Tulkkauspalvelua à la Marja

Saarijärveläinen Marja Korhonen neliraajahalvaantui ja menetti puhekykynsä vuonna 2004 aivorunkotukoksen ja sitä seuranneen hoitovirheen seurauksena. Kotiutumisen jälkeen hänelle myönnettiin tulkkauspalvelu vuonna 2007. Siihen asti Marjan tulkkeina olivat toimineet hänen avustajansa muiden töidensä ohella.

Marjalla oli heti vaikeuksia löytää palvelun kautta tulkkia, joka olisi osannut riittävän hyvin tulkata pleksisen aakkostaulun avulla.

”Sain tarkat ohjeet tulkin tilaamiseksi, mutta kun seurasin annettuja ohjeita, kävi heti selväksi, että tulkki ei osannutkaan käyttää minun kommunikaatiomenetelmääni. Yritin selittää tilannetta tulkkikeskukseen, mutta siellä ei ymmärretty ongelmaani. Avustajani olisivat osanneet tulkata, mutta heille ei ollut olemassa minkäänlaista korvausjärjestelmää tehdystä tulkkauksesta.”

”Tämä pattitilanne johti siihen, että sovin Helsinkiin tapaamisen Kelan tulkkietuuksista vastaavan ihmisen kanssa. Siellä konkreettisesti pystyin selittämään ongelmatilanteet tulkin tilaamisessa. Samoin kävi selväksi, että minun kommunikointitapani edellytti tulkilta paljon perehtymistä ja molemminpuolinen ymmärrys syntyi hetkessä. Neuvottelimme yhteisymmärryksessä seuraavan sopimuksen: saan käyttää omaa tulkki/avustajarinkiäni, johon kuuluu maksimissaan kahdeksan henkilöä. He ovat olleet poikkeuksetta omia avustajiani tai sijaisia, joilla on tarpeeksi hyvä tulkkaustaito.”

”Edellytys tulkin käytölle on se, että mukana on aina avustaja. Tulkki vastaa vain tulkkaustilanteista ja avustaja tekee vain avustajan töitä. Neuvottelin omille avustajilleni korvauksen, jonka he saavat tulkkitunneistaan. Päivitän omaa rinkiäni säännöllisesti ja koulutan itse avustajani tulkkaukseen. Käytän tulkkitunteja vain erikoistilanteissa, kuten asioinneissa, matkoilla, luentotilanteissa, vierailujen yhteydessä ja konserttireissuilla.”

”Koska kommunikaatiomenetelmäni on hyvin yksilöllinen, en osaa edes kuvitella, että joku täysin tuntematon ihminen tulisi tulkkaamaan minun ajatuksiani esimerkiksi parin tunnin luennolle (kierrän säännöllisesti pitkin Suomea luennoimassa erityisestä elämästäni). Siksi ymmärrän tuskan, jonka Kelan kilpailutus tulkeista on saanut aikaan. Omat avustajani tuntevat minut jo vuosien takaa ja he osaavat luontevasti sanoa omilla äänenpainoillaan ne asiat, joita toivon painotettavan. Tuntematon ihminen on tavallaan kuin robotti tulkatessaan. Hän ei tunne minua eikä siksi pysty saavuttamaan sitä inhimillistä tunnetta, jonka totta kai myös haluan sanoillani välittää. Ammattitulkki tekee työtään yhtälailla sydämellään, mutta hekin varmasti toivovat kestävää tulkkaussuhdetta. Tulkkaus on parhaimmillaan kuin joukkuepeliä: kun ihmisten kemiat kohtaavat turvallisesti, sujuu asioiden julkituominenkin kaikkia palkitsevalla tavalla.”

”Olen käynyt tutustuttamassa puhevammaisten tulkkeja tähän omaan tulkkaustyyliin ja kokemukset ovat olleet molemmin puolin myönteisiä. Tiedon lisääntyminen auttaa ymmärtämään paremmin erilaisia asiakkaita. Toisaalta olen itse oppinut kunnioittamaan vielä enemmän tulkkien todella monipuolista osaamista. ”

”Koska en pysty puhumaan perinteisesti, tulkki on minulle elinehto. En näe mitään ongelmaa siinä, että tulkki ja avustaja tekevät joskus yhteistyötä. Esimerkiksi tämä juttu syntyi niin, että minä sanelin sanottavani tulkille ja avustaja kirjoitti juttuni koneelle. Tällä tavoin säästän huomattavasti aikaani, sillä kirjoitettavaa on paljon. Loppuiltani kuluu otsahiirellä kirjoittaessa ja tämä tuo mukavaa tiimihenkeä. ”

Voisiko Marjalle räätälöityä ratkaisua tulkkauspalvelusta soveltaa myös muille asiakkailla, jotka tarvitsevat avustajan että tulkin palveluita päivittäisissä toimissaan. Nyt monet näistä asiakkaista jättävät palvelun tutkimuksen mukaan käyttämättä, koska eivät halua suurta joukkoa ihmisiä jatkuvasti ympärilleen. Tarvitaan luovia, uusia ratkaisuja, jotta sekä vanhat että uudet tulkkauspalvelun asiakkaat voisivat olla palveluiden piirissä.