Piirtäminen esteettömän viestinnän keinona

Piirtäminen on saanut yhä enemmän merkitystä työssäni puheterapiassa. Näen piirtämisen yhtenä toimivana esteettömän viestinnän keinona. Piirtämisen välineenä voi olla perinteisen kynän ja paperin lisäksi erilaiset tabletit, interaktiiviset seinät ja vaikkapa liitutaulu. Kynnys piirtämiseen saattaa olla korkea, mutta todellisuudessa jokainen, joka pystyy kynää pitämään kädessään, pystyy siihen. Innostaminen ja rohkaisu onkin yleensä se, mistä koulutuksissa, pajoissa tai ohjauksessa lähdetään liikkeelle.

Koska innostus syntyy onnistuneista kokemuksista, jaan nyt lukijoille kokemuksia, jotka ovat innostaneet erilaisia yhteisöjä viestimään piirtämällä.

Piirtämisessä on taikaa

Piirtämisessä on taikaa. Jo pieni vauva seuraa tarkkana valkoiselle paperille piirtyvää jälkeä. Sillä, mitä siihen piirtyy, ei edes ole mitään merkitystä.

Kuvanvaihdossa toimii piirretty lentokoneen kuva. Pikkuinen tyttö haluaisi lähinnä syödä paperin, mutta hänet ohjataan antamaan lappu isän käteen ja näin hän pääsee isän lennättämäksi. Kummalliselle paperimytylle muodostuu mieleinen vaihtoarvo.

Kun arvioidaan pienten lasten artikulaatiota, saattaa olla, että puhuva pieni ihminen ei saa jännitykseltään vastaanotolla sanaa suustaan ulos. Olen käyttänyt tällaisessa tilanteessa Piirrä ja arvaa -menetelmää. Sanon lapselle, että saattaa olla hieman vaikea arvattava, mutta heti kun arvaat, mitä piirrän, niin sano se. Ja kuin taikaiskusta paine ilmaisusta häviää ja pikkulappusille piirretyt kuvat hahmottuvat koko ajan nopeammin.

Lapsen toiminnan ohjaamisessa voi mainiosti käyttää piirtämistä. Voi piirtää vaatteen, jonka lapsi haluaa seuraavaksi pistää päälleen. Kun se on puettu, lapsi saa värittää kuvan. Tai kuvaa voi käyttää palkintona. Kun olet valmis, saat ihan minkä kuvan vaan. Lapsi arvostaa aikuisen piirtämistä. Jäljestä viis ja kommentti on yleensä: ”Saanko mä viedä tän kotiin?”

Usein pienten lasten on vaikea kertoa asioistaan. Myös aikuisten on vaikea tehdä kysymyksiä, joihin lapsi osaisi vastata tai häntä kiinnostaa vastata. Kertomiskuvat on loistava väline laajentaa keskustelua ja ennen kaikkea tehdä aloitteita.

Olin menossa kotikäynnille ja näin jo kaukaa kuinka pieni poika äitinsä sylissä heilutti into piukassa kättään! Kun kohtasimme, hän ojensi minulle rypistyneen paperilappusen, jossa oli piirrettynä sänky ja huone ja lapussa luki ”nukkari”. Voi että oli ihanaa jakaa lapsen ilo siitä, kuinka hän oli viimein pystynyt nukkumaan nukkarissa kavereiden kanssa. Hyvin usein tällaiset asiat saatetaan kertoa puhumattoman lapsen puolesta. Samanlainen kokemus oli päiväkodissa, kun lapsi oli ensimmäistä kertaa elämässään sukeltanut. Sitä intoa millä lappua tungettiin isän käteen!

”Sä piirrät ja mä kerron!”

Sadutus on ollut päiväkotimaailmassa tuttua jo Kylli-tädin ajoista. Teen sadut, sosiaaliset tarinat ja toiminnan ohjauksen Puheen rytmissä piirtämisen -menetelmällä. Jos lapsella on tarkkaavuuden tai kielen ymmärtämisen haastetta, on tärkeää, että piirtäminen etenee puheen rytmissä. Puhe selkiytyy ja hidastuu. Ongelmatilanteita kuvittaessa myös tunteet siirtyvät paperille.

On kyseessä sitten sadutus tai vaikkapa tulevan retken läpikäyminen, tukee piirtäminen vahvasti osallisuutta. Aamupiirissä kunkin keskustelukuva siirtyy opettajan piirtämänä taululle. Lapsi pystyy kertomaan asioista kavereille. Ja kertomista odottaa se ujoinkin lapsi. Lapsi voi tosiaan tomerasti tuumata: ”Sä piirrät ja mä kerron!”

Puheen havainnollistaminen ja rytmittämäinen

Asioiden selvittäminen ja läpikäyminen on helpompaa, kun samalla piirtää. Piirtäminen tekee asiat näkyväksi. Sen avulla voi ”vääntää rautalangasta”, kuten sanonta kuuluu. Olen erilaisissa hankkeissa vuosien varrella hyödyntänyt Viiden portaan videoanalyysiä. Yksi osa tätä prosessia on miettiä, millä keinoilla vuorovaikutustilanteita voisi kehittää.

Monissa yhteisöissä on paljon erilaisia hankkeita ja painetta muutokseen niin sisältä kuin ulkoakin päin. Kuinka usein olenkaan kuullut, että ei ole aikaa ottaa käyttöön erilaisia esteettömän viestinnän keinoja. Piirtäminen on usein keinoista se, johon saatetaan tarttua helpoimmin eikä se tunnu niin oudolta.

Kehittäessämme työhönvalmennusta ohjaajat tuntuivat vierastavan kuvia. Selitettiin, että asiakkaat eivät halua mitään kuvia, koska ne koettiin jotenkin noloiksi. Videoanalyysissä työhön hakeutumisen prosessin kuvaaminen asiakkaalle näytti kuitenkin siltä, että puhetta oli paljon ja kieli vaativaa. Lisäsimme esittelyyn kynän ja paperia. Pelkästään jo nuolilla ja laatikoilla ja sanatuella puhe rytmittyi helpommin vastaanotettavaksi. Lisäksi ohjaajat saivat mukaansa kättä pidempää.

Seurantavideossa näimmekin kuinka työhönvalmentaja käytti upeasti piirtämisen menetelmää puheen havainnollistamisessa ja rytmittämisessä kertoessaan, miten aamu alkaa ja työhaastatteluun meno etenee. Asiakas pystyi tekemään tarkentavia kysymyksiä ja tilanne oli vuorovaikutteinen.

Tehostetun palvelun yksiköissä etenkin muistisairaiden ihmisten kanssa käytimme paljon piirtämistä. Myös näissä henkilökunnan kynnys lähteä ensin piirtämään oli matalampi kuin erilaisten kuvajärjestelmien tai teknologian.

Olimme kerran lähdössä taidenäyttelyyn takseilla ja yksi asukas ei olisi millään halunnut lähteä. Tuleva tapahtuma piirrettiin moneen kertaan: Laitat kesäleningin ja hatun. Mennään taksilla. Katsomme maalauksia taidekeskuksessa. Juomme kahvit terassilla ja tanssimme. Lähdemme taksilla takaisin. Tämä piirrettiin useana päivänä ja useaan kertaan. Kun lähtöpäivä koitti, hän lähti ihan mielellään matkaan ja tuumasi, että kiva kun lähdettiin.

”Miksei liitu liiku?”

Osallistumista voidaan vahvasti tukea piirtämisellä erilaisissa tuokioissa. Tarinoiden, omien kokemusten välittäminen ja muistiin palauttaminen on helpompaa. Kun kerran aloitimme yhdessä laulu- ja keskustelutuokion, yksi herroista huudahti malttamattomana ”Miksei liitu liiku?” Oman kertomisen siirtyminen fläppitaululle on koukuttavaa – iästä viis!

Ulkomaalaistaustaisten kanssa vastaanottokeskuksissa käytimme piirtämistä kuten työhönvalmennuksessakin. Asioita selvitettäessä käyttöön otettiin laatikot, nuolet ja sanatuki. Erilaisissa pajoissa käytiin esimerkiksi suomalaiseen kulttuuriin liittyviä asioita puheen rytmissä piirtämisellä. Lisäksi niin lapsille kuin lapsillekin suomen kielen opiskeluun piirtämisen tekniikat ovat hyvin toimivia.

Nopea piirrosviestintämenetelmä perustuu kysymyksille

Nopea piirrosviestintämenetelmä (engl. Quick Drawing Communication System) tukee tilanteissa, missä kommunikointilaitteesta tai -taulusta ei löydy tarvittavia kuvia tai symboleja. Menetelmä soveltuu myös tilanteisiin, joissa muita viestinnän keinoja tai apuvälineitä ei ole saatavilla. Nopean piirrosviestintämenetelmän kehitin aikoinaan pienen pojan kanssa, jolla oli CP-vamma. Hänen kohdallaan tuntui, että tietokoneet, ohjelmat tai muut viestintäalustat eivät riittäneet.

Nopea piirrosviestintä perustuu avointen kysymysten tekemiselle. Tärkeää on siis muistaa käyttää kysymysmerkkiä! Vuosien varrella on tullut vastaan asioita, joita puhevammainen ihminen on kertonut ja läheiset ovat saattaneet olla hyvinkin yllättyneitä. Yksi isä sanoi minulle aikoinaan toivoneensa, että menetelmää ei olisi keksitty, koska hänen poikansa oli kertonut asian, joka ei ollut tarkoitettu minun korvilleni. Tai kun pieni poika valehteli, että isä oli tahallaan työntänyt hänet järvellä avantoon.

Joskus paperia ja aikaa on kulunut todella paljon. Muistan vanhemman herran, jolla oli afasia. Hänen huolensa avautui vaikeimman kautta: kuka tekee veroilmoituksen? Kun työpajoissa olemme menetelmää opetelleet ja harjoitelleet on yleistä, että puhumattoman ihmisen roolissa oleva turhautuu. Kun ihminen ei oikeasti kykene puhumaan kokemukseni on, että he suorastaan jopa nauttivat. Tässä menetelmässä hän voi käyttää valtaa, koska tietää, että minun tehtäväni on tehdä viisaita kysymyksiä.

Teksti: Hannele Merikoski, puheterapeutti, työnohjaaja, Aivoliitto, Kommunikaatiokeskus | Julkaistu: