Onnistuneen keskustelun saloja tutkimassa

Irina Savolainen istuu portailla.

Onnistunut vuorovaikutus edellyttää molempien keskustelijoiden panosta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut vallalla käsitys, että puhevammaisten ihmisten kumppanit dominoivat keskustelua ja puhevammaiset itse ovat passiivisia ja enemmän vastaajan roolissa. Myös kumppanin roolia keskusteluiden onnistumisessa on korostettu.

Tutkija Irina Savolainen tarkasteli väitöstutkimuksessaan avusteisesti kommunikoivien ihmisten ja heidän kommunikointikumppaneidensa välistä vuorovaikutusta. Väitös rakentui kolmesta tutkimusartikkelista ja niiden yhteenvedosta. Väitöskirja julkaistiin lokakuun alussa vuonna 2020.

Tutkimusaineistona oli 21 videoitua arjen tilannetta, joissa neljä 7 – 18 -vuotiasta avusteisesti kommunikoivaa nuorta keskustelivat äitien, kavereiden ja puheterapeuttien kanssa. Nuoret kommunikoivat käyttäen kommunikointikansioita tai tietokonepohjaista TAIKE-kommunikointitaulustoa.

Tutkimusaineiston alustava tarkastelu yllätti Savolaisen. Videoaineistossa oli runsaasti sujuvaa keskustelua, joissa keskustelut etenivät eikä niissä tullut juurikaan väärinymmärryksiä. Kansainvälisestikin ainutlaatuisessa videoaineistossa tutkimusaineistoa rajattiin tilanteisiin, joissa avusteinen keskustelu oli sujuvaa ja puhevammaiset keskustelijat olivat aktiivisia osallistujia. Savolainen keskittyi tutkimaan, mitä keskustelussa parhaimmillaan tapahtuu, kun avusteisesti kommunikoivat henkilöt ovat aktiivisia ja ottavat vastuuta keskustelun sujuvuudesta ja rakentumisesta.

Ennakointi sujuvoittaa avusteista keskustelua

Onnistunut vuorovaikutus edellyttää molempien keskustelijoiden panosta. Puhuvien ihmisten keskusteluissa (puheen)vuoro siirtyy keskustelijalta toiselle ja vuorojen välinen siirtymäaika on hyvin lyhyt ja joskus jopa limittyy niin, että toinen aloittaa puhumaan jo, kun toinen vasta lopettelee omaa vuoroaan.

Savolaisen tutkimuksessa selvisi, että avusteisesti kommunikoivan henkilön kanssa vuoron siirtymä on hyvin erilainen kuin puhuvien henkilöiden keskustelussa. Vuoron siirtymä kestää kauemmin ja siirtymän aika on sitä pidempi, mitä useampia merkkejä henkilö hakee taulustostaan viestiinsä. Vuorovaikutuksen sujuvuuteen vaikuttaa monta tekijää, kuten se, miten hyvin puhevammainen henkilö tuntee oman apuvälineensä ja merkkien sijainnin. Merkittävää on myös se, missä vaiheessa puhevammainen henkilö alkaa tuottamaan omaa vuoroaan ja mitä kommunikointikumppani silloin tekee.

Hyvänä käytäntönä oli, että puhevammainen ihminen lähti rakentamaan omaa vuoroaan keskustelukumppanin vielä puhuessa. Toimintaa ei koettu keskeytykseksi, vaikka katse siirtyikin tietokoneelle. Ennakointi auttoi ja nopeutti keskustelun etenemistä, mutta vaatii puhevammaiselta ihmiseltä taitoa huomioida samaan aikaan useampaa asiaa.

Onnistunutta keskustelua tukee myös se, että kommunikointikumppani antaa puhevammaiselle henkilölle tilaa, odottaa eikä johdata keskustelua uuteen aiheeseen. Savolaisen tutkimuksessa vuoro ei keskeytynyt siitä, että kommunikointikumppani saattoi kommentoida tai tehdä jonkin asian kolmannen osapuolen kanssa. Keskustelut etenivät pienistä keskeytyksistä huolimatta. Tärkeää oli molempien luottamus siihen, että keskustelu etenee omassa tahdissaan.

Kommunikointikansio haastaa keskustelijoita

Savolaisen toinen tutkimusartikkeli paneutui keskusteluihin kommunikointikansion avulla. Tutkimus on kansainvälisestikin ainutlaatuinen, sillä aihetta ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimuksessa tarkastellaan vuoron rakentumista silloin, kun puhevammainen henkilö käyttää kansiota kommunikoinnissaan. Savolaisen yllätti se, kuinka vaativaa kansion avulla keskustelu on puhevammaiselle itselleen ja hänen kumppanilleen. Keskustelua tutkija vertaakin jonglööriin, jolla on yhtä aikaa monta palloa ilmassa, jotta he saavat vuoron tuotettua yhdessä.

Mikrotarkkuudella analysoidussa keskustelussa näkyi keskustelun eteneminen, missä kohtaa puhevammaisen henkilön käsi lähti liikkeelle, missä kohtaa katse seurasi ja milloin puhuva kumppani puhui osoitetun merkin ja mihin hän katsoi. Nämä multimodaaliset toiminnot sovitettiin ja synkronoitiin yhteiseksi prosessiksi.

Tältä pohjalta Savolainen rohkeasti esitteli myös uudenlaisen vuoron määrittelyn. Yksittäisen merkin osoittaminen ja sen ääneen sanominen kumppanin toimesta ei ole vielä vuoro, vaan avusteinen vuoro muodostuu sen sosiaalisen toiminnon kautta. Esimerkiksi, ilmauksessa ”Kahvi on pahaa”, kumppanin nimetessä ensimmäisen merkin ”Kahvi”, tuo nimeäminen ei ole vuoro, vaan puhe on alisteinen osoittamiselle ja vuoro muodostuu vasta, kun ilmaukseen kuuluvat kaikki merkit on nimetty. Vuoro siis poikkeaa perinteisestä vuoron käsitteestä, jossa vuoro päättyy, kun toinen henkilö tekee toiminnon, kuten puhuu.

Miten tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää?

Puhevammaisten ihmisten ja heidän kommunikointikumppaneidensa vuorovaikutusta on tutkittu hyvin vähän. Savolaisen tutkimus avaa avusteisten keskusteluiden keskeisimpiä piirteitä, hitautta ja toisaalta yhdessä rakentamisen luonnetta. Tutkimus myös osoittaa, että avusteinen kommunikointi on erilaista, kun kommunikoinnin apuvälineenä on tietokonepohjainen kommunikointitaulusto, joka puhuu tuotetut viestit ääneen tai kommunikointikansio, jossa viestit rakennetaan yhdessä kommunikointikumppanin kanssa.

Savolaisen toiveena on, että ammattilaiset voisivat tulevaisuudessa hyödyntää tutkimuksessa saatua tietoa videoavusteisessa vuorovaikutuksen ohjaustilanteessa. Siinä avusteisesti kommunikoivat ihmiset ja heidän kommunikointikumppaninsa tarkastelevat arjessa kuvattuja keskustelutilanteita ja saavat ammattilaiselta tukea ja vahvistusta yhteiseen keskusteluun ja kommunikointiin.

Lue lisää:
Linkki väitöskirjaan, joka perustuu artikkeleihin
Linkki artikkeleihin (o)saammeko jutella -blogissa

Osaammeko jutella -blogi

Miten tieteellisistä artikkeleista kerrotaan kansantajuisesti ja tehdään tutkimustuloksia tykö ja näkyväksi? Ratkaisu oli ajankohtaisuudessaan ja osallistavuudessaan ainutlaatuinen. Syksyllä 2020 Irina Savolainen ja kolme puhevammaista nuorta aloittivat yhteisen (O)saammeko jutella -blogin. Blogissa nostetaan helpolla ja ymmärrettävällä tavalla käsittelyyn myös teemoja ja ilmiöitä, joita nousi esille Savolaisen tieteellisissä tutkimuksissa. Ilmiöt avataan ymmärrettäviksi ensin tutkimusnäkökulmasta, jonka jälkeen asiaa pohtivat puhevammaisen ihmisen näkökulmasta Daniel, Jani ja Jere suhteessa omaan kommunikointiin ja vuorovaikutukseen. Lisäksi lukijoilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun kirjoittajien kanssa. Linkki: https://osaammekojutella.com/

Teksti: Eija Roisko, Tikoteekin johtaja | Kuva: Jukka Jänönen | Julkaistu: