Leikki edistää kuntoutustyön tavoitteita

”Leikki ei ole tehtävä. Leikkiä ei voi oikein tai väärin”, sanoi Susanna Volanto toukokuussa 2021 Puheterapeuttipäivien webinaariesityksessään Kaikki mukaan leikkiin! AAC-menetelmät osana leikkihetkeä. Volanto on Pikku Kakkosesta tuttu juontaja ja Sivupersoona Oy:n kommunikaatio-opetuspalvelujen asiantuntija. Hänen sanansa saivat minut innostumaan ja herättivät paljon ajatuksia leikistä kuntoutustyössä.

Esityksen jälkeen jäin pohtimaan leikin roolia ja merkitystä kuntoutuksessa erityisesti lasten kanssa, jotka käyttävät kommunikoinnin tukikeinoja. Millä tavalla me kuntoutustyötä tai esimerkiksi varhaiskasvatusta tekevät ammattilaiset pystymme todellisuudessa päästämään irti siitä kuvasta, mikä meillä on leikistä, sen päämääristä ja asioista, mitä leikissä pitäisi oppia? Miten voimme päästää irti tuosta kuvasta ja samaan aikaan kuitenkin pitää kiinni kuntoutuksen tavoitteista? Tavoitteita pitää saavuttaa ja tuloksia syntyä – kuitenkin siten, että leikki ei ole pelkkää tehtävien puurtamista tai oikeiden vastauksien tavoittelua. Tärkeä kysymys on myös se, millaista leikki on, jos ei pysty puhumaan. Miten leikitään esimerkiksi puhelaitteen tai muun tukikeinon avulla?

Tapausesimerkki onnistuneesta leikkikokemuksesta

Yksi mieleenpainuva ja innostava leikkikokemukseni kuntouttavana puheterapeuttina oli lapsen kanssa, jolla on vaikea liikuntavamma, eikä hän pysty puhumaan. Käytimme leikissä apuna puhelaitetta. Koronarajoitusten takia osallistuminen koko ryhmän toimintaan ei ollut mahdollista, vaan minä ja asiakkaani olimme terapian ajan erillisessä huoneessa päiväkodin tiloissa. Onneksi asiakkaani rakastaa kahdenkeskistä aikaa aikuisen kanssa.

Asiakkaani otti kaiken ilon irti siitä, että sai viskattua pikkuautoja, palloja ja kaikkea muuta kivaa ympäri huonetta ja nauraa käkätti minun etsiskellessä niitä pitkin lattiaa. Puhelaite oli hänen käden ulottuvillaan, ja aivan hetkessä hän oppi yhdistämään laitteen viestit toimintaan. Asiakkaani näki suuresti vaivaa, että sai huitaistua pikkuauton pyörätuolin pöydän laidan yli. Lattialta kuului mahtava kolaus, jota seurasi terapeutin hämmästynyt ilme ja kovaäänistä päivittelyä: ”Voi ei, o-ou! Kuinkas se nyt noin pääsi lentämään!” Tähän asiakkaani vastasi hervottomalla naurunremakalla ja painoi kämmensyrjällään puhelaitetta, josta kuului: ”Voi ei! Mihin se auto nyt lensi? Huhuu? Autoo! Voisitko Kaisa etsiä auton!”

Mitä enemmän ähelsin ja puhisin lattialla hiukan ylidramaattisesti eläytyen ja samalla nauraen, sitä hauskempaa asiakkaallani oli ja sitä innokkaammin hän komenteli minua etsintäpuuhiin puhelaitteen tuella. Leikkimme oli sen verran äänekästä, että pari ryhmän muuta lasta tuli koputtelemaan ovelle ja halusi mukaan leikkiin. Ilokseni he saivat tulla mukaan ja ovi jätettiin auki. Meininki oli kovaäänistä, kun kolme lasta komenteli kilpaa puhelaitteella aikuista etsimään lattialta milloin mitäkin. Lapset olivat ennakkoluulottomia äänittämään uusia viestejä laitteelle ja halusivat tehdä sen ihan itse ja heti. He äänittivät lennosta useita viestejä pienen opastuksen tuella. Koska meteliä oli paljon ja ryhmän aikuiset ihmettelivät, mihin kaksi lasta oli hävinnyt, saimme pian mukaan leikkihetkeemme myös yhden ryhmän aikuisista. Hän sai seikkaperäisen ja eläväisen selostuksen puhelaitteesta, sen lukuisista mahdollisuuksista ja teknisistä ominaisuuksista. Puhuvat lapset selostivat, ja asiakkaani näytti, miten laite toimii.

Leikin lomassa asiat edistyvät kuin itsestään

Muisto kyseisestä leikkihetkestä saa edelleen hymyn kasvoilleni. Aina asiat eivät mene niin hauskasti ja nappiin, mutta sillä kertaa minusta tuntui hienolta. Ulkopuolisen silmin leikkimme olisi varmasti näyttänyt kaoottiselta sähläykseltä ilman mitään järkeä. Kyllä se meluisaa olikin ja siinä sattui paljon asioita, joita ei voinut hallita tai päättää etukäteen. Jokaisella lapsella oli oma käsityksensä siitä, miten leikin tulisi mennä, ja jokainen lapsi sai vuorollaan johtaa leikkiä. Siitä kaikki olivat yksimielisiä, että oli mahtavaa laittaa aikuinen hommiin.

Oliko minulla leikin aikana kuntoutuksellisia tavoitteita mielessä? Oli kyllä, mutta kieltämättä kun leikki vei mukanaan ja lasten iloinen naurunremakka tarttui itseenikin, en varmasti hetkeen muistanut kuntoutukselle jakson alussa asetettuja tavoitteita. Vielä vähemmän ehdin leikin lomassa miettiä, mitä minun pitikään tapaamiskerralla saavuttaa tai tehdä tämän lapsen kanssa. Tavoitteita saavutettiin sillä kertaa leikin lomassa kuin itsestään. Asiakkaani osallistui leikkiin siinä missä muutkin: nauraen, äännellen, kehollaan elehtien ja puhelaitteen viestien kautta. Hänen kaverinsa ryhmästä leikkivät samoin keinoin, mutta heillä oli lisäksi mahdollisuus puhua. Kuitenkin minulle jäi siitä leikistä tunne, että lapset olivat leikissä aika tasavertaisia keskenään. Leikin lomassa kieltä käytettiin mitä erilaisimpiin tarkoituksiin: kommentoitiin, vitsailtiin, pyydettiin, huudahdettiin, kysyttiin ja niin edelleen. Leikissä toistettiin samoja sanoja lukuisia kertoja: ylös, alas, auto, mennä, lentää, missä, mihin, oho, voi ei!

Uskalla heittäytyä leikkiin!

Leikkiä kuvataan lasten tavaksi olla olemassa ja toteuttaa itseään. Näin se on kaikille lapsille, riippumatta puhetaidoista. Me aikuiset olemme joskus osanneet leikkiin heittäytymisen taidon. Se on mahdollista saavuttaa uudelleen ainakin hetkeksi, vaikka se on välillä todella vaikeaa. Susanna Volanto rohkaisi esityksessään meitä aikuisia päästämään irti, hassuttelemaan ja hupsuttelemaan. Eikä pierujuttujakaan pidä hänen mielestään unohtaa! Leikissä mielikuvitus pursuaa, leikki on luovaa ja se myös luo tilaa. Luovuudessa asiat edistyvät paremmin, kuin jos ne on etukäteen paketoitu, suunniteltu ja päätetty.