Yhdessä kohti omatoimisuutta
”Eva tarvitsee minua ja minä tarvitsen häntä”, kiteyttää Anni Torikka läheisen suhteensa nelivuotiaaseen Evaan, jonka henkilökohtainen avustaja hän on. Avustajan tehtävä on tukea Evaa päiväkodin arjessa, mutta vuorovaikutus – ystävyys – on molemminpuolista. Avustaja on tärkeä linkki muiden Evan kanssa toimivien tahojen kanssa, kuten päiväkodin muun henkilökunnan ja puheterapeutin.
– Häm, sanoo Eva ja ottaa Annia kädestä. Nyt on aika leikkiä nukella. Nukke saa ruokaa ja sitten se laitetaan nukkumaan. Anni auttaa Evan jalan parempaan asentoon ja ohjaa Evan kättä. – Sä olet suloinen, hän sanoo.
Anni Torikka on 4-vuotiaan Evan henkilökohtainen avustaja päiväkodissa. Yhteistyö alkoi, kun Eva oli vuoden ikäinen. – Aloitin lukion jälkeen, vuonna 2019, Seuren kautta keikkatyön päiväkodeissa ja sitä kautta päädyin lopulta Evan avustajaksi. Hakeuduin päiväkotityöhön alun perin siksi, että minulla oli siitä aiempaa kokemusta, ala oli tuttu ja turvallinen.
Intensiivistä mutta palkitsevaa työtä
Henkilökohtainen avustaja on Evan apuna ja seurana kaikissa päiväkodin toimissa. Eva on ryhmässä, jossa on kuusi tukea tarvitsevaa lasta ja kuusi vertaislasta. Vertaislapsilla ei ole tuen tarvetta, ja he toimivat tukea tarvitsevien lasten vertaisryhmänä. Evalla on haasteita kommunikoinnissa, näkemisessä ja näönkäytössä, liikkumisessa sekä sairaus, joka edellyttää aikuisen jatkuvaa läsnäoloa.
Päiväkodin aamut alkavat kaikkien yhteisellä aamupiirillä. Päivän mittaan Torikka arvioi Evan vointia ja jaksamista ja mukauttaa toimintaa sen mukaan. – Osallistumme ryhmän puuhiin, mutta Evan yksilölliset tarpeet huomioiden. Esimerkiksi jos Evaa väsyttää, hän saa levätä.
Eva nukkuu päiväunet avustajansa sylissä, ja parivaljakon yhteistyö on muutenkin hyvin tiivistä. – Olemme koko päivän yhdessä, aivan lähekkäin.
Torikka sanoo, että Eva on valloittava, ”maailman ihanin”. Jatkuvasta yhdessäolosta ja vuorovaikutuksesta huolimatta kumpikin saa olla oma itsensä.
– Eva on yksilö, vaikka hän tarvitsee paljon tukea. Hän saa ja osaa ilmaista itseään, ja hänellä on aika vahva temperamentti. Meillä molemmilla on oma tahto ja tila, Torikka kuvailee. – Eva ilmaisee asiansa esimerkiksi äännellen, elehtien, viemällä toisen ihmisen konkreettisesti jonkin asian luokse ja yksittäisin viittomin. On tärkeää, etten auta Evaa liikaa. Pyrin siihen, että Eva on mahdollisimman itsenäinen.
Henkilökohtaisen avustajan työ on kiinnostavaa ja palkitsevaa. – On hienoa nähdä, miten Eva oppii asioita. Hän esimerkiksi tunnistaa oman nimikirjaimensa, ja myös kävelyttäminen rollaattorin avulla tai Evaa tukemalla on tuottanut tulosta. Olemme myös opetelleet juuri uuden, yhteisen tukiviittoman: Anni. Eva on viime aikoina omaksunut ja kehittynyt nopeasti.
Myös Eva auttaa avustajaansa. – Jos minulla on huono päivä tai mieli, Eva antaa iloa ja lohtua.
Puheterapeutti Kaisa Laine on tullut tapaamaan Evaa.Moniammatillista tukea
– Mitä kuuluu, Eva? Onko vauvalla nälkä?
Taas hoidetaan nukkea. Puheterapeutti Kaisa Laine on tullut tapaamaan Evaa päiväkotiin, niin kuin monta kertaa aiemminkin. Laine työskentelee asiantuntijana Kehitysvammaliiton Tikoteekissa ja tekee myös käytännön työtä lapsiasiakkaiden parissa päiväkodeissa ja kouluissa. Hän leikkii ja juttelee Evan kanssa. Kommunikoinnin tukena on kuvia; haastatteluhetkellä odotetaan, milloin Evalle suunniteltu laajempi kommunikointikansio saapuu HUSin Apuvälinekeskuksesta. – Häm, sanoo Eva innostuneesti, syöttää nukkea ja menee Laineen syliin.
Anni Torikka kertoo, että päiväkodin arjessa on paljon ammattilaisia. On toinen avustaja, lastenhoitaja, varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja. – Suunnittelemme yhdessä viikko-ohjelman. Voin vaikuttaa suunnitelmiin ja miettiä, mikä on Evalle parasta: mitä tehdään ja miten.
Evan tukena on myös moniammatillinen tiimi. Puheterapeutin lisäksi siihen kuuluu fysioterapeutti ja toimintaterapeutti. Alueen oma konsultoiva varhaiskasvatuksen opettaja käy päiväkodissa säännöllisesti, ja näönkäytönohjaaja tapaa Evan pari kertaa vuodessa.
Kaisa Laine jatkaa vuorovaikutushetkeä Evan kanssa. Hän myös kyselee Torikalta Evan kuulumisia. Toisinaan hän liittyy Evan ja avustajan puuhiin mukaan tai seuraa Evan toimintaa päiväkotiryhmässä. Hän käy myös Evan kotona ja pohtii vanhempien kanssa, miten kommunikointia tuetaan kotona.
Toimelias Eva teki omat muistiinpanonsa haastatteluhetkestä.Teoriasta käytäntöön
Anni Torikka sanoo, että hän on kuin vahingossa saanut valtavasti tietoa muilta ammattilaisilta. Hän tietää paljon muun muassa lasten kehityksestä, tukiviittomista, kommunikoinnista ja apuvälineistä. Hän on oppinut paljon myös lääketieteestä. – Kun työ on niin intensiivistä, omaa osaamista ei tule aina pohdittua. Olen kuitenkin ylpeä, että osaan niin paljon.
Henkilökohtaisen avustajan tehtävänä onkin viedä muiden ammattilaisten tiedot käytäntöön. – Ujutan tiedot päiväkodin arkeen. Pohdin tavoitteita ja sovellan asioita, jotta Eva voi olla mahdollisimman osallinen päiväkodissa. Sanoitan hänelle asioita, motivoin ja tarvittaessa rauhoitan, Torikka kertoo ja sivelee kädellään Evan selkää.
Hän aikoo jatkaa työssään ainakin siihen saakka, kun Eva menee kouluun. Sen jälkeen suunnitelmat ovat vielä avoimia, mutta yksi asia on varma: työn täytyy olla jatkossakin ihmisläheistä.
Torikan mielestä moni nuori arkailee turhaan henkilökohtaisen avustajan työtä. – Ei kannata olla ennakkoluuloinen, vaan kokeilla rohkeasti. Tässä tuntee tekevänsä tärkeää työtä ja näkee sen tulokset konkreettisesti.
Eva keskeyttää pohdinnot halaamalla ja suukottelemalla Annia. Sitten taas leikitään.
Kirjoita kommentti