Oppiminen perustuu vuorovaikutukseen – erityisopettajan työ on kohtaamista ja kommunikointikeinoja

Erityisopettaja kohtaa työssään monenlaisia oppijoita: voi olla autismin kirjoa, kehitysvammaisuutta, erilaista kielellisen tuen tarvetta. Kaikkien oppilaiden kohdalla oppiminen alkaa luottamuksesta ja toimivasta vuorovaikutuksesta. Erityisluokanopettajat Virva Virtanen ja Jaana Sorvari kertovat työstään ja kommunikointi- ja vuorovaikutustaitojen merkityksestä koulun arjessa.

Erityisluokanopettajat Virva Virtanen ja Jaana Sorvari.

– Rohkeushan ei ole sitä, että ei pelkää tai jännitä mitään. Rohkeutta on se, että siitäkin huolimatta lähtee kohti uuden oppimista ja myönteisen ilmapiirin luomista. Joskus se vaatii vaikeidenkin asioiden esille ottamista, ja aina halun kuunnella ja ymmärtää erilaisia näkökulmia. Summaten: vuorovaikutus on oleellista kaikissa tilanteissa. Vuorovaikutustaitoja voi onneksi harjoitella.

Näin kiteyttää työnsä annin, opit ja vaatimukset Virva Virtanen. Hän työskentelee orimattilalaisessa Jokivarren yhtenäiskoulussa erityisluokanopettajana TOI- eli toiminta-alueittain annettavassa opetuksessa. Yhteistyö muiden TOI-luokkien ja muun opetushenkilöstön kanssa on tiivistä. Virtasen kollega, niin ikään TOI-luokan erityisluokanopettaja Jaana Sorvari, sanoo, että vuorovaikutus ja oppiminen onnistuvat, kun opettaja huolehtii oppijoiden osallisuudesta ja koulupäivän etenemisestä. – Opettajana työskentelen tiimini vetäjänä luokassa ja pyrin ohjaamaan tiimin jäseniä oppilaslähtöiseen ja yksilöä huomioivaan toimintaan eri tavoin. Oppilaan koulupäivä alkaa ja loppuu kuljetukseen. Koko tämän väliajan kuljemme yhdessä, ja opetukselliset tavoitteet sisältyvät kaikkiin päivän aikana tapahtuviin asioihin. Noudatamme selkeää ja toistuvaa arkirutiinia.

Kohti yhteistä kieltä

Jokivarren koulussa on erityisluokkia esi- ja alkuopetuksesta yläkouluikäisille oppijoille. Sekä Virtasella että Sorvarilla on yli 30 vuoden työkokemus kehitysvammaisten henkilöiden parista ja opettajankoulutuksen lisäksi myös muuta osaamista, kuten sosionomin tutkinnot. Tietotaidolle on tarvetta, sillä koulun oppilaat ovat moninainen joukko ja käytössä on erilaisia kommunikointitapoja.

– Autismin kirjoa, kehitysvammaisuutta ja vahvaa kielellisen tuen tarvetta AAC-keinoin eli tukiviittomien, kommunikointikansioiden ja puhelaitesovellusten avulla, Virva Virtanen kuvailee. Myös Sorvari hyödyntää työssään muun muassa tukiviittomia ja kuvia. – Erityisesti kuvia käytetään päiväjärjestykseen ja toiminnanohjaukseen sekä tilanteiden jäsentämiseen sisällöllisesti ja ajallisesti. On lämmittävää havaita, kuinka toistojen kautta oppilaan aktiivinen kuvasanavarasto ja sitä kautta puhekieli lisääntyy. ­

Yhteistä kaikille oppilaille kommunikointitavasta riippumatta on se, että ennen kuin voi tapahtua oppimista, pitää olla vuorovaikutusta.

– Opettamisessa on kyse siitä, mikä on elämän kannalta olennaista, Virtanen jatkaa. – Vuorovaikutuksella on oleellinen merkitys oppimiselle. On palkitsevaa ja haastavaa opettajana luoda hyvät olosuhteet yhteisen kielen kehittymiselle lähtien olemuskielestä ja aidosta oppilaan kohtaamisesta. Yhteisen kielen löytäminen on kaiken A ja O. Sen edistämiseen kannattaa käyttää aikaa yhteisen kivan tekemisen avulla.

Sorvari painottaa, että luottamuksellinen suhde jokaiseen oppilaaseen on tärkeä. – Tutustun oppilaaseen ja pyrin luomaan suhteen, joka mahdollistaa yhteisen ymmärryksen. Vasta toimivan vuorovaikutuksen ja sitä kautta luottamuksen syntyminen antaa oppilaalle riittävästi turvallisuuden tunnetta. Tätä kautta voimme opettaa lapselle uusia asioita ja osaamista hänelle oikeilla toimintatavoilla.

Sorvari puhuu yhteisen kielen lisäksi myös kosketuksesta. – Ryhmässäni on oppilaita, joiden kohdalla käytän termiä kuunteleva kosketus. Vuorovaikutuksen, yhteisymmärryksen sekä osallisuuden välineenä esimerkiksi laululeikissä käytetään käsistä ohjaamisen tapaa, jossa ohjaava aikuinen tarjoaa käsikontaktia. Oppilas voi tahtonsa mukaan olla mukana yhteisessä tekemisessä tai vetäytyä kontaktista. Toistojen kautta oppilaat oppivat luottamaan aikuisten toimintatapaan ja syntyy iloa yhteisistä hetkistä.

Videot havainnollistavat työtapoja

Virva Virtasen ja Jaana Sorvarin oppilaiden vuorovaikutustaidot vaihtelevat merkittävästi.

– Pyrin tutustumaan jokaiseen oppilaaseen niin, että pystymme huomioimaan hänen kommunikointitapansa. On tärkeää, että aikuinen osaa käyttää lapsen käytössä olevaa keinoa, Sorvari sanoo. Hän korostaa myös koulun aikuisten yhteistyötä ja yhtenäisiä käytänteitä. – Meillä on esimerkiksi hyviä kokemuksia kuvien käytöstä opetuksen ja toiminnan tukena. Aikuisilta vaaditaan kuitenkin sitoutumista kuvien käyttöön sekä havainnointiin: missä kohdin kuvia tarvitaan, miten kuvia kunkin yksilön kanssa käytetään, milloin kuvatukea voidaan keventää? Yksi oman työyhteisöni suurimmista vahvuuksista on yhteisen toimintatavan merkityksen oivaltaminen. Kaikki aikuiset käyttävät sovittuja tapoja aktiivisesti koko päivän ajan.

Jakaminen ja oppiminen ovat siis tärkeitä taitoja työyhteisössäkin. Oppia ja ideoita voi saada käytännön työn lisäksi erilaisista koulutuksista.

– Osallistuin aikoinani Kehitysvammaliiton Tikoteekin kommunikaatioprojektiin, jossa sain videoituja tilanteita analysoimalla syvää ymmärrystä aloitteista, joiden avulla vuorovaikutussuhde voi kehittyä, Virtanen kertoo. – Puhumaton ihminen tulee liian helposti tahattomasti sivuutetuksi. Vuorovaikutussuhteen luomiseen saa ja tulee varata rauhassa aikaa.

LOVIT-muistisääntö on tuttu kummallekin opettajalle. Sen ajatus aidosta ja huomioivasta läsnäolosta jokaisessa kohtaamisessa on oleellinen myös koulun arjessa. – Usein kompastumme kiireeseen, omaan tempoomme ja toimintatapaamme, Sorvari pohtii. Myös hän on kehittänyt vuorovaikutusosaamistaan videoanalyysin avulla. – Meidän pitää tietoisesti kiinnittää huomiota siihen, että olemme oikeasti läsnä ja keskittyneitä, maltamme odottaa ja olemme hiljaa kuulolla, annamme tilaa, reagoimme ja vastaamme meille ilmaistuihin viesteihin. Taitavamman kumppanin eli aikuisen pitää tietoisesti etsiä yhteistä kieltä oppilaan kanssa. On yleinen sudenkuoppa, että luulemme jo ennakolta tietävämme vastauksen emmekä jätä tilaa oppilaalle.

Lue lisää

Teksti: Jenni Saarilahti | Kuva: Virva Virtanen ja Jaana Sorvari | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).