Photovoice-menetelmän avulla selvitettiin edellytyksiä hyvään vanhuuteen

Halusin opinnäytetyössäni selvittää hyvän ikääntymisen tekijöitä yhdessä kehitysvammaisten ihmisten kanssa ja samalla edesauttaa sitä, että tulevaisuuden palvelut vastaavat heidän tarpeitaan. Pidin tärkeänä kuulla ihmisiä itseään ja heidän näkemyksiään. Toiveiden ja tarpeiden selvittelyssä kokeiltiin Photovoice-menetelmää.

Jokaisella meistä on oikeus henkilökohtaiseen menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Pystyäksemme näitä kokonaisuuksia katsomaan tarvitsemme ajatuksen siitä, miten elämä yleisesti ottaen kulkee. Kehitysvammaisen henkilön käsitys omasta elämänkulustaan syntyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Menneisyydessä koetut onnistumiset ja voimavarat ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin oireet ja rajoitukset.

Photovoice-menetelmä

Photovoice-menetelmää käytetään yleensä tilanteissa, joissa kohderyhmän sanallinen kyky ilmaista omia ajatuksiaan on heikko. Menetelmässä käytetään osallistujien ottamia valokuvia ja niiden analysointia. Tämä auttaa osallistujaa määrittelemään ja sanallistamaan omaan elämäänsä liittyviä tärkeitä asioita. Turvallisessa ja luotettavassa ympäristössä se voi olla voimauttava kokemus. ”Puhuva kuva” – menetelmä mahdollistaa tasa-arvoisen osallistumisen ryhmään silloin, kun sitä tukevat riittävät ohjaus- ja kommunikointimateriaalit. Menetelmä ei vaadi puhuttua kieltä.

Ryhmätoiminnan onnistumisen edellytyksinä riittävä tuki ja luottamuksen ilmapiiri

Opinnäytetyöhöni liittyvässä tutkimuksessa Photovoice-menetelmää kokeiltiin ryhmässä, jossa oli kahdeksan kehitysvammaista henkilöä iältään 52 – 82 vuotta. Prosessi toteutettiin yhteistyössä Ylöjärven kaupungin vammaispalveluiden, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa. Kehitysvammaisten aikuisten ryhmä kokoontui keväällä 2017 seitsemän kertaa. Yksi kokoontuminen kesti noin 1,5 tuntia. Ylöjärven kaupungin vammaistyön työntekijät olivat omaohjaajina ryhmän tukena. Ohjaajia oli mukana 3 – 5 henkilöä ryhmäkerrasta riippuen. Ryhmässä oli satunnaisesti mukana myös opiskelijoita avustavissa tehtävissä. Ryhmän ohjauksesta vastasi opinnäytetyön tekijä ja hänen kollegansa, jolloin toiminta voitiin jakaa kahteen pienryhmään.

Jokainen tapaaminen rakentui samalla tavalla. Tapaamisissa käsiteltiin vain yhtä teemaa kerralla. Keskustelut omista valokuvista ja palautteet toisten ottamista kuvista annettiin pienryhmissä. Tällä mahdollistimme sen, että pystyimme tutustumaan osallistujiin lähemmin, keskusteluaikaa oli riittävästi ja tuen antaminen oli mahdollista. Ryhmätyöskentelyn struktuuri oli etukäteen suunniteltu ja sovittu, mutta keskustelujen sisällön päättivät osallistujat. Huumorilla ja esimerkeillä oli myös suuri merkitys luotaessa luottamuksellista ilmapiiriä.

Ryhmäläisillä oli paljon tuen tarvetta kuulon, näön ja vuorovaikutus taitojen osalta. Tutkimusryhmä tarvitsi tämän vuoksi tuekseen paljon menetelmään liittyvää kuvallista ja sanallista ohjausta. Ryhmälle tuotetussa materiaalissa huomioitiin puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin lähtökohdat. Kuvituksen tuli olla myös selkeää ja tekstin helposti ymmärrettävää.

Puolella osallistujista oli erityisen tuen tarpeita kommunikoinnissa. Tukea annettiin viittomin, selkeällä puheella ja runsaalla kuvien käytöllä. Kysymyksiä ja puheen tarkennuksia jouduttiin tekemään paljon. Kysymysten asettelussa auttoivat omaohjaajat, jotka tunsivat osallistujat ja pystyivät päättelemään hyvinkin epäselvästä puheesta sen tarkoituksen. Omista valokuvista kertominen onnistui hyvin, sillä kuvat toimivat muistin tukena sekä avaimina vuorovaikutuskumppanin kysymyksille.

Kameran käyttö oli useimmille uusi kokemus

Kameran käyttö oli uusi kokemus lähes kaikille osallistujille, vaikka se olikin laitteena tuttu. Automaattikameroista yksi vaihdettiin jo työskentelyn alkuvaiheessa turvakaarelliseksi tablet- laitteeksi. Kuvaajan oli näin helpompi pitää kiinni laitteesta ja tarkentaa kuvausaluetta. Lähes kaikki osallistujat joutuivat opettelemaan kameran käytön, sillä harvalla kehitysvammaisella ihmisellä on edelleenkään kameraa, tietokonetta tai älypuhelinta käytössään.

Ensimmäisellä tapaamisella yhden kameran kuvamäärä vaihteli 10 – 530 kappaleeseen. Viimeisellä tapaamisella otettujen kuvien määrä vaihteli nollasta enimmillään 163 kuvaan. Valokuvien laatu ja tarkkuus paranivat huomattavasti ajan kuluessa. Osalla henkilöistä omaohjaajien tuen tarve oli niin iso, että jos tukea ei saanut, valokuvat jäivät ottamatta. Valokuvien aiheiden monipuolisuus lisääntyi tapaamisten myötä.

Valokuvaamisen apuna olivat selkeäkieliset ja kuvalliset materiaalit kuvausaiheista. Lisäksi osallistujat tarvitsivat omaohjaajan tukea valokuvaamisessa.

Valokuvien käsittelyssä kokeilimme tietokoneen näyttöä valokuvien selaamiseen sekä kuvatulosteita. Osallistujille oli hankalaa katsoa valokuvia tietokoneennäytöltä, kun taas tulosteet olivat konkreettisia ja niihin pystyttiin paremmin keskittymään. Osallistujat saivat tulostetut kuvat itselleen käsittelyn jälkeen.

Toiveina hyvät sosiaaliset suhteet ja turvallinen ympäristö

Kokeilussa selvisi, että ”puhuva kuva” toimii menetelmänä hyvin kehitysvammaisten ihmisten ryhmässä silloin, kun toimintaa tuetaan riittävän suurella määrällä tuki- ja oheismateriaalia sekä ohjausta. Resurssointi ajallisesti ja henkilökuntamäärässä antaa äänen heillekin, joilta se vähiten kuuluu.

Tutkimuksen tuloksena syntyi käsitys siitä, että ikääntymisen ajatukset eroavat ihmisillä yleensä ja kehitysvammaisille ihmisillä vain vähän. Hyvät sosiaaliset suhteet omaisten, läheisten ja ystävien sekä tutun ammattihenkilöstön kanssa ovat tärkeitä ikääntyvälle kehitysvammaiselle henkilölle. Merkittävää on myös turvallinen ja tuttu ympäristö ja se, että pääsee osallistumaan ympäristön toimintaan toiveidensa mukaisesti.

Prosessin yllättävät ”sivutuotteet”

Photovoice-kokeiluryhmän työskentelyn tuloksena syntyi myös odottamattomia asioita. Osallistujien haaveita kuvaavan karttatyöskentelyn avulla löydettiin yhdelle ryhmän jäsenelle harrastus, josta hän oli kiinnostunut, mutta puhevammansa vuoksi ei ollut pystynyt sitä ilmaisemaan aikaisemmin. Harrastusmahdollisuus pyrittiin järjestämän mahdollisimman nopeasti omaohjaan kautta.

Kommunikaatiokansion päivitys ja käytön aktivointi tapahtuivat tapaamisten aikana ja välillä, kun kansioon saatiin uusia kuvia. Henkilön oma kiinnostus kommunikaatiokuvia kohtaan lisäsi käyttöä ja tarvetta.

Kameraharjoittelun innoittamana Ylöjärven työ-ja päivätoimintaan hankittiin yhteiskäyttöön kameroita. Kameroiden aktiivinen käyttö sai aikaan valokuvanäyttelyn, joka oli esillä Ylöjärven kirjastossa syksyllä 2017.

Työskentelyn aikana heräsi myös keskustelua siitä, kuinka osallistujien itsemääräämistä voitaisiin vahvistaa. Kameroiden käytössä tarvittiin paljon tukea ja tuen saaminen ei ollut kaikille helppoa. Mietittiin paljon myös sitä, miten kehitysvammaisten ihmisten omaa aktiivisuutta voidaan jatkossa tukea ja miten ohjaavaa henkilökuntaa voitaisiin kannustaa tukemaan uusissa kokeiluissa ja uudenlaisessa yhdessä tekemisessä.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Kehitysvammaisten ihmisten ikääntymisen esille nostaminen palveluita suunnitellessa on jatkossa yhä tärkeämpää. Valtaväestön ikääntyminen kuluttaa paljon yhteiskuntamme resursseja. Jotta erityisryhmien tarpeet tulevat huomioiduksi, on heidän omaa ääntänsä vahvistettava. Photovoice-menetelmän kaltaiset keinot voivat toimia loistavasti erityisryhmien äänen tukena.

Olemme sopineet, että opinnäytetyössä tuotettua materiaalia hyödynnetään Kehitysvammaisten Tukiliiton koulutuksissa. Ikääntymiseen liittyvää aihetta on hyvä nostaa keskusteluun myös yleisellä tasolla ja erityisesti tämän hetkisessä sote-muutoksessa. Lisäksi alkanut yhteistyömme Ylöjärven kaupungin vammaistyön ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa jatkui vertaistutkimuksena. Vertaistutkimuksen aiheena oli kehitysvammaisten ihmisten ikääntyminen. Vertaistutkimus on julkaistu vuonna 2018.

Lähteet ja lisätietoa:

Akkerman, A. & Janssen, C. & Kef, S. & Meiningerm, H.P. 2014. Perspectives of Em-ployees with Intellectual Disabilities on Themes Relevant to Their Job Satisfaction. An Explorative Study using Photovoice. Julkaisussa Journal of Applied Research in Intellectual Disabilities Vol.27(6), p.542-554.

Hegarty, A. 2016. Hegarty Ann Stars Are Yellow, Hearts Are Red, and the Tree Would Be Green Photovoice Julkaisu: Journal of Men´s Studies, Vol. 24(3) p. 294-311.

Leskelä, L. & Lindholm, C. 2012. Haavoittuva keskustelu Keskusteluanalyyttisia tutki-muksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Helsinki Kehitysvammaliitto ry.

Rantamäki, S. 2017. Michiganilaisten ajatuksia vanhuudesta Photo voice menetelmällä tehty pilottitutkimus YAMK opinnäytetyö sosiaalialan koulutusohjelma Tampereen ammattikorkeakoulu theseus.fi

Shannon, C. 2013. Juvenile Incarceration and Reentry: A Photovoice Study. Related eBook Publication Information: El Paso: LFB Scholarly Publishing LLC.

Lisätietoa Photovoice-menetelmästä Tukiliiton verkkosivuilla

Opinnäytetyö: ”Minä en ole vanha, minä olen nuori : Kehitysvammaisten aikuisten ajatuksia ikääntymisestä photovoice -menetelmän avulla” (www.thesus.fi)