Miten torjua puhevammaisten ihmisten syrjintää?

Kun lähes päivittäin kuulen tai luen kertomuksia siitä, miten puhevammaisia, kehitysvammaisia tai autismin kirjon ihmisiä ohitetaan, syrjitään tai kiusataan, jään miettimään, kuinka suuri valta yksittäisellä työntekijällä, viranomaisella ja lainsäätäjällä on vaikuttaa vammaisen ihmisen elämään ja hyvän elämän mahdollistamiseen.

Syrjintää on se, että ihmistä kohdellaan huonommin kuin toisia jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Yksi näkyvimmistä syrjintään liittyvistä epäkohdista on ollut henkilökohtaisen avun myöntämiseen liittyvät päätökset, joista on kirjoitettu myös lehtien palstoilla. Kirjoitukset ovat liittyneet vammaispalvelulakiin ja sen nk. voimavararajaus kirjaukseen: ”Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.” Niin kirjoituksissa kuin avun epäämisen päätöksissä näkyy voimavararajauksen tulkinnan ongelmat: apu on evätty YK:n vammaissopimuksen vastaisesti puhevammaisilta, kehitysvammaisilta ja autismikirjon ihmisiltä, joilla on ollut vaikeuksia kommunikoinnissa ja oman tahdon ilmaisemisessa. Haasteet itsensä ilmaisemissa tai kognitiivisissa taidoissa eivät saa olla esteenä palvelun myöntämiselle. Kaikki kykenevät ilmaisemaan itseään ja tahtoaan jollakin tavalla, mutta ymmärretyksi tuleminen riippuu lähi-ihmisten taidoista tulkita ja tukea eri tavoin kommunikoivia ihmisiä ja heidän tahtoaan.

Syrjintä, ohittaminen, vähättely, huomiotta jättäminen, epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen ovat arkipäivää puhevammaisille ihmisille. Vain murto-osa nousee julkisuuteen, sillä puhevammaiset eivät juuri pidä ääntä epäkohdista. Tietävätkö edes viranomaiset, että viranomaisasioinnissa heillä on vastuu hankkia vammaiselle henkilölle tulkki? Usein tämä ”unohtuu” tai viranomaistaho ilmoittaa, ettei koe sitä tarpeelliseksi. Moni puhevammainen kommunikoinnin apuvälineen käyttäjä ei tiedä, että huollossa oleva kommunikoinnin apuväline on korjattava viiveettä tai korjauksen pitkittyessä hänelle tulee luovuttaa mahdollisuuksien mukaan korvaava apuväline. Yhteydenotoista päätellen moni on jäänyt huollon ajaksi ilman toimivaa kommunikoinnin apuvälinettä.

Puhevammaisten ihmisten kokemasta syrjinnästä ei ole tilastoitua tietoa eikä siitä ole kysytty myöskään osana muita vammaisten syrjintää koskevia kyselyjä (vrt. esim. Vammaisfoorumin kysely 2019). Jotta syrjintään voidaan puuttua ja sitä voidaan ehkäistä, tarvitaan lisää tietoa niin työntekijöille, päättäjille kuin lainsäätäjillekin, syrjinnän käsitteen laajentamista yhdenvertaisuuslain uudistuksessa sekä puhevammaisia ihmisiä mukaan tuleviin päätöksenteon ja hallinnon elimiin ja vammaisneuvostoihin.

Lue lisää syrjinnästä (syrjintä.fi)