Pelitutkija Markus Kämäräinen: Digitaalinen pelaaminen voi olla vammaiselle merkittävää, jopa elintärkeää

2025 nro 1, Avustava tietotekniikka

Markus Kämäräinen on nokialainen perheenisä, joka neliraajahalvaantui auto-onnettomuudessa vuonna 2010. Nyt Kämäräinen työstää väitöskirjaa Tampereen yliopistossa ja tutkii kriittisesti ableismia ja vammaisuuden representaatiota digitaalisissa peleissä. ”Monelle vammaiselle henkilölle pelaaminen toimii sosiaalisena henkireikänä, jossa harrastetaan, jutellaan sekä vietetään aikaa yhdessä ystävien kanssa tasavertaisina yksilöinä”, hän sanoo.

– Aloitin pelaamisen suunnilleen silloin, kun opin kävelemään. Jo vaippaikäisenä minut saattoi löytää peliohjain käsissäni tapittamassa Nintendon Super Marion tai Donkey Kong Countryn värikkäitä ympäristöjä, Markus Kämäräinen taustoittaa. – Pelasin satoja pelejä lapsuus- ja nuoruusvuosinani. Pelit ruokkivat aktiivista ja vilkasta mielikuvitustani ja tarjosivat lukemattomia universumeita, joihin uppoutua.

Tärkeä harrastus joutui vuosien tauolle vammautumisen jälkeen. – Yli vuosikymmen sitten pelien saavutettavuus oli käytännössä tuntematon käsite, minkä takia en kyennyt pelaamaan. Vuosien saatossa kolusin mobiilipelejä iPadilla, sillä laaja kosketusnäyttö yhdistettynä mobiilipelien simppeleihin mekaniikkoihin mahdollisti saavutettavan pelikokemuksen. Se ei kuitenkaan tarjonnut yhtä kokonaisvaltaista kokemusta kuin suuren mittakaavan konsolipelit.

Vuoden 2013 paikkeilla tapahtui muutos, lähes sattumalta. – Bongasin netistä QuadControl–nimisen suuohjaimen, jota amerikkalainen eläköitynyt lentomekaanikko Ken Yankelevitz rakenteli autotallissaan. Pian postiluukusta pamahti kotikutoinen muovista, johdoista ja teipistä kyhätty härpäke. Ohjain oli kankea ja puutteellinen, mutta tyhjää parempi. Pystyin taas pelaamaan konsolipelejä, toki tietyin varauksin, Kämäräinen kertoo. Myöhemmin hän löysi QuadStick-nimisen edistyneemmän suuohjaimen. – Mainion käytettävyyden ja kustomoinnin takia käytän sitä edelleen pääohjaimenani – toki nykyinen ohjaimeni on jo kolmas QuadStick.

Suuohjain on liikuteltava kapula, jossa on putkia. Niitä puhaltamalla tai imemällä suoritetaan näppäinkomentoja. Kapulaa liikuttelemalla vuorostaan ohjataan kameraa tai pelihahmoa. – Nykyinen pelikatalogini koostuu valtavasta määrästä eri yksin- ja moninpelejä. Peli vaihtuu viikoittain, kun saan edellisen seikkailtua läpi. Tällä hetkellä koneessani pauhaa Atomfall, Kämäräinen esittelee.

Hän sanoo, että hyvässä pelissä on kiinnostava juoni ja kiehtovat hahmot. – Pelit toimivat minulle ensisijaisena kerronnan lähteenä ja huomattavasti mielekkäämpänä kuin kirjat, elokuvat tai TV-sarjat, joista toki myös pidän. Minulle pelien taika piilee niiden interaktiivisuudessa. Siinä missä muiden mediamuotojen kerrontaa seurataan lähinnä passiivisesti, pelien kanssa joudun aktiivisesti olemaan mukana tuottamassa ja elämässä tarinoita ja tapahtumia. Tämä näkövinkkeli on korostunut entisestään vammautumiseni jälkeen.

Pärjäämisen ja itsenäisyyden tunne on arvokas

– Vammaisena henkilönä pelaaminen on monella tapaa merkityksellistä, jopa elintärkeää. Kun ympäröivä yhteiskunta on suurimmaksi osaksi esteellinen ja toimintakykyni ulottumattomissa, pelimaailmat ovat ainoa paikka, jossa voin olla täysin itsenäinen ja autonominen. Ja jokainen ihminen tarvitsee hetkiä, jolloin kokee olevansa itsenäinen, oli se hetki sitten konkreettisessa tai virtuaalisessa maailmassa, Markus Kämäräinen sanoo.

Hän kokee, että vammaiset henkilöt jäävät nykyisin – ”valitettavan rapistuvassa ja hoitajamitoitusta alati rokottavassa maailmassa” – yhä enemmän vangiksi koteihinsa. Silloin pelit voivat auttaa. – Lievitän tätä vaivaa eri peliympäristöjen avulla. En voi itsekseni ottaa ja lähteä kotioveltani edes 50 metriä joutumatta kiipeliin, mutta voin syöksyä Alan Waken tai Kingdom Come Deliverancen äärirealistisiin virtuaalimetsiin ihailemaan auringonlaskua. Ei simulaatio ikinä tosielämää voita, mutta vaihtoehtojen puutteessa toimii korvikkeena.

Kämäräinen sanoo, että esteellisessä yhteiskunnassa mielekkäiden harrastusten löytäminen neliraajahalvantuneena on liki mahdotonta. – Pelien parista olen löytänyt tärkeän harrastuksen ja samanmielisiä yhteisöjä ja ihmisiä ympäri maailmaa. Monelle vammaiselle henkilöille pelaaminen toimiikin sosiaalisena henkireikänä, jossa harrastetaan, jutellaan sekä vietetään aikaa yhdessä ystävien kanssa tasavertaisina yksilöinä. Minusta ei ole paljon apua jalkapalloviheriöllä tai padelkentällä, mutta Path of Exilessä tai Helldiversissa hoidan tonttini siinä missä muutkin tiimikaverit.

– On äärimmäisen arvokas tunne, kun vammainen henkilö saa mahdollisuuden ilmaista itseään sekä kokea olevansa hyvä ja taitava jossain, Kämäräinen jatkaa. – Pelien kautta tuleva kompetenssin ja itseilmaisun tunne on tärkeää. En ”kädettömänä” voi pakertaa pienoismalleja tai piirtää, mutta voin luoda näyttäviä kaupunkeja ja arkkitehtuurisia luomuksia pelien avulla. Ja tietysti myös puhdas aivojen nollaus on tärkeää – oli vammainen henkilö tai ei.

Kohti saavutettavampaa pelaamista

Pelien tekninen saavutettavuus määrittää pitkälti, mitä vammaiset henkilöt pelaavat. Markus Kämäräisen mukaan muutos kohti parempaa alkoi noin seitsemän vuotta sitten.

– Pelistä saa saavutettavan sekä inklusiivisen pelisuunnittelun ja saavutettavuusasetusten avulla. Peleihin on ryhdytty lisäämään asetuksia, joilla pelikokemuksesta saa räätälöityä omiin kykyihin ja kapasiteettiin sopivamman. Asetusten laajuus vaihtelee. Joskus otetaan huomioon vain yleisimmät näkövammat. Toisissa peleissä taas on runsaasti asetuksia värisokeusfilttereistä eleohjaukseen asti. Parhaimmillaan saavutettavuusasetukset ovat mahdollistaneet esimerkiksi sen, että täysin sokeat pelaajat ovat voineet läpäistä vaativan ja monimutkaisen toimintaseikkailupelin onnistuneesti.

Muutos kohti saavutettavuutta on näkynyt myös välineissä. – Esimerkiksi konsolivalmistajat ovat tuoneet yleiseen myyntiin erikoisohjaimia. Ohjainten suuret ja kustomoitavissa olevat näppäinpainikkeet mahdollistavat jos jonkinnäköisiä viritelmiä eri pelaajien tarpeisiin.

Myös asennemuutosta tarvitaan

Peli- ja laitepuolella asiat siis muuttuvat, mutta asenteiden puolella ollaan Markus Kämäräisen mukaan ”valitettavan jälkijunassa”. Tämä näkyy niin itse pelaamisessa kuin pelimaailman ulkopuolella.

– Vaikka pelaaminen on vammaisille henkilöille tärkeä ja joskus jopa ainoa sosiaalinen kanava, yhteydenpitoalusta, harrastus ja vapaa-ajan viettotapa, sitä pidetään edelleen pitkälti turhana ajanhukkana. Siksi vammaisten henkilöiden on hankalaa saada tarvitsemaansa apua, joka mahdollistaisi pelaamisen heille, Kämäräinen sanoo. – Esimerkiksi pelaamisen apuvälineitä ei nähdä niin tarpeellisina, että vammaispalvelu tai vastaava taho hankkisi tai korvaisi niitä. Näin ei tapahdu edes silloin, kun pelaaminen on henkilölle ainoa tapa pitää yhteyttä ja viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa.

– Fakta on, että pelaamisen apuvälineet ovat varsin kalliita ja myös haastavia asentaa, Kämäräinen jatkaa. –Esimerkiksi pelkkä oma peliohjaimeni tarvittavine adaptereineen on maksanut reilu tuhat euroa. Lisäksi olen joutunut käyttämään kymmeniä tunteja oppiakseni säätämään ja ohjelmoimaan ohjaintani itselleni sopivaksi. Ajallinen, kognitiivinen ja rahallinen saavutettavuusvero, jotta vammainen pelaaja olisi tasa-arvoinen ei-vammaisen pelaajan kanssa, on merkittävä. Se määrittää pitkälti, kuka saa pelata ja kuka ei. Pienituloinen ei voi satsata satasia apuvälineisiin, eivätkä kaikki hallitse välineiden teknisiä asennusvaatimuksia.

Myös muiden pelaajien asenteellisuus vammaisia kanssapelaajia kohtaan toimii rajoittavana tekijänä.

– Etenkin moninpeleissä toksinen käytös ja nimittely on edelleen harmillisen tavallista, ja paras keino sen torjumiseen on piilottaa ja maskata oma vammaisuutensa mahdollisimman hyvin. Saavutettavuudella on oma roolinsa tässäkin. Jos moninpelin saavutettavuus tai apuvälineet eivät ole kunnossa, vammainen pelaaja pelaa huonommin ja on sitä kautta alttiimpi haukuille ja nimittelyille, pelaaja ja pelitutkija kiteyttää.

Lue lisää

Kenen elämää elät – polkuja omannäköiseen elämään lapsuudesta aikuisuuteen

2025 nro 1, Kommunikointikeinot, Puhevammaisuus

Nykyisin puhutaan paljon aikuisten puhevammaisten ihmisten oikeudesta päättää omista asioistaan, ja elää omannäköistä elämää. Asia on keskeinen varsinkin silloin, jos vaikeisiin vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin ongelmiin liittyy kehitysvamma. Nämä ihmiset ovat suuressa vaarassa päätyä elämään tavalla, jonka joku muu on valinnut. Miten tuemme jo pientenkin lasten mahdollisuuksia viestiä heille tärkeistä asioista varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja kodeissa, jotta he aikuisina pystyvät kertomaan meille muille: ”Tämä on minun valintani, minun elämäni”?

Kerran olin tilanteessa, jossa ohjaajat miettivät, miten saisivat kehitysvammaisen, puhevammaisen aikuisen kertomaan hänelle mieluisat kuulumiset. Puhelaitteelle oli äänitetty asioita tyyliin: Käytiin kaupassa, Kuunneltiin musiikkia, Syötiin pitsaa. Asiakkaan omaa ääntelyä ei kuulunut laitteelta lainkaan, joten heräisi epäilys, oliko viestit äänitetty kiireessä ilman asiakasta.

Käytäntöä päätettiinkin muuttaa. Puhelaitteelle äänitettiin yhdessä asiakkaan kanssa esimerkiksi pätkä hänen lempimusiikkiaan. Seuraavalla kuulumiskierroksella asiakas kertoi puhelaitteen tuella hänelle tärkeän asian: viikonloppuna kuuntelin lempimusiikkiani. Se innosti kuulijat laulamaan ja tanssimaan yhdessä. Joku muukin intoutui kertomaan mielibändistään.

Lapsi rakentaa omannäköistä elämäänsä jo lapsuudessa

Lapsen mahdollisuus ilmaista omat ajatuksensa on edellytys sille, että hänellä on mahdollisuus aikuisena elää omannäköistä elämää. Voimme päättää asioistamme, kertoa mikä harmittaa ja ihastuttaa, ja saamme keskustella ja olla yhteydessä meille tärkeisiin ihmisiin – ylipäätään elää omannäköistä elämää.

On kuitenkin tilanteita, joissa kyllä kommunikoidaan, mutta vailla tasapuolista mahdollisuutta osallistua tai vaikuttaa.

Näin voi käydä kuin huomaamatta ryhmätilanteissa, joissa osa lapsista viestii puhuen ja osa ei ja lapset saavat esimerkiksi kertoa, mitä viikonloppuna puuhattiin tai mitä kaikkea retkellä tapahtui. Kuin huomaamatta lapset, joilla on kommunikoinnin vaikeuksia, istuvat näissä tilanteissa mukana tai tekevät kuka mitäkin, ja puhuvat lapset hoitavat pääosan kommunikoinnista.

On myös tilanteita, joissa ei todennäköisesti ole ykköstavoitteena tukea lapsen omaa ilmaisua tai aktiivista osallistumista. Niissä aikuinen esimerkiksi ilmoittaa, mitä seuraavaksi tapahtuu (Mennään ulos. Nyt syödään), tai kysyy lapselta kysymyksiä (Mikä päivä tänään on? Mikä tämä eläin on?), joiden vastaus on fakta, ei lapsen oman ajattelun tuotosta.

Kaikissa tilanteissa tärkeintä ei olekaan lapsen oman ilmaisun vahvistaminen, vaan tilanteet ovat enemmän tyyppiä ”aikuinen kertoo, