Opinnäytetyö: Vammaisten ihmisten syrjintä on siirtynyt arkitilanteista yhteiskunnan rakenteisiin

Tuoreen opinnäytetyön mukaan monet vammaiset ihmiset kokevat, että yhteiskunta on muuttunut aiempaa syrjivämmäksi. Vammainen henkilö kohtaa usein ennakkoluuloja työelämässä, etenkin työtä hakiessaan. Lisäksi etenkin moni puhevammainen henkilö kokee, että hänet sivuutetaan esimerkiksi asiointitilanteissa. Heidän asemaansa vaikeuttaa, että tulkkauspalvelua on saatavilla aiempaa vähemmän.

Jenni Loikkanen ja Vanessa Peitilä valmistuvat tänä keväänä Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Loikkasesta tulee puhevammaisten tulkki, kirjoitustulkki sekä kommunikaatio-ohjaaja. Peitilä valmistuu sekä viittomakielen tulkiksi että kuurosokeiden tulkiksi. Loikkasen ja Peitilän yhteinen opinnäytetyö Selvitys YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumisesta Suomessa 2018–2022 on juuri julkaistu.

– Vammaisfoorumi oli tehnyt vuonna 2018 selvityksen YK:n vammaissopimuksen toteutumisesta Suomessa. Halusimme selvittää, miten asiat ovat kehittyneet. Valitsimme selvitykseemme erityisesti kolme teemaa: ihmisarvon kunnioituksen ja ennakkoluulot, esteettömyyden ja saavutettavuuden sekä tulkkauksen, Peitilä kertoo.

Näitä teemoja opiskelijat selvittivät sähköisellä, vastaajien anonymiteetin mahdollistavalla Webropol-kyselyllä. Selvitys tehtiin etenkin viittomakielisten ja puhevammaisten henkilöiden näkökulmasta. Kohderyhmät tavoitettiin Vammaisfoorumin verkoston kautta. Kyselyssä oli 27 suljettua ja neljä avointa kysymystä, vastauksia tuli 42.

Arkiennakkoluuloista yhteiskunnalliseen syrjintään

Vastauksia analysoidessaan Loikkanen ja Peitilä löysivät epäkohtia.

– Vastauksissa nousi esiin esimerkiksi ihmisarvon kunnioitus. Koettiin, että siinä, missä vammainen henkilö kohtasi aiemmin ennakkoluuloja ja syrjintää arkisissa tilanteissa, kuten kaupassa asioidessaan, ongelma on nyt syvemmin yhteiskunnassa ja sen rakenteissa, Peitilä kuvaa.

Moni koki olevansa marginaalissa ja tulevansa syrjäytetyksi. Vaikka suvaitsevuuden koettiin yleisesti hieman lisääntyneen, 70 % vastaajista kertoi kokeneensa syrjintää viimeisen viiden vuoden aikana. Eniten sitä oli koettu sote-palveluissa, erityisesti sairaaloissa. Koettiin, ettei henkilökunnalla ole osaamista varsinkaan puhevammaisten henkilöiden kohtaamiseen, ja asiakkaan oikeudet sivuutetaan päätöksissä.

Sama tunne liittyi myös työnhakuun. Vaikka esimerkiksi esteettömyys on huomioitu monilla työpaikoilla, moni koki tulevansa työelämässä sivuutetuksi vammansa takia silloinkin, kun vamma ei olisi vaikuttanut työntekoon. – Työnhaussa saattaa tulla tunne, että työnantajan huomio kiinnittyy enemmän vammaan kuin hakijaan, Peitilä kiteyttää.

Kokemuksiin vaikutti myös se, millainen vamma vastaajalla oli. Vastaajat kokivat esimerkiksi, että puhevammaisuuteen liittyy ennakkoluulo, jonka mukaan puhevamma vaikuttaa aina puheen ymmärtämiseenkin.

– Tämä kohtaamiseen näkyvä haaste näkyy esimerkiksi niin, että puhevammaisen ihmisen sijasta puhutaan hänen avustajalleen tai muulle mukana olevalle henkilölle, Loikkanen havainnollistaa. – Erityisesti ryhmätilanteet voivat olla vaikeita puhevammaiselle henkilölle. Joko häneltä ei kysytä mitään tai hänelle ei anneta tarpeeksi vastaamisaikaa.

Tilannetta vaikeuttaa ennestään, että tulkkia voi olla vaikea saada. Loikkasen ja Peitilän selvityksen mukaan tulkkien saatavuus on heikentynyt selvästi viime vuosina.

– Tilauksia on jouduttu perumaan, kun tulkkia ei ole löytynyt. Vastaajat kokivat myös, että vammaisten tulkkauspalveluiden kilpailutus on vaikeuttanut tulkin saantia ja johtanut myös siihen, että tulkki vaihtuu usein. Esimerkiksi töissä tai opinnoissa voi olla spesifiä termistöä, ja asiakkaan on raskasta perehdyttää aina uusi tulkki aihepiiriin; tulkkien vaihtuvuuden myötä tulkkauksen laatu kärsii helposti.

Digitaalinen saavutettavuus on parantunut

Tilojen fyysiselle esteettömyydelle on nykyisin vaateita, mutta Loikkasen ja Peitilän selvityksen mukaan parannettavaa löytyy yhä. Vaikka tilassa olisi mahdollista liikkua esteettömästi, se ei ole esteetön, jos esimerkiksi poikkeustilanteessa ihmisiä informoidaan vain kuuluttamalla. – Silloin kuuro ihminen ei tiedä, mitä tapahtuu, eikä saa tietoa omalla äidinkielellään, Peitilä sanoo.

Korona-aika vaikutti digitaaliseen saavutettavuuteen myönteisesti: se parantui, kun kaikki, ihmiset ja koko yhteiskunta, olivat etäyhteyksien varassa. Saavutettavuutta on sekin, että erilaisten sisältöjen tekstitys on lisääntynyt. – Mutta esimerkiksi monissa julkisissa liikennevälineissä ei vieläkään anneta tietoa myös tekstimuodossa, ja esimerkiksi media on saanut huomautuksia puutteellisista tekstityksistä, Loikkanen huomauttaa.

Hänen ja Peitilän selvitys nostaa esiin konkreettisia epäkohtia ja toiveita. Entä mitä voimme tehdä vähemmän konkreettisille asioille, kuten ennakkoluuloisille asenteille? Peitilä toivoo, että opinnäytetyö on yksi tapa muuttaa niitä. – Selvityksemme aihe liittyi omiin kiinnostuksenkohteisiini, ja tukee myös sitä, mitä haluan tehdä työelämässä: puolustaa ihmisten oikeuksia.

Loikkanen on samoilla linjoilla: tieto ja keskustelu voivat muuttaa maailmaa. – Haluamme osallistua opinnäytetyömme myötä ammatilliseen keskusteluun vammaisten ihmisten oikeuksista ja niiden toteutumisesta ihmisten arjessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa.

Lue lisää

• Opinnäytetyö Peitilä, Vanessa ja Loikkanen, Jenni (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2023): Selvitys YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumisesta Suomessa 2018–2022
• Vesala, H., & Vartio, E. (2019). Miten vammaisten ihmisten oikeudet toteutuvat
  Suomessa? Kyselyn perusraportti (pdf). Vammaisfoorumin vuonna 2018 toteuttaman kyselyn
  tulokset taulukkomuodossa.