Tutkitusti vaikuttavaa tukea itsenäiseen toimintaan ja kommunikointiin

VSD-näkymä

Omassa työssäni video on olennainen työväline. Hyödynnän videota sekä kouluttaessani ammattilaisia puhevammaisten ihmisten yhteisöjen ohjaajiksi että työskennellessäni itse puhevammaisten ihmisten lähi-ihmisten kanssa. Video tekee vuorovaikutuksen näkyväksi. Sitä voidaan katsoa yhdessä yhä uudelleen hetki hetkeltä ja tulla tietoiseksi, mitä tekemällä tilanne ja vuorovaikutus onnistuivat. Näitä yhdessä oivallettuja onnistuneita toimintatapoja voidaan hyödyntää tulevissa vuorovaikutustilanteissa, olipa kyse ammattilaisen ja lähi-ihmisten välisestä ohjauskeskustelusta tai lähi-ihmisen ja puhevammaisen ihmisen vuorovaikutushetkestä.

Videopohjaisia toimintatapoja Video Feedforward ja Visual Scene Dispalys

Myös esimerkiksi Video Feedforward on arkitilanteissa kuvattuja videoita hyödyntävä toimintapa. Olen tutustunut siihen, mutta VFF:a ei ole Tikoteekissa toistaiseksi hyödynnetty sellaisenaan. VFF-toimintatavassa henkilö toimii itse itselleen mallina ja opettelee videolta uusia taitoja. Jos vaikkapa matkustaminen itsenäisesti bussilla kouluun on vielä vaikeaa, mutta toiminnan tietyt osavaiheet sujuvat jo ajoittain, videoidaan lasta toimimassa näissä onnistuneissa kohdissa. Kuvatuista video-otoksista kootaan yhtenäinen kokonaisuus onnistuneesta koulumatkasta: sujuva matka bussipysäkille, onnistunut tervehtiminen ja lipun näyttäminen kuljettajalle, bussissa istuminen rauhallisesti, onnistunut soittokellon painaminen ennen pysäkkiä ja reipas kävely suoraan pysäkiltä kouluun. Lapsi katsoo videota vaikkapa tabletiltaan ennen koulumatkaa tai sen aikana ja saa tukea ja varmuutta matkasta suoriutumiseen.

Osallistuessani ISAAC:n konferenssiin vuonna 2018 kuulin, miten David Mc Naughtonin tiimi oli yhdistänyt videoita VSD-näkymiin (Visual Scene Displays). Minulle tuli mielikuva Video Feedforward -toimintatavan ja VSD-näkymien yhdistelmästä: jos henkilö tarvitsee tukea uusissa tilanteissa toimimiseen tai osallistumiseen, tilanne kuvataan videolle ja videoon ohjelmoidaan etukäteen avainkohtia ja aktivointipisteitä (hotspot). Video viedään tabletille, johon on asennettu VSD-toimintoja tukeva sovellus (esim. Go Visual tai Snap Scene).

Arjen tilanteessa henkilö ottaa tabletin esiin ja laittaa videon päälle. Video pysähtyy etukäteen ohjelmoituihin avainkohtiin. Avainkohdassa olevasta pysäytyskuvasta löytyy aktivointipiste, johon on äänitetty etukäteen tilanteeseen liittyvä viesti. Kun henkilö koskettaa aktivointipistettä, syntetisaattori puhuu viestin ääneen.

Tikoteekki kutsui David McNaughtonin vuoden 2020 Sillalla-seminaarin pääpuhujaksi. Hänen oli tarkoitus kertoa yhdysvaltalaisen Pennsylvanian valtionyliopiston kokeilu- ja tutkimushankkeesta, jossa he olivat käyttäneet videopohjaista VSD:tä sellaisten kehitysvammaisten ja autismikirjon ihmisten kanssa, joilla oli vaikeuksia toiminnanohjauksessa ja kommunikoinnissa. Korona sekoitti suunnitelmat eikä McNaughtonin esitystä kuultu seminaarissa. Sen sijaan lokakuun lopulla Tikoteekki järjesti webinaarin, jossa viimein McNaughtonin luento ”The Use of Videos with Visual Scene Displays to Support Communication and Participation for Individuals with Complex Communication Needs” esitettiin.

Miten videopohjainen VSD rakennetaan

Luennossaan David McNaughton kertoo, miten videopohjaisia VSD-näkymiä rakennetaan käyttäjän yksilöllisten tarpeiden mukaan. Lisäksi hän esittelee tutkimuksia, joita Pennsylvanian valtionyliopistossa on tehty videopohjaisen VSD:n hyödyntämisestä ja vaikutuksista.

