Raivottaresta hassuttelijaksi

Leonalle siirtymät tilanteesta toiseen ovat olleet aina vaikeita. Vaikka hänelle olisi perusteltu kaikilla mahdollisilla keinoilla – kuvin, viittomin tai sanoin – miksi siirrytään, niin hän on halunnut jäädä lattialle makaamaan.

Useimmiten näissä tilanteissa ohjaava aikuinen seisoi Leonan vieressä. Leonan isä, Harri, oli ainoa, joka meni Leonan viereen makaamaan ja juttelemaan rauhallisesti. Sieltä he sitten yhdessä nousivat jonkin ajan päästä ylös. Harri teki siis oikeastaan vaistonvaraisesti tytön kanssa voimauttavan vuorovaikutuksen toimintamallin alkeita.

Toimintatapojen etsimistä yhteyden saamiseksi

Juttelin mahdollisista sopivista toimintatavoista usean henkilön kanssa. Etsin tietoa ja pohdin, miten asiassa päästäisiin eteenpäin. Miten voisi viedä ohjauksen sinne, missä tyttö on eikä ylhäältä alas ohjaten? Olimme myös umpikujassa silloisen koulun kanssa, jossa Leona vietti paljon aikaa pukuhuoneessa alasti, koska hän ei halunnut pitää vaatteita päällään. Viimeinen kouluvuosi meni lähes kokonaan alastomana pukuhuoneessa.

Se aika oli todella kurjaa ja hurjaakin. Yhteyden saaminen Leonaan oli vaikeaa. Onneksi olemme aina harrastaneet viikoittain uintia ja siitä saimme perheenä iloa ja onnistumisen tunnetta tytön kanssa.

Kun Leona oli psykologilla arviokäynnillä, keskustelimme tilanteesta. Psykologi kertoi myös Voimauttavasta vuorovaikutuksesta, ja toimintamalli valkeni minulle. Pari kuukautta toteutimme sitä ”itseoppineina”, omin päin. Tavoitteenamme oli, että lattialla makaamiset muuttuisivat mukaviksi ja hauskoiksi hetkiksi. Raivottaresta hassuttelijaksi, vaikka maassa maaten.

Puheterapeutin ohjauksessa

Voimauttavan vuorovaikutuksen mahdollisuudet avautuivat kokonaisuudessaan, kun puheterapeutti Kati Malvila aloitti meillä käynnit. Samaan aikaan Leona siirtyi Live Porvoon opiskelijaksi ja iltapäiviksi Rinnekodin toimintakeskus Tarmolaan. Puheterapeutin, koulun, toimintakeskuksen ja kodin yhteistyön lähdettyä lentoon loppu onkin historiaa. Puheterapeutin mukana olo oli oleellista, sillä hänellä oli tietoa ja taitoa kuulla kaikkia osapuolia, ja samalla johtaa toimintaa.

Kati Malvila ohjasi ja neuvoi meitä kotona. Talkoisiin osallistui koko perheen lisäksi Leonan vapaa-ajan avustaja Johanna. Aluksi päivittäiset hetket olivat lyhyitä. Usein ne pidettiin päivällisen jälkeen Leonan päivästruktuurin mukaan. Annoin aina ensin Leonalle Voimauttava vuorovaikutus -kuvan ja kerroin, että nyt on vuorossa Voimauttava vuorovaikutus -hetki. Vaikka hetket olivat lyhyitä, Leona käänsi päänsä poispäin ja lähti usein tilanteesta pois. Hänelle pelkästään kontaktin luominen tuotti tuskaa.

Vähitellen Leona alkoi kuitenkin tykätä näistä hetkistä. Leonan kasvoille nousi ihana vino hymy, ja häntä huvitti selkeästi se, että toinen liittyi mukaan hänen ilmeisiinsä ja liikkeisiinsä ja teki juuri sitä, mitä hän halusi ja oli itse aloittanut. Tämän oivaltaminen oli Leonalle iso asia. Hän oli onnellinen siitä, että pompimme hänen pillinsä mukaan. Meillä kaikilla oli ihanaa, koska pelkästään yhdessä nauraminen ja yhteinen ilo olivat meille palkkioita, jotka motivoivat jatkamaan. Leona siis pääsi näin jyvälle siitä, että hänen tekemisillään on merkitystä ja että hänen tekemisiinsä ja aloitteisiinsa reagoidaan.

Kesällä vietimme useita loistavia yhteisiä hetkiä mökillä. Leonakin nautti niistä. Voimauttavan vuorovaikutuksen tuokioita tehtiin aiempaa useammin ja välillä aloitimme aivan spontaanisti.

Uusi oma-aloitteinen Leona

Kesän 2019 jälkeen entinen aamuitkuinen Leona oli muuttunut meidän vanhempien herätyskelloksi. Hän toi minulle silmälasit sänkyyn ja viittoi seisomaan. Jos Leona halusi myös isin hereille, hän veti tältä peiton päältä pois. Meistä oli todella hassua, että Leona tiesi meidän tarvitsevan erilaiset herätykset. Se oli iso ero entiseen ja konkreettinen osoitus meille, että Leona todellakin tekee aloitteita ja kertoo meille asioita. Myös esimerkiksi valintojen tekeminen sujui ihan eri tavalla kuin ennen.

Leonalla oli kommunikointikansio, jota hän käytti pelkästään niin, että osoitteli kansiosta kuvia. Hän otti kansion mielellään mukaan Voimauttavan vuorovaikutuksen hetkiin. Sovimme Katin kanssa, että käytämme kansiota hetkissä niin, että kun Leona näyttää kuvan, minä vastaan sanomalla ääneen kuvassa olevan asian. Ainoa tarkoitus oli vuorottelu ja höpöttely yhdessä. Leona teki aloitteen ja minä vastasin. Emme harjoitelleet sanojen tai lauseiden muodostamista.

Leonalla kansion käyttö lähtikin sitten lentoon. Aloimme käyttää kansiota keskustelussa ja viestien välittämisessä, mutta kansiolla leikittely oli edelleen mukana myös Voimauttavan vuorovaikutuksen hetkissä. Tämä kaikki sopi Leonalle hyvin. Hän nautti hetkistä, jolloin hän määräsi, että nyt hassutellaan kansion avulla. Toisaalta hän myös ymmärsi, että kansion kuvilla on merkitys ja että kuvia voi käyttää myös asioista viestimiseen.

Kun Leona oli ollut viisi kuukautta Rinnekodin toimintakeskus Tarmolassa iltapäivisin, hänelle tehtiin uudelleenarviointi GoTalkNow-laitteen saamiseksi. Ja kyllä, hän sai sen! Leona oli käyttänyt myös koulussa kansiota eikä aikaakaan, kun hän kommunikoi suvereenisti myös iPadin GoTalkNow-ohjelman avulla. Kukaan ei ollut varmasti uskonut, että näin tulisi tapahtumaan! Leonan isä on tosin aina tainnut uskoa tyttärensä kehitykseen enemmän kuin minä.

Monin keinoin kohti rikkaampaa vuorovaikutusta

Voimauttavaa vuorovaikutusta teemme edelleen, koska Leona selkeästi hyötyy siitä. Tihennämme hetkien pitämistä aina, jos Leonan harmitukset ja käytöshäiriöt lisääntyvät. Näin haluamme muistuttaa Leonaa siitä, että kaikki haluavat tehdä mukavia asioita hänen kanssaan ja että hänen toiveitaan kuullaan.

Nykyään ei enää riitä vain silmälasien antaminen aamuisin, vaan Leona tulee hyvin päättäväisesti sanomaan ¨Noushe ylöss!¨ ja vetää minulta peiton pois tai tönäisee ilmoittaakseen, että haluaa kertoa minulle jonkin asian. Menneen kesän jälkeen koululta tuli viestiä ja ihmettelyä siitä, että missä puhekoulussa Leona on ollut. Leona siis höpöttää ja pyörittää siellä ihan omaa palettia. Kesän ajan hän sai olla paljon mummun ja vaarin kanssa. He – vanhukset – pomppivat juuri niin kuin Leona halusi. Leona nautti olostaan, leipoi, saunoi, keräsi mustikoita ja kävi kävelyillä.

Mummun ja vaarin kanssa vietetty aika on vienyt Leonaa edelleen eteenpäin. Viittomat ovat lisääntyneet, sanahahmot ja puhekin ovat lisääntyneet. Nyt on pohdittavana, miten hän pystyy ja oppii kertomaan asioita vielä paremmin.

Teemme paljon asioita yhdessä. Se on ilo ja nautinto meille kaikille! Leonan onni on ihanat ihmiset hänen ympärillään. Parasta meille on onnellinen ja iloinen nuori nainen, joka oppii lisää koko ajan. Voimauttavan vuorovaikutuksen merkitys on ollut ja on edelleen jäätävän suuri!