(O)saammeko jutella? -blogi haluaa muuttaa vallalla olevia käsityksiä
Syksyllä 2019 avatussa (O)saammeko jutella? -blogissa keskustellaan väitöskirjatutkimuksessa esille nousseista havainnoista tutkija Irina Savolaisen ja kolmen kokemusasiantuntijan Daniel Friskin, Jani Fiskarin sekä Jere Tikkasen kesken. Bloggaajien toiveena on, että myös lukijat jakaisivat omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan.
Irina Savolainen on koulutukseltaan puheterapeutti ja tehnyt pitkään töitä puhevammaisten lasten ja nuorten kanssa. Työssään hän huomasi, kuinka vähän meillä on tutkittua tietoa siitä, miten puhevammaiset ihmiset käyttävät kommunikoinnin apuvälineitä arkisessa vuorovaikutuksessaan. Niinpä Irina innostui jatko-opiskelusta Helsingin yliopistossa ja aloitti keskusteluaineistojen keräämisen tutkimusta varten vuonna 2015.
Nyt Irina Savolainen on analysoinut videolta 22 arkista keskustelua, joissa neljä puhevammaista 7-18 vuotiasta poikaa ja heidän äitinsä, kaverinsa tai puheterapeuttinsa keskustelivat haluamistaan aiheista. Kukaan tutkimukseen osallistuneista pojista ei ole tämän blogin kirjoittaja.
Tutkimusaineistoa läpikäydessään Irina Savolainen sai ajatuksen jakaa laajemmalle joukolle tutkimushavaintojaan, keskustella niistä ja samalla murtaa vallalla olevaa käsitystä siitä, että puhevammaiset keskustelijat olisivat useimmiten vastaajan roolissa vuorovaikutustilanteissa. Näin syntyi (O)saammeko jutella? -blogi.
Me (o)saamme!
Kansainvälisen tutkimuksen mukaan puhevammaiset ihmiset ovat siis keskusteluissa lähes poikkeuksetta vastaanottajan roolissa. Puhuva ihminen esittää kysymyksiä ja johdattelee keskustelua, ja puhevammainen ihminen vastaa. Kommunikoinnin apuvälineillä käydyt keskustelut ovat tyypillisesti hidasrytmisiä, ja yhtenä syynä tähän osallistumisen epäsymmetriaan pidetäänkin puhuvien ihmisten yritystä nopeuttaa keskustelun etenemistä; ei niinkään halua hallita keskustelua.
Irina Savolaisen väitöskirjatutkimuksessa puhevammaiset lapset ja nuoret osoittautuivat kuitenkin aktiivisiksi keskustelijoiksi erityisesti silloin, kun kumppani oli tuttu.
”Kun monta ihmistä puhuu ja keskustelee, minä usein kuuntelen. Aihe vaihtuu usein. Minä olen hidas ja epävarma osaanko kertoa asiani oikein kansiolla. Minä luotan tuttuun keskustelukumppaniin. Tuttu osaa käyttää minun kommunikointikansiota. Myös rauhallinen paikka auttaa minua juttelemaan”, kertoo 25-vuotias helsinkiläinen Daniel Frisk blogitekstissään.
Ilmaisukeinoja vaihdellaan tilanteen mukaan
Blogista käy selväksi se, mikä aika usein unohdetaan, että puhetta tukevia tai korvaavia keinoja tai apuvälineitä on käytössä useita. Keinot ja laitteet myös vaihtuvat käyttäjän iän ja tilanteen mukaan.
”Tutkimusaineistoni kaverukset käyttivät todellakin kaikkia mahdollisia ilmaisukeinoja keskusteluissaan, ja niiden tarkoitus oli harvoin välittää tietoa. Nuorimpien kavereiden keskusteluissa riitti usein toimintaa, sillä he saivat tehdä videoinnin aikana mitä halusivat, kunhan pysyivät kameran ’valokeilassa’. Kommunikoinnin apuväline saattoi olla pienessä sivuroolissa tai koko toiminta jäsentyi sen avulla, kuten vaikka lääkärileikissä”, Irina Savolainen kirjoittaa.
”Tällä hetkellä kommunikoin yleensä puheella. Joskus käytän lisäksi bliss-kansiotani ja heitän sen avulla huumoria. Minä ajattelen bliss-kielellä, eli näen pääni sisällä kuvia. Siksi huumorin heittäminen blisseillä on joskus helpompaa”, kertoo 43-vuotias Hämeenlinnassa asuva Jani Fiskari.
Jere Tikkanen, 18-v, on käyttänyt elämänsä aikana viittomia, AACi-kansiota, TAIKE-taulustoa, mutta nyt käytössä on Allora-puhelaite. ”Alloran olen kokenut helpoimmaksi kommunikointikeinokseni. Se on koko ajan pöytälevyllä helposti saatavilla. Sillä sitten, mm. asuntolan olohuoneessa tv:n katselun tai Unon pelaamisen ohessa, juttelen ja heitän läppää kavereiden kanssa.”
Jo kahden julkaistun blogikirjoituksen perusteella voi sanoa, että (O)saammeko jutella tarjoaa loistavan alustan yhteiselle keskustelulle ja jakaa samalla puhevammaisten ihmisten ”omalla äänellä” tietoa apuvälineiden käytön arjesta. Voidaan siis suositella myös ammattikirjallisuudeksi!
Kirjoita kommentti