Hymyn ja ilon hetkiä Solakalliossa

Tikoteekin ja Helsingin kaupungin Solakallion erityiskoulun hankkeessa kokeillaan, millaiset yhteisön ohjauksen tavat sopivat kouluun. Samalla vahvistetaan kehitysvammapoliklinikan puheterapeuttien ammattitaitoa käyttää voimauttavan vuorovaikutuksen toimintamallia työssään.

Solakallion koulussa opiskelee 5–17-vuotiaita, pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevia kehitysvammaisia ja / tai autismin kirjon lapsia. Oppilaiden puheterapiapalvelujen koordinoinnista vastaa pääosin Helsingin kehitysvammapoliklinikka.

Hanke käynnistyi esiluokilla

Ensimmäisenä hankevuonna Tikoteekin voimauttavan vuorovaikutuksen koordinaattorien työ on painottunut yhteistyöhön koulun esiluokkien kanssa. Luokille on valittu oppilaat, joiden kanssa erityisluokanopettajat ja koulunkäyntiavustajat ovat toteuttaneet voimauttavan vuorovaikutuksen hetkiä säännöllisesti. Koordinaattorilla ja yhdellä oppilaalla on lisäksi ollut voimauttavan vuorovaikutuksen tuokio viikoittain. Samassa yhteydessä koordinaattorin on myös ollut mahdollista vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia luokan väen kanssa. Lisäksi hän ja työntekijät ovat kokoontuneet kuukausittain havainnoimaan voimauttavan vuorovaikutuksen hetkissä tallennettuja videoita ja keskustelemaan niiden pohjalta.

Hetkissä ollaan lasta varten

Rehtori Outi Lehtola-Räsänen kertoo aluksi pohtineensa, miten voimauttava vuorovaikutus istuu koulumaailmaan ja miten se saadaan työtavaksi. Häntä on ilahduttanut se, miten nopeasti tulokset ovat alkaneet näkyä: ”On ilahduttavaa nähdä, että kun oppilas lähtee vaikkapa pukemistilanteessa vuorovaikutukseen, siihen mennään mukaan. Tämä näyttää olevan sellainen työote, jonka suurin osa meidän työntekijöistä omaksuu heti. Moni sanookin, että tällaista me ollaan aina tehty, mutta nyt sille on enemmän vielä lupa.”

”Minua ilahduttaa, kun näen lasten ja aikuisten tekevän voimauttavaa vuorovaikutusta, kun näen, että tossa on ihana hetki, jossa ollaan lasta varten. Jotenkin tuntuu, että koulussa on hirveästi niitä vaateita ja paljon aikatauluja ja sitten kävelen käytävällä ja näen, että vitsi miten mahtava hetki. Siitä tulee tosi hyvä mieli” kertoo vararehtori, erityisluokanopettaja Johanna Helenius.

Koulunkäyntiavustaja Jaana Gustafsson jatkaa tästä: ”Kyllä niissä tilanteissa on hymyä ja iloa ja ne hetket on tosi ilahduttavia ja voimaannuttavia. Se kiireettömyys, mikä laskeutuu niihin voimauttavan vuorovaikutuksen tilanteisiin tuntuu tosi hyvältä.”

Koulunkäyntiavustaja Eduardo Martinez pohtii, että voimauttava vuorovaikutus on koko työn perusta: ”Ilman voimauttavaa vuorovaikutusta ei synny melkein minkäänlaisia tilanteita, joista olisi hyötyä kummallekaan – aikuiselle tai oppilaalle. Ilman sitä pohjaa ei omasta mielestäni pärjää tällä alalla. Se on melkein pakollinen keino, että saa kontaktin oppilaaseen.”

Menetelmä sopii koulun arkeen

Voimauttava vuorovaikutus tuntuukin solahtaneen koulun arkeen hyvin. Rehtori Outi Lehtola-Räsänen kuvailee ajatuksiaan näin: ”Muistan, että kun puhuimme syksyllä hankkeesta tuli aina semmoinen olo, että koulussa on niin paljon kaikkea kehitettävää. Miten me saadaan mahtumaan uusien menetelmien kokeileminen ja pilotoiminen koulun arkeen. Tämä on kuitenkin menetelmänä niin lähellä sitä, mitä luokissa tehdään ja istuu hyvin hojksiin eli oppilaan henkilökohtaiseen opetuksen järjestämisen suunnitelmaan. Jokaisella meidän oppilaalla on tavoitteita vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa. Olen nähnyt voimauttavan vuorovaikutuksen hetkissä kuvatuilta videoilta, miten oppilas ihan kuin hypähtää ja todella näkee, kun hän lähtee mukaan vuorovaikutukseen. Missähän olemmekaan ensi vuonna tähän aikaan?”

Teksti: Kaisa Martikainen, erityisasiantuntija | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).