Tikoteekki kehittää: ILONA-hetket ovat lapsiperheen rentoa yhdessäoloa

– lLONA sopii kaikille lapsille, jotka tarvitsevat tukea yhdessäoloon ja vuorovaikutukseen. Heitä ovat esimerkiksi kehitysvammaiset, aistimonivammaiset ja autismikirjon lapset. ILONA-hetkiä voi toteuttaa kotona, varhaiskasvatuksessa ja muissa lapsen arkiympäristöissä, kertoo Kaisa Martikainen, puheterapeutti ja erityisasiantuntija Kehitysvammaliiton Tikoteekista.

Martikainen kehitti ILONA-hetket yhdessä kollegansa, puheterapeutti Katja Burakoffin, kanssa. Taustalla on Voimauttava vuorovaikutus, jonka Tikoteekki on tuonut Suomeen ja jota Martikainen ja Burakoff kouluttavat säännöllisesti puheterapeuteille ja muille kuntoutusalan ammattilaisille.

– Voimauttava vuorovaikutus vahvistaa lapsen kiinnostusta toisiin ihmisiin ja taitoja olla heidän kanssaan. Kun aikuinen keskittyy lapseen ja liittyy mukaan tämän toimintaan, lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi, mikä lisää esimerkiksi lapsen itseluottamusta ja tunnetaitoja ja rakentaa perustaa puheen ja kommunikoinnin kehittymiselle, Martikainen kuvailee.

Voimauttavan vuorovaikutuksen perusidea on siis nimenomaan vuorovaikutus, ei se, että harjoitellaan tai toistetaan tietoisesti tiettyjä asioita. Tärkeää on kohtaaminen: ollaan yhdessä ja tehdään sitä, mikä on lapselle mukavaa.

Moni vanhempi on kuitenkin kaivannut konkreettisia ohjeita ja vinkkejä, mitä tämä tekeminen voisi olla. Näin syntyi ajatus ILONA-hetkistä. ILONA-materiaalissa on 10 kuvakorttia, joissa on kussakin yksi yhteisen hetken idea ja toimintaohje aikuiselle. Lisäksi jokaisessa kortissa on video esimerkkinä siitä, miltä hetki voi näyttää lapsen kanssa. ILONA-hetkien aiheita ovat esimerkiksi Jäljittele ja peilaa lasta sekä Hiljainen läsnäolo.

Esimerkkejä ja kokemuksia perheiltä perheille

ILONA on kehitetty samaan tapaan kuin muutkin Tikoteekin toimintamallit ja materiaalit, siis palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen kautta.

ILONA-hetkiä olivat kehittämässä muun muassa Kati ja Jussi Perttula, joiden pienellä Lotta-tyttärellä on haasteita puheen ja kommunikointitaitojen kehittymisessä. Pariskunta päätyi mukaan ILONA-tiimiin Lotan puheterapeutin Soili Leppäsen kautta. – Soili tiesi, että Tikoteekissa kehitetään materiaalia lapsiperheille.  Hän kysyi, lähtisimmekö katsomaan, mitä tämä voisi olla. Lähdimme ilman muuta, Jussi Perttula kertoo.

Lotan puheterapiassa oli hyödynnetty Voimauttavaa vuorovaikutusta, ja vanhemmat olivat jo videoineet vuorovaikutushetkiä tyttärensä kanssa. Pian näitä videoita pyydettiin mukaan ILONA-materiaaliin: helpot ja kannustavat esimerkit tavallisista, arkisista tuokioista olivat juuri sitä, mitä lapsiperheet olivat kaivanneet.

Perttuloiden oli helppo suostua yhteistyöhön Tikoteekin kanssa ja antaa lupa videoiden käyttöön.

– Ajattelimme, että on hyvä, jos tästä on hyötyä jollekin perheelle, joka etsii tietoa vastaavassa elämäntilanteessa. Jos voimme olla kokemusihmisinä avuksi, koemme sen todella tärkeäksi, Jussi Perttula sanoo. Kati Perttula on samoilla linjoilla: – Oli tosi mielenkiintoista päästä tekemään yhteistyötä: ammattilaiset katsovat asioita yhdestä näkökulmasta, ja me vanhemmat voimme tuoda siihen arjen kokemuksen ja käytännön näkökulman.

Yhteiskehittäminen jatkui noin vuoden ajan ja sujui hyvin. Martikainen sanoo, että vanhemmat ovat parhaita arjen asiantuntijoita; Perttuloiden lisäksi mukana oli kaksi muuta vanhempaa, eri perheistä. Perttulat kehuvat, että heitä kuunneltiin ja he pystyivät aidosti vaikuttamaan ILONA-materiaaliin.  –  Kommentoimme asioita tavallisen ihmisen näkökulmasta ja sanoilla ja testasimme ideoita kotona.

Arkinen elämä kuntouttaa

Valmis materiaali hieman huvitti Perttuloita: siinä me olemme arjen keskellä, välillä arkisesti yöasussakin. Mutta juuri se on videomateriaalin vahvuus.  – Näistä näkee, että tavallinen elämä riittää: touhuilu, hassuttelu, lapsen aloitteisiin vastaaminen, Kati Perttula kiteyttää.

Se todella riittää myös Perttuloiden oman kokemuksen perusteella.

– Olemme kulkeneet pitkään Voimauttavan vuorovaikutuksen polkua, ja se on vahvistanut lapsemme vuorovaikutustaitoja valtavasti, ihan hämmästyttävän paljon. Emme olisi itse osanneet odottaa näin upeita tuloksia niin nopeasti. Ero alkuvaiheen ja nykyisen välillä on kuin yö ja päivä. Nyt Lotta tarttuu ILONA-hetkiin aivan eri tavalla. Hän hoksaa hetket ja lähtee mukaan, ja mekin osaamme paremmin olla läsnä ja tukea häntä, Kati Perttula sanoo.

Hän kuvailee tyttäressään tapahtunutta muutosta niin, että tuntuu kuin hän olisi saanut lapsensa takaisin.  – Alkutilanteessa meillä ei ollut juuri lainkaan katsekontaktia eikä muutakaan kontaktia lapseen. Hän oli omassa maailmassaan. Joskus Lotta piipahti seurassamme, mutta ei hakeutunut lähelle eikä yhteisiin hetkiin. Hän ei välttämättä edes huomannut, vaikka tulimme mukaan hänen hetkeensä, vaan saattoi jopa lähteä pois.

Pikkuhiljaa meille luonnollisimmaksi vuorovaikutustavaksi tuli jäljitellä hänen ääntelyään. Lotta tuotti paljon omaa ääntelyä, ja kun liityimme mukaan siihen, hän heräsi: ’Hei, tuo tekee samaa kuin minä!’ Sitten alkoi tulla pientä reaktiivisuutta. Hän huomasi meidät, vaikka ei vielä lähtenyt tekemään omia vastauksia. Se eteni hyvin pienin askelin.

Mutta nyt Lotta rakastaa olla lähellä! Hän katsoo kasvoihin, halailee ja hakee kosketusta. Hän ääntelee paljon ja on oppinut sanoja. Hän myös toivoo meiltä vastauksia. Yksi hänen lempijutuistaan on, että hän nostaa molemmat kädet ylös ja sanoo ’hello’. Hän katsoo meihin odottavasti, ja jos joku ei vastaa, hän toistaa. Kun kaikki vastaavat, hän on haltioissaan ja jakaa ilon meidän kanssamme.

Lotta hakee meitä tosi paljon mukaan omaan tekemiseensä. Ei ole enää sitä, että me vain yrittäisimme mennä hänen perässään ja pyrkiä mukaan hänen maailmaansa, vaan hän oikeasti tulee, kutsuu, ottaa kädestä ja näyttää tai osoittaa eleillä, ilmeillä tai ääntelemällä, mitä hän kaipaa.

Vinkkejä vanhemmille: näin pääsette alkuun

Kati ja Jussi Perttula sanovat, että heille lapsen toimintaan mukaan lähteminen on aina tuntunut luonnolliselta, mutta Voimauttava vuorovaikutus antoi asialle nimen ja vahvistusta. ILONA-materiaali taas antaa siihen konkretiaa. Siksi he kannustavat tutustumaan materiaaliin ja kokeilemaan sitä.

– Ainakin me vanhempina kaipasimme arkeen helposti sujautettavia ideoita siihen, miten pääsisimme paremmin vuorovaikutukseen oman lapsemme kanssa. Tai totta kai jokainen vanhempi yrittää parhaansa, mutta erityislapsen kanssa arki voi olla raskasta: tiedon etsiminen ja jatkuva yrittäminen väsyttää, Kati Perttula pohjustaa. – ILONA-materiaali on vähän kuin ideapankki: siellä on valmiiksi mietittyjä pieniä hetkiä ja ideoita, joita voi kokeilla. Ei tarvitse olla täydellinen tai yltää huippusuorituksiin. Materiaalia lukiessa huomaa, että se tarjoaa vanhemmalle rauhaa — sinun ei tarvitse päästä huipulle. Voit vain kokeilla.

– ILONA-materiaalissa asiat ovat sopivan pieninä palasina ja helposti pureskeltavina. Kuten Kati sanoi, ne on helppo sujauttaa arkeen. Illan aikana voi kokeilla useampaakin ILONA-hetkeä: jos jokin ei saa vastakaikua, voi kokeilla seuraavaa. Jos jokin toimii hyvin, sen rinnalle voi kokeilla toistakin. Ne ovat hyviä paloja lähteä testaamaan — se tuo rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä. Kun homma lähtee käyntiin, siitä tulee tuloksia, Jussi Perttula jatkaa.

Isän ja tyttären yhteinen ILONA-suosikki on ”Äännelkää yhdessä”, äidin ja tyttären taas “Kosketa ja ole lähellä”.

– On ollut hienoa löytää tärkeitä hetkiä oman lapsen kanssa ja nähdä, että materiaali on matalan kynnyksen väline, jota on helppo käyttää ja jonka voi antaa eteenpäin perheille esimerkiksi puheterapeuttien kautta. Olemme olleet tärkeiden asioiden äärellä, Jussi Perttula sanoo.

Lue lisää

• ILONA-malli ja -materiaali: tutustu aineistoon ja ota se ilmaiseksi käyttöösi
• Voimauttava vuorovaikutus: tietoa toimintamallista ja koulutuksista, vapaasti käyttöön otettavaa materiaalia
• Lisää Tikoteekin kehittämistyöstä kertovia artikkeleita.

Teksti: Jenni Saarilahti
Kuva: Kati ja Jussi Perttula