Myös vaikeimmin kehitysvammainen lapsi osoittaa erityistä kiintymystä vanhempaansa
Helsingissä järjestettiin 21.– 23.9.2023 kehitysvammaisten ihmisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin keskittynyt kansainvälinen EAMHID-kongressi, johon osallistui yli 500 ammattilaista ja kehitysvammaista ihmistä yli 30 maasta. Järjestö nimesi 14. kongressin väitöskirjapalkinnon saajaksi 30-vuotiaan tutkijan ja erityiskasvatuksen ammattilaisen Sien Vandesanden Belgiasta. Vandesanden tutkimus valottaa vaikeimmin kehitysvammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen kiintymyssuhteen erityispiirteitä. Aihe on tärkeä, koska tämä ryhmä on jäänyt kiintymyssuhdetutkimuksessa marginaaliin.
Sien Vandesande kertoi palkintopuheessaan, että hänen kiinnostuksensa aiheeseen heräsi jo opintoihin kuuluvien kliinisten harjoittelujen aikana, kun hän kohtasi perheitä, joissa oli syvästi ja vaikeasti kehitysvammaisia lapsia. Kysymykset, kuten ”Olenko erityinen omalle lapselleni?” ja ” Tunnistaako lapseni minut vieraasta henkilöstä, jos hän on surullinen, loukkaantunut tai vihainen?” olivat vanhempien mielessä päivittäin. Nämä kysymykset muodostuivat myös keskeiseksi osaksi Vandesanden väitöskirjaa. Hän halusi tutkia, miten puhumattomat vaikeimmin vammaiset lapset osoittavat valikoivaa kiintymyssuhdekäyttäytymistä tilanteissa, jotka ovat lapselle stressaavia.
Vandesanden tutkimus laajentaa rohkeasti kiintymyssuhdeteoriaa koskemaan myös olemuskielellä kommunikoivia lapsia, joiden tunneilmaisua voi olla vaikea tulkita.
– Kun tutkimme tutkimusryhmäni kanssa näitä lapsia, emme voineet tuudittautua vain yhteen tutkimusmenetelmään, vaan jouduimme käyttämään monipuolisesti esimerkiksi sekunnintarkkaa havainnointia, syvällisiä vanhempien haastatteluja sekä psykofysiologisia mittauksia, Vandesande kertoo.
Yksi merkittävimmistä löydöksistä hänen tutkimuksissaan oli, että nämä lapset todella muodostavat valikoivia kiintymyssuhteita ja osoittavat sen sekä käytöksellään että fyysisillä reaktioillaan. Vaikka vaikeimmin vammaisten lasten tavat osoittaa kiintymystä saattavat olla hyvin hienovaraisia ja yksilöllisiä, vanhemmilla on selvästi erityinen merkitys lapsilleen.
Tutkittua tietoa ja tukea perheille
Tutkija kertoi muistavansa erityisen hyvin kuusi vuotta sitten järjestetystä EAMHID-kongressista hetken, kun kollega ihmetteli hänen esityksensä jälkeen, voiko vaikeimmin kehitysvammaisilla lapsilla todella olla kiintymyssuhdetta ja voiko sitä tutkia. Tämä kommentti inspiroi Vandesandea jatkamaan aiheen parissa. Hänen väitöskirjatutkimuksensa vahvisti, että kiintymyssuhde on olemassa, ja sen muodostuminen voi olla elintärkeä – ei pelkästään lapselle vaan myös hänen vanhemmilleen.
Vandesanden tiimi pyrki tutkimustensa lisäksi löytämään keinoja tukea perheitä. He kehittivät perheille koulutusta sekä käytäntöjä, jotka auttavat vanhempia keskustelemaan kiintymyssuhteesta lapseensa. Aihe on useimmille vanhemmille arka ja herättää paljon tunteita. Siksi myös tukemisen tavat on räätälöitävä kullekin perheelle erikseen.
Nyt palkittu tutkimus osoittaa, että kiintymyssuhteen huomioiminen on ratkaisevan tärkeää, kun työskennellään vaikeimmin kehitysvammaisten lasten ja perheiden kanssa. Vanhemmille tarjottu emotionaalinen tuki voi pitkällä aikavälillä ehkäistä tai auttaa käsittelemään käyttäytymis- ja mielenterveysongelmia.
Tärkein viesti, jonka Vandesande haluaa välittää, on, että vanhemmilla on väliä. Lapselle on väliä, kuka häntä lohduttaa, vaikka hän ei pystykään osoittamaan sitä perinteisellä tavalla, esimerkiksi ryömimällä turvaan vanhemman syliin. Vandesande kertoo esimerkin äidistä, joka mietti, tunnistaako hänen lapsensa hänet, kun hän saapuu hakemaan lasta päivähoidosta. Varhaiskasvatuksen opettajan vastaus äidille siitä, miten lapsi reagoi äitiinsä eri tavalla kuin vieraisiin, kosketti äitiä syvästi. Vandesande korostaa, kuinka ammattilaisen oikeilla sanoilla oikeaan aikaan voi olla valtava vaikutus.
Tutkimus kannustaa tutkijoita, kuntouttajia ja vanhempia kiinnittämään tarkasti huomiota vaikeavammaisten lasten kiintymyskäyttäytymiseen. Lapsen olemuskieliset viestit, kuten pienet eleet, katse, hymy, käden ojennus tai kehon asennon muutos, voivat paljastaa arvokasta tietoa kiintymyssuhteesta. Vandesanden tutkimus ei ole pelkästään akateemisesti merkittävä, vaan myös tärkeä muistutus meille kaikille siitä, miten tärkeä rooli vanhemmilla on ihan jokaisen lapsen elämässä.
Kirjoita kommentti