Videopohjaisten VSD-näkymien tekeminen aloitetaan valitsemalla henkilön ja hänen läheistensä kanssa se arjen toiminto, jonka oppiminen tai jossa selviäminen on henkilölle tärkeää ja merkityksellistä, esimerkiksi bussimatka kouluun. Tämän jälkeen mietitään, miten toiminto etenee vaihe vaiheelta ja millaisia vuorovaikutustilanteita siihen tyypillisesti liittyy. Bussimatkasta tehdään video, joka viedään tabletin VSD-sovellukseen. Sen jälkeen mietitään, mitkä ovat niitä bussimatkan avainkohtia, joihin ohjelmoidaan aktivointipisteitä. Aktivointipisteisiin nauhoitetaan halutut viestit (esim. tervehdys kuljettajalle bussiin noustessa ja sieltä lähtiessä).

Kun VSD-video on valmis, henkilön kanssa harjoitellaan sen käyttämistä eri tavoilla:

  1. Mallittamalla (minä näytän, miten käytän videopohjaista VSD:ta bussimatkalla toiminnan ja kommunikoinnin tukena)
  2. Ohjaamalla (me katsomme videota yhdessä ja autan sinua käyttämään aktivointipisteitä videon avainkohdissa sekä toimimaan ja kommunikoimaan mallin mukaan)
  3. Tukemalla itsenäistä harjoittelua (sinä hyödynnät videopohjaista VSD-näkymää ja aktivointipisteitä itsenäisesti tilanteessa).

Kun koulumatka sujuu ja vuorovaikutus onnistuu, on aika juhlia yhdessä. On tärkeää myös arvioida säännöllisesti, ovatko VSD-näkymät ajan tasalla vai tarvitseeko niitä päivittää.

McNaughton tiimeineen on kiteyttänyt yllä kuvatun videopohjaisten VSD-näkymien rakentamisen ja harjoittelun vaiheet STARS! -jäsennykseen: S Select an activity and create a task analysis, T Take a video of the steps in the activity, and import the video into the VSD app on the tablet computer, AAdd hotspots to create VSDs at key points in the video, RRecord communication for the hotspots, SSupport learning for the video VSD by using a model/guided practice/independent practice instructional sequence, !Celebrate success and make changes as needed over time.

Tutkimustulokset osoittavat huomattavaa edistymistä itsenäisessä toiminnassa ja kommunikoinnissa

McNaughton kertoi tutkimuksista, joissa videopohjaisen VSD:n käyttäjänä oli sekä autismikirjolla olevia että kehitysvammaisia henkilöitä, jotka tarvitsivat tukea itsenäiseen toimintaan ja kommunikointiin. Tutkimuksilla selvitettiin, miten VSD:n tarjoama tuki vaikutti heidän taitoihinsa. Henkilöt harjoittelivat mm. kaupassa asiointia, bussilla matkustamista ja työtehtävien tekemistä itsenäisesti työtoiminnassa.

Tutkittavien VSD-prosessi eteni STARS! -jäsennyksen mukaisesti. Ennen prosessia tutkijat tallensivat lähtötilanteena sen, miten henkilö pärjäsi tilanteessa ilman VSD:n tukea. He dokumentoivat, kuinka monta prosenttia toiminnan osavaiheista hän hallitsi. Tämän jälkeen edistymistä ja onnistumisia toiminnan eri osavaiheissa seurattiin sekä VSD:n harjoitteluvaiheen aikana että myöhemmin, kun henkilö hyödynsi tabletillaan olevia VSD-näkymiä itsenäisesti toimintansa ja kommunikointinsa tukena.

Kaikissa McNaughtonin esittelemissä tutkimuksissa näkyi samankaltainen edistyminen. Lähtötilanteessa henkilöt onnistuivat toimimaan ja kommunikoimaan itsenäisesti alle 10 %:ssa toiminnan osavaiheista. Jo henkilön harjoitellessa videopohjaisen VSD:n käyttöä, taidoissa tapahtui selvä parannus. Kun videopohjaisen VSD:n käyttö oli tullut tutuksi, henkilöt toimivat lähes 100 %:ssa harjoiteltujen toimintojen osavaiheista itsenäisesti ja hyödynsivät näissä tilanteissa kommunikoidessaan VSD-näkymien aktivointipisteisiin tallennettuja viestejä.

Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden läheiset olivat myönteisen yllättyneitä siitä, että nämä pystyivät paljon enempään kuin mitä läheiset olivat olettaneet. Videopohjaisen VSD:n tuella tutkimukseen osallistuneet kehitysvammaiset ja autismikirjon ihmiset saivat onnistumisen kokemuksia ja heidän itsetuntonsa vahvistui. Heistä tuli aiempaa itsenäisempiä osallistujia, toimijoita ja viestijöitä.

Lue lisää:
Babb, S., McNaughton, D., Light, J., Caron, J., Wydner, K., & Jung, S. (2020). Using AAC video visual scene displays to increase participation and communication within a volunteer activity for adolescents with complex communication needs. Augmentative and Alternative Communication, 36, 31-42. doi:10.1080/07434618.2020.1737966

Pennsylvanian valtionyliopiston AAC-toiminta

Teksti: Kaisa Martikainen, erityisasiantuntija, Tikoteekki | Julkaistu: