Kommunikointi kehittyy läheisiä ohjaamalla – Cathy Bingerin 10 vinkkiä ja niiden soveltaminen Suomeen

Osallistuin puheterapeutti ja tutkija Cathy Bingerin koulutukseen Building Successful Language Outcomes for Children who Need AAC verkossa. Binger on tehnyt pitkään töitä puheterapeuttina ja keskittynyt etenkin puhetta tukeviin ja korvaaviin keinoihin. Hän on myös julkaissut lukuisia tutkimuksia aiheesta.

Kerron nyt mieleenpainuvimmat asiat Bingerin koulutuksesta ja peilaan niitä omiin kokemuksiini. Työskentelen ympäri Uuttamaata kiertävänä puheterapeuttina osa-aikaisesti Tikoteekki-työn rinnalla. Asiakkaani ovat päiväkoti- ja kouluikäisiä lapsia.

10 vinkkiä läheisten ohjaamiseen

Cathy Bingerin pääsanoma oli, että läheisten ohjaaminen on ratkaisevan tärkeä osa puhetta korvaavia keinoja käyttävien asiakkaiden kuntoutusta. Tutkimusten mukaan ohjaus on erittäin tehokasta, jos se tehdään systemaattisesti ja viisaasti: ohjaus vastaa asiakkaan tarvetta ja toimintakykyä ja toimintaympäristön ihmiset saavat yksilöllistä ohjausta kädestä pitäen.  Yleiset ohjeet, kuten ”käyttäkää kuvia” tai ”käyttäkää tätä puhelaitetta”, ovat hyödyttömiä. Tarvitaan selvät sopimukset siitä, kuka tekee ja mitä ja missä tilanteessa. Ja huomio – läheisiä eivät ole vain vanhemmat, vaan Binger korosti runsaasti esimerkiksi kaverien merkitystä lapselle. Toki myös arjen ammattilaisilla, kuten ohjaajilla ja opettajilla, on suuri merkitys kuntoutumiselle.

Bingerin ”kymmenen käskyä” läheisten ohjaamisen kuuluvat vapaasti suomennettuina ja tulkittuina näin. Esimerkeissä olen soveltanut Bingeria ja lisännyt mukaan vähän omaa.

1. Valitse yhdessä läheisten kanssa taito tai taidot, joita läheisten tulisi osata, sekä nimeä tilanne, jossa taitoa pitäisi käyttää yhdessä asiakkaan kanssa. Esimerkiksi: heitellään palloa, luetaan kirjaa.
2. Tee alkuarvio eli dokumentoi, mikä on asiakkaasi lähtötaso. Videointi toimii hyvin alkuarvion tukena. Mieti, minkä taidon asiakas voi oppia seuraavaksi mahdollisimman itsenäisesti. Entä mitä läheisten tulisi tehdä, että asiakas voisi oppia tämän taidon?
3. Tee sopimus läheisten kanssa: kuka tekee ja mitä ja missä tilanteessa.
4. Kuvaile käyttämäsi strategia läheisille. Esimerkiksi: Miten ja miksi kommunikoinnin apuvälinettä (esim. taulu, kansio, puhelaite) käytetään puheen rinnalla lapsen kanssa, joka tarvitsee puhetta korvaavia keinoja. Käytetäänkö tilanteessa (esim. luetaan lapsen lempikirjaa, leikitään pallolla jne.) puheen lisäksi kommunikointitaulua, viittomia, olemuskieltä tai jotain muuta keinoa?
5. Näytä itse, miten strategia toimii käytännössä. Esimerkiksi: Lue itse kirjaa asiakkaan kanssa niin, että lukemisen lisäksi käytät asiakkaan kommunikointikansiosta tai -ohjelmasta kirjan lukemiseen sopivaa taulua. Itse pidän myös tärkeänä näyttää, miten uusi keino yhdistetään jo aikaisemmin käytettyihin viestintäkeinoihin – esimerkiksi, miten yhdistetään puheen rinnalle viittomat ja luonnolliset eleet.
6. Käykää vaihe vaiheelta suullisesti läpi sitä, mitä läheisten pitää konkreettisesti tehdä kyseisessä tilanteessa.
7. Ohjaa läheisiä kädestä pitäen. Binger opetti tarkasti, miten läheisen kuuluu toimia. Itse vierastan opettajan rooliin astumista. Meillä on kuitenkin Suomessa hyvät opettajat ja kommunikaatio-ohjaajat. Tyylini on enemmän keskusteleva. Ohjauksesta ajattelen kuten muustakin kuntoutuksesta: se tehdään asiakkaan ja hänen lähipiirinsä tarpeiden ja kykyjen mukaan. Joihinkin tilanteisiin selkeän opettava tyyli voi kuitenkin sopia myös terapeutin tekemänä.
8. Jatka kädestä pitäen -ohjausta ja keskustele läheisten kanssa siitä, mikä jo sujuu ja mikä ei suju niin asiakkaan kuin läheisen näkökulmasta.
9. Arvioi asiakkaan taidot. Tähän kannattaa Bingerin mukaan käyttää videointia. Lisäksi hän käytti kulloiseenkin tarkoitukseen soveltuvia arviointimateriaaleja. Kaikkea arvioitiin hyvin tarkasti: alussa, matkan varrella ja lopussa. Binger korosti virheetöntä suoritusta. Esimerkiksi jos läheinen oli tekemässä toisin kuin Binger oli neuvonut, hän ohjasi läheisen suoraan mutta hienovaraisesti tekemään oikein.

10. Tehkää sopimus jatkosta: mitä läheiset tekevät ja missä tilanteessa ja miten tämä auttaa asiakasta?

Myös läheiset tarvitsevat toistoa

Binger korosti, että läheisille uuden kommunikointikeinon oppiminen on yleensä täysin uutta ja vierasta. Kuvien, viittomien, piirrosten ja laitteiden käyttö viestinnän tukena muuttuu vähitellen kuin toiseksi luonnoksi eli sujuu helposti, mutta se vaatii hyvin paljon toistoa eli näiden keinojen käyttämistä vuorovaikutustilanteessa. Jokainen AAC-alan terapeutti on käynyt läpi tämän prosessin. Itsereflektointi onkin paikallaan, kun asiaa opettaa muille. Millaista uuden keinon opettelu oli minulle silloin, kun kaikki oli vielä aivan uutta?

Pohdin koulutuksen jälkeen, miten Bingerin oppeja voidaan hyödyntää Suomessa. Meillä on järjestelmä, jossa yksityiset terapeutit ravaavat viikon aikana kymmenien eri asiakkaiden luona. Kommunikoinnin ja osallistumisen kannalta merkittävien läheisten määrä on usein suuri, jopa kymmeniä: lapsiasiakkaalla on vanhemmat, sisarukset ja muu lähipiiri ja tähän päälle päiväkodin tai koulun väki. On opettajia, ohjaajia, terapeutteja jne.

Amerikan mallista voi soveltaa Suomeen ainakin sen systemaattisuuden ja konkreettisuuden: sovitaan aina, kuka tekee ja mitä missäkin tilanteessa.

Itse en ole edes yrittänyt ohjata kaikkia arjen kommunikointikumppaneita, jos heitä on paljon. Helpointa on, jos lapsella on oma avustaja. Silloin sopimukset on tehty päiväkodin ja koulun, käytännössä yleensä opettajan ja avustajan, kanssa, ja heitä on ohjattu. Lisäksi ohjaan kaikkia halukkaita tai edes ”puolihalukkaita”, jotka ovat paikalla, kun menen terapiakäynnille. Tilanne on haastava, jos lapsen ympärillä on paljon aikuisia. Kommunikointia ei voi opastaa kaikkiin arjen tilanteisiin yleispätevästi sopivilla ohjeilla ”tee näin ja sitten näin” -tyyliin. Näissä tilanteissa ohjaukseen valikoituukin vanhempien ja muiden läheisten lisäksi ihmisiä, jotka ovat lapsen kanssa paljon tekemisissä ja motivoituneita kehittämään kommunikointitaitojaan. Usein toiset lapset ovat innokkaita ja ennakkoluulottomia. He ovat kiitollisia yhteistyökumppaneita terapeutille ja loistavia arjen apuja ja kavereita asiakkailleni.

Tällä viikolla tapasin yhden päivän aikana viidellä eri asiakkaalla lähipiiriä 20 opettajan ja ohjaajan verran. Heistä seitsemää ohjasin kädestä pitäen edes hetken (puhelaite, kommunikointitaulu). Vaihdoimme vastavuoroisesti ajatuksia ja teimme sopimuksia siitä, mitä seuraavaksi kokeillaan tai tehdään arjessa. Tälläkin viikolla tämä ohjaustyö, siis yhteistyö läheisten kanssa, sekä lasten kanssa puuhaaminen kotona, päiväkodissa ja pihalla ovat läikkyneet sydämessäni. Olen saanut lapsilta rutistuksia, olen nähnyt vimmattua yrittämistä, kuullut kikattelua, kun lapsi sai taas vedätettyä terapeuttia. Yksi isovanhempi kiitteli kovasti ja hänen silmänsä (ja minun!) kostuivat. Muutenkin olen kohdannut aikuisia, jotka kaikesta arjen suhinasta huolimatta ovat täysillä mukana kehittämässä kommunikointia. Voi liikutus.

Lue lisää

• Cathy Bingerin esittely The University of New Mexicon sivuilla