Kirjoitus- ja lukutaito väylänä itsenäiseen kommunikointiin

Sillalla-seminaarin 2020 pääluennoitsija Dr. David McNaughton Pennsylvanian valtionyliopistosta on AAC-alan uranuurtaja ja tutkija. Koronaepidemian vuoksi McNaughton ei päässyt paikan päälle vaan esiintyi verkkoyhteydellä Yhdysvalloista käsin. McNaughtonin toisen luennon aiheena oli puhevammaisten lasten ja aikuisten lukitaitojen vahvistaminen ja taitojen merkitys muun elämän kannalta.

AAC-määritelmä uusiksi

David McNaughtonin mielestä AAC:n tulisi olla multimodaalista, motivoivaa, kehitystä tukevaa, luonnollista, yksilön tarpeisiin tarkasti sopivaa sekä ennen kaikkea hauskaa. Yksi tärkeimmistä AAC-keinoista on hänen mukaansa kirjoittaminen ja lukeminen.

McNaughton toi esiin, että perinteinen käsitys AAC:stä visuaalisina merkkeinä esim. PCS-kuvien muodossa on riittämätön ja epämotivoiva eikä sovi käytettäväksi kaikissa luonnollisissa vuorovaikutustilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. David McNaughtonin AAC-määritelmä sisältää asiakkaan tarpeen mukaan mm. viittomat, visuaaliset merkit, valokuvat, videot, lukemisen ja kirjoittamisen.

McNaughton esitteli useita eri tapoja hyödyntää videoihin perustuvaa viestintää tavanomaisissa tilanteissa kuten tervehtiminen, asioiden selvittäminen tai uuden asian oppiminen. Videopohjaiset VSD-näkymät olivat esillä myös lukemisen ja kirjoittamisen opettelussa esim. tarinoina ja videoina kiinnostavista aiheista.

Arvokkainta mitä voimme opettaa

Jokainen meistä käyttää päivittäin monia eri keinoja ollakseen yhteydessä muihin ihmisiin. Kirjoittaminen on puhumisen lisäksi tehokasta ja sen avulla voi ilmaista tarkasti, mitä haluaa sanoa. David McNaughtonin mielestä luku- ja kirjoitustaidon opettaminen on arvokkainta, mitä voimme tehdä puhevammaisten ihmisten hyväksi.

Tapausesimerkkien kautta hän esitteli viisi lukitaitojen tukemisen osa-aluetta: vahva kielen perusta, sanahahmojen tunnistaminen, sanan erotteleminen äänteiksi ja äänteiden yhdistäminen sanoiksi, luetun ymmärtäminen sekä tavaaminen. Tapausesimerkeissä kommunikointia ja lukitaitoja tuettiin rinnakkain, kumpaakaan unohtamatta.

Esimerkki Jackson, 1 v.

Nuorin tapausesimerkeistä oli kuntoutuksen alkaessa vain hiukan yli 1-vuotias Jackson, jolla oli Downin syndrooma. Kuntoutuksessa aikuiset tarjosivat hänelle mahdollisimman paljon monipuolista sanastoa ja tukivat hänen kommunikointiaan multimodaalisesti: puheen ja olemuskielen lisäksi aikuinen käytti tukiviittomia ja puhelaitetta. Tärkeintä oli kuitenkin se, että kommunikointi, kirjoittaminen ja lukeminen oli hauskaa. Aikuiset leikkivät, lauloivat ja kertoivat tarinoita Jacksonin kanssa siten, että aikuinen muokkasi omaa toimintaansa Jacksonin nopeaan rytmiin ja kiinnostuksen kohteisiin sopiviksi.

Kirjat ja tarinat olivat yksilöllisesti muokattu juuri Jacksonille sopivaksi. Kirjoja käytettiin vuorovaikutteisesti (shared book reading) ja seuraillen tarkasti lapsen toimintaa. Samat avainsanat toistuivat lauluissa, tarinoissa, leikkeissä ja aikuiset korostivat niitä viittomilla. He äänittivät puhelaitteeseen avainsanoja toistavia leikkejä ja lauluja.

AAC:n käyttö näkyi Jacksonin kielen kehityksessä siten, että 2 vuoden ja 9 kuukauden iässä hänen vuorottelutaitonsa ja kielellinen kehityksensä olivat merkittävästi vahvistuneet. Hän käytti yli 1000 sanaa ja yhdisteli kahdesta kolmeen sanaa sekä puhuen että AAC-keinoin. Lisäksi Jackson löysi itse etsimänsä sanat puhelaitteestaan. Neljän ja puolen vuoden iässä Jackson tunnisti tuttuja kirjoitettuja sanahahmoja kuten oman nimensä ja tuttujen kahviloiden nimiä.

Esimerkki Krista, 9 v.

David McNaughton esitteli keinoja, joiden tuella myös kouluikäisten ja aikuisten lukitaitoja voidaan kuntouttaa. Yhdeksänvuotias Krista oli kuntoutusjakson alkaessa täysin luku- ja kirjoitustaidoton. Hänellä oli näkö- ja kuulovamman lisäksi vaikea puhevamma ja käytössään hyvin rajalliset AAC-keinot. Kristan kanssa pystyttiin etenemään hyvin nopeasti sanahahmojen tunnistamisesta äänne-kirjain -vastaavuuden opetteluun.

Kristan kanssa olennaista oli muokata kaikki materiaali yksilölliseksi. Avainsanat kirjoitettiin kaikki isolla mustalla fontilla ja yliviivattiin keltaisella. Näin Krista erotti ja näki ne parhaiten. Oleellista oli myös se, että aikuinen osasi viittoa hyvin, sillä Krista viittoi lukemansa sanat. Viidenkymmenen viiden kuntoutustunnin jälkeen Kristan sanavarasto oli laajentunut niin, että hän tunnisti yli 60 sanahahmoa, osasi yhdistää 19 äännettä ja kirjainta toisiinsa sekä lisäksi hän tavasi lyhyitä sanoja.

Esimerkki Tiffany, 22 v.

Iältään vanhin David McNaughtonin tapausesimerkeistä oli 22-vuotias kehitysvammainen, luku- ja kirjoitustaidoton Tiffany. Hänen kanssaan harjoiteltiin sanahahmojen tunnistamista hyödyntämällä videopohjaisia VSD-näkymiä tabletilla. Hän oli erityisen kiinnostunut vapaapainista ja näin ollen videot ja niihin liittyvä sanasto valittiin siten, että ne liittyivät tähän lempiaiheeseen. Myös Tiffanyn kanssa kuntoutuksesta oli hyötyä ja hän oppi tunnistamaan sanahahmoja.

Kirjoittaminen ja lukeminen on kommunikointia!

Luennon jälkeen Sillalla-seminaarin yleisö pääsi etäyhteydellä keskustelemaan aiheesta David McNaughtonin kanssa. Puheenvuoroissa todettiin, että Suomessa kuten Yhdysvalloissakin lukitaitoihin kiinnitetään aivan liian vähän huomiota kuntoutuskentällä.

David McNaughton muistutti, että lukitaidot eivät kuntoudu kerran viikossa tehtävin harjoituksin, vaan päivittäisellä asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen suunnitellulla harjoittelulla. Lyhimmillään yksi harjoitus kestää vain muutaman minuutin, jonka jälkeen tehdään jotain muuta tai vaihdetaan toiseen muutaman minuutin tehtävään. Joskus harjoittelu saattaa kestää 45 minuuttia, mutta olennaista on rytmittää harjoitus asiakkaan mukaan.

Suomessa tarvitaan enemmän yhteistyötä opettajien ja terapeuttien välillä

Suomalainen kuntoutus -ja opetuskäytäntö tarvitseekin lisää käytännön ratkaisuja siihen, millä tavalla opettajat ja terapeutit voisivat tehdä enemmän yhteistyötä asiakkaan tarvitseman kuntoutuksen suunnittelussa.

Suomessa puhevammaisten ihmisten lukemisen ja kirjoittamisen taitojen vahvistumista auttaisi myös apuvälinepalveluiden käytäntöjen, kriteerien ja resurssien muuttaminen. Lukemisen ja kirjoittamisen apuvälineet eivät ole samassa asemassa kuin muut apuvälineet. Vallalla on myös ajattelua, että lukeminen ja kirjoittaminen kuuluvat enemmän kouluun, jolloin näihin taitoihin liittyvien apuvälineiden hankinta on koulun vastuulla. Lukeminen ja kirjoittaminen nähdään eri asiana kuin muu kommunikointi.

Lääkinnällisen kuntoutuksen puolella kirjoittaminen katsotaan usein kuuluvan toimintakyvyn motoriseen osa-alueeseen, mitä se tietysti myös onkin, mutta ennen kaikkeahan se on kielellinen taito ja motoriikka on vain se tapa, jolla se tuotetaan. Kirjoittamaan ja lukemaan oppiminen on prosessi siinä missä muukin kielellinen toiminta ja siihen päästäkseen on oltava tarvittavat apuvälineet jo siinä vaiheessa, kun taito on vasta harjoitusasteella.

Teksti: Kaisa Laine, asiantuntija, puheterapeutti | Kuva: Ylin kuva: Pekka Elomaa | Julkaistu: