauksen tarve on hyvin tapauskohtaista. Joillekin perheille riittää apuvälineyksikön antama käyttöönoton ohjaus. Teknisesti yksinkertaisen puhelaitteen käytön opettelu on nopeampaa kuin laajan tietokonepohjaisen kommunikointitauluston haltuunotto.

Kenelle kuuluu kommunikointivälineen päivitysten tekeminen?

Paljon on käyty keskustelua myös siitä, kenelle kuuluu milloinkin kommunikoinnin apuvälineen päivitykset – apuvälineyksikölle, kuntouttavalle puheterapeutille, kommunikaatio-ohjaajalle vai lähi-ihmisille?

Luovutettavan apuvälineen yksilöinti suunnitellaan ja tehdään yleensä asiakkaan, hänen lähi-ihmistensä, kuntouttavan puheterapeutin sekä apuvälinekeskuksen puheterapeutin, AAC-ohjaajan tai kommunikaatio-ohjaajan yhteistyönä.

Kommunikoinnin apuvälineisiin kuten kommunikointikansioihin tai kommunikointiohjelmien sisältöihin tarvitaan usein päivityksiä eli sanaston lisäyksiä. Pienet lisäykset voidaan tehdä yhdessä kommunikaatio-ohjaajan ja perheen kanssa. Tällöin taito siirtyy asiakkaan perheelle tai muille lähi-ihmisille ja he osaavat jatkossa tehdä itse tarpeelliset päivitykset.

Apuvälineen laajoja päivityksiä tekee usein apuvälineen luovuttanut taho. Ne voi myös tehdä kommunikaatio-ohjaaja silloin, kun päivitystä varten on tehty maksusitoumus terveydenhuollon puolelta. Joillain alueilla myös sosiaalitoimi myöntää päivitystunteja kommunikaatio-ohjauksena.

Koska kommunikaatio-opetus ja -ohjaus on määrärahasidonnaista palvelua, toivottavaa olisi kuitenkin, että kaikki käytettävissä olevat varat jakautuisivat mahdollisimman monelle tarvitsijalle. Jos ja kun sosiaalitoimi myöntää tunteja laajojen päivityksien tekoon, on käytetyt varat pois varsinaista kommunikaatio-ohjausta tarvitsevilta.

Vinkki

Papunetin sivuille on tehty kokonaisuus, jossa annetaan vinkkejä mukavaan ja motivoivaan kansion käytön harjoitteluun. Sivuilla on myös kommunikointikansion käytön harjoittelusta esimerkkivideoita. Papunetin vinkeissä kansion käytön harjoittelu on jaettu neljään eri vaiheeseen. Käytännönläheisten ohjeiden lisäksi jokaisessa vaiheessa on pelillisiä tehtäviä, jotka voi tulostaa harjoitusmateriaaleiksi.
Lue lisää (www.papunet.net)