Aistihuone rohkaisee kokeilemaan ja kommunikoimaan

Kävelen maanantaiaamuna Helsingissä. Tuuli suhisee puissa ja pyörittää ruskalehtiä ilmassa, aurinko kurkistelee pilvien lomasta. Märkä maa tuoksuu. On syksy.

Suuressa keltaisessa talossa erään huoneen seinälle heijastuu video, jossa lehdet liikkuvat tuulessa. Huoneen valaistus on hämyisä ja tunnelma pehmeä: katosta roikkuu verhoja ja lattialla on mukavia säkkituoleja. Taustalla soi klassinen musiikki, ja ilmassa on havun tuoksua. Täälläkin on syksy!

Huone on yksi multisensorisen toimintakeskus Sofianlehdon viidestätoista elämystilasta, aistihuone, ja syystunnelmissa on kolme Sofianlehdon asiakasta kolmen ohjaajan kanssa. Sofianlehdon asiakkaat ovat yleisimmin 18–60-vuotiaita ja runsaasti apua ja tukea tarvitsevia kehitysvammaisia ihmisiä. Heitä on yhteensä 65, ja he käyvät vointinsa mukaan keskuksen aamu- tai iltapäivätoiminnassa 1–5 kertaa viikossa. Asiakkaiden toimintakyky vaihtelee, mutta pääsääntöisesti he kommunikoivat olemuskielellä tai kuva- ja esinekommunikaatiolla.

Nyt asiakkaat toivottavat vuorollaan ”Huomenta” SHX-Proximity-laitteen avulla. He rauhoittuvat ja aloittavat päivänavauksen. Toiminta alkaa aina samanlaisella yhteisellä hetkellä.

Hoidon kohteesta toimijaksi

Sofianlehtoon alettiin ideoita ensimmäisiä elämystiloja viitisen vuotta sitten. Nyt käytössä on monenlaisia tiloja. Viherhuoneessa on paljon kasveja, luonnonvaloa ja luonnonmateriaaleja. Taustalta kuuluu veden solinaa. Huoneen ilmapiiri on maanläheinen ja rauhoittava. ”Täällä toteutamme esimerkiksi HYP-hetkiä”, kertoo kommunikaatio-ohjaaja Niina Heinonen.

Valkoisessa aistihuoneessa taas on muun muassa pallomeri, ja muita aistitiloja ovat esimerkiksi musiikkihuone, hiljaisuuden huone ja motorinen tila. Kaikki tilat on suunniteltu niin, että niiden tekniikka ja toimintavälineet tukevat vuorovaikutteisuutta ja luovat osallistumismahdollisuuksia. Työntekijöiden tehtävänä on toimia osaavana vuorovaikutuskumppanina Sofianlehdon asiakkaille ja tuottaa heille elämystoimintaa, joka tukee ja lisää hyvinvointia. Asiakkaat voivat vaikuttaa tilojen toimintoihin ja tunnelmaan tekemällä valinnan esimerkiksi yksinkertaisella puhelaitteella, isoa kuvallista noppaa heittämällä tai asettamalla kuvan tai esineen SHX-Proximity-alustalle. Aistitiloja ohjataan usein myös erilaisilla tablettilaitteilla, joilla voi säätää esimerkiksi valaistusta, lämpötilaa ja äänimaailmaa.

Aistikokemus on parhaimmillaan hyvin kokonaisvaltainen, ja Niina Heinonen kokeekin aistihuoneet merkityksellisiksi. ”Tuntuu, että asiakkaat reagoivat usein enemmän juuri aistitilassa. He ottavat enemmän kontaktia ja ovat aktiivisempia kuin muualla. Aistihuoneen tunnelma on intensiivinen”, hän pohtii.

Positiivisilla kokemuksilla on mieltä rauhoittava vaikutus. Se, että saa itse vaikuttaa huoneen tunnelmaan, rohkaisee kokeilemaan ja kommunikoimaan. Myös toimintakeskus Sofianlehdon johtaja Marja-Leena Vanhanen näkee aistihuoneet ja niiden mahdollistaman toiminnan tärkeinä.

”Vuosien saatossa ajattelumme on muuttunut vielä enemmän siihen suuntaan, että asiakas on myös aktiivinen toimija ja häntä pyritään osallistamaan toimintaan eri tavoin. Runsaasti apua ja tukea tarvitsevan asiakkaan osallistuminen on mahdollistettu nyt myös uuden tekniikan avulla, jolloin pienelläkin liikkeellä voi olla mukana toteuttamassa toimintaa”, hän sanoo. ”On tärkeää pohtia, miten asiakkaan ääni saadaan kuuluviin ja miten asiakkaat osallistetaan. Entä miten arvioimme ja kehitämme omaa toimintaamme?”

Samalla kun aistihuoneet tarjoavat iloa, elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia toimintakeskuksen asiakkaille, ne antavat heistä arvokasta tietoa toimintakeskuksen työntekijöille. Kommunikaatio-ohjaaja Heinonen kertoo, että hänen työnsä tähtihetkiä on, kun yhteisten vuorovaikutustuokioiden vaikutus alkaa näkyä asiakkaassa.

Multisensorista toimintaa

Aistihuoneella tarkoitetaan fyysisesti ja kognitiivisesti esteetöntä tilaa, jota voidaan hyödyntää moneen tarkoitukseen, kuten kuntoutukseen, elämyksellisyyteen, oppimiseen ja vireystilan säätelyyn – sekä aktivointiin että rauhoittumiseen. Aistitilat voivat olla paikoillaan pysyviä, tietyssä tilassa olevia tai siirreltäviä ratkaisuja, kuten erilaisia sovelluksia. Suomessa aistitiloja on esimerkiksi erilaisissa hoitolaitoksissa ja kouluissa.

Erilaiset aistitilat ovat osa multisensorista toimintaa; puhutaan myös multisensorisesta työstä ja snoezelen-menetelmästä. ”Snoezelen” tulee hollannin kielen sanoista ”snuiven” eli nuuhkia ja tutkia ympäristöä ja ”doezelen” eli torkahdella. Ilmaus viittaa siihen, että rento olo voidaan saavuttaa aististimulaation kautta. Aistihuoneita onkin kehitetty Hollannissa, ja niistä on paljon kokemusta myös Tanskassa.

Suomessa multisensorisesta toiminnasta ja tapahtumista välittää tietoa Multisenso-verkosto. Tarkempaa tietoa toiminnasta, verkostosta ja sen jäsenistä saa Papunetin osiosta Multisenso-verkosto. Lue myös toimintakeskus Sofianlehdon ja multisensorisen toiminnan esittely Helsingin kaupungin sivuilla.

Kun lähden Sofianlehdosta, huomaan omienkin aistieni aktivoituneen. Tunnen aiempaa selvemmin, miltä syksy tuoksuu ja miltä kaupungin aamu kuulostaa.

Lue lisää

• Papunetin artikkeli multisensorisesta toiminnasta
• Toimintakeskus Sofianlehdon esittely Helsingin kaupungin sivuilla
• Helsinki-kanavan video Multisensorinen työ Sofianlehdossa
• Etevan AiMo käsikirja 2.0 Opas aistimonivammaisuudesta (pdf) tarjoaa perustietoa aistimonivammaisuudesta ja mm. vuorovaikutuksen merkityksestä.
• Aistihuoneiden ja -tuotteiden esittelyä Haltija Oy:n sivuilla; erilaisia aistitiloja tarjoaa myös mm. Getting Better Oy.