Kuka maksaa, kun Kela säästää?

Kelan kilpailutus- ja hankintakäytännöt tuottavat palveluiden käyttäjille ja heidän omaisilleen yhä enemmän huolta. Monet pelkäävät muutoksia välttämättömissä palveluissaan tai jopa niiden menettämistä. Myös osa palveluiden tuottajista on ymmällään kilpailutuksen tuloksista ja sopimusten jatkoista.

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksen epäonnistumisen pystyi ennustamaan jo keväällä, kun Kela muutti hankinnan painotusta: hinnan merkitys nostettiin 50 prosentista 80 prosenttiin ja laadun merkitys laskettiin minimiin.

Muutoksen taustalla oli Aalto yliopistolla teetetty selvitys Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hankinta – Kela 2017 (15.2.2018). Aallon taloustieteilijöiden ammattiosaamiseen, virkamiesten haastatteluihin ja tilastoihin pohjautuvat suositukset hankintamenettelystä ja toteutettu kilpailutus ovat karua todellisuutta, jossa ”miljoonasäästöjen” hinnan maksavat lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaat. Näyttää siltä, että kilpailutuksen periaatteena oli vain saada kuntoutuspalveluiden hinta mahdollisimman alas. Asiakkaiden tarpeilla tai terapeuttien ammattitaidolla ja erikoistumisella ei ollut kilpailutuksessa juurikaan sijaa. Siis laadusta viis, kunhan halvalla saadaan.

Kilpailutuksessa unohtui täysin vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteet eli miksi ja kuka kuntoutusta tarvitsee ja mihin hyvä kuntoutuskäytäntö perustuu. Nyt kuntoutuspalvelut kilpailutettiin kuin mikä tahansa tavara, vaikka sen toteuttaminen on erityisen vaativaa palvelua, joka perustuu vahvaan ammattiosaamiseen. Tavoitteenahan on haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arjessa suoriutumisen ja osallisuuden tukeminen sekä heidän elämänlaatunsa parantuminen nyt ja tulevaisuudessa.

Aalto yliopiston suosituksessa tarjousten korkeimmat hinnat leikataan prosentuaalisesti pois, mikä karsii hintoja vastaavat tuottajat pois. Säästöjä nähtiin saatavan aikaan sillä, että pois tippuneiden tuottajien asiakkaat joutuvat hakeutumaan halvempien tuottajien palveluihin: ”Tarjousten hylkääminen tuottaisi vuosittain miljoonasäästöt, vaikkakin poispudonneiden yritysten asiakkaat tuottaisivat hallinnollisia kustannuksia Kelalle.” Laatua palveluihin toisi selvityksen tekijöiden mielestä asiakkaat, jotka valitsevat vaihtoehdoista mielestään parhaat. Näin tuottajat saataisiin kilpailemaan keskenään laadusta.

Kun katsoo Kelan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksen tuloksia, ei voi kuin ihmetellä onko kyseessä todellakin sama organisaatio, joka on ansiokkaasti tutkinut ja kehittänyt hyvän kuntoutuksen käytäntöjä ja korostanut asiakaslähtöisyyttä, tarpeisiin pohjautuvia palveluita sekä kuntoutuksen ammattilaisten asiantuntemusta. Minne prosessissa unohtui asiakas?

Kuntoutuksen hankintaprosessit tarkasteluun

Kilpailutusten tuottama kaaos on poikinut lukuisia kannanottoja, palautteita ja kommentteja. Asiasta on myös tehty kirjallinen kysymys hallitukselle. Siinä kysyttiin, mihin sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyy, jotta vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hankintamenettelyn kriteereissä huomioidaan enemmän palvelunlaatutekijät. Laatua tarvitaan, sillä ammattitaitoisten, erikoistuneiden terapeuttien putoaminen pois palveluntuottajista vaarantaa lasten ja nuorten kuntoutuksen vaikuttavuuden. Kuka tahansa terapeutti ei voi toteuttaa mitä tahansa kuntoutuspalvelua, sillä vammaisuuden kirjosta johtuvat kuntoutuksen tarpeet ovat yksilöllisiä ja moninaisia. Ei ole oikein laittaa jo muutenkin uupuneita vanhempia tai asiakkaita itseään kokeilemaan ja valvomaan kipeästi tarvittavien kuntoutuspalvelujen laatua!

Arvostelun seurauksena Kela on ilmoittanut käynnistävänsä lasten ja nuorten fysioterapiaan ja toimintaterapiaan liittyvän uuden, täydentävän hankinnan valmistelun. Koska tavoitteena on avata täydentävä hankinta joulukuun aikana, herättää tämä edelleen epävarmuutta, miten ensi vuoden alussa saadaan palveluita. Epäonnistuneista kilpailutuksista tulisi ottaa opiksi. Kelan pääjohtaja on nyt tilannut selvityksen kuntoutuksen ja hankintojen prosesseista. Tavoitteena on tarkastella hankintojen kilpailutuksen prosessien kehittämistä ja mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita. Olisiko tähän tarkasteluun aika ottaa mukaan kuntoutuksen ydin eli asiakkaat ja lisäksi heidän läheisiään sekä palveluja toteuttavia kokeneita terapeutteja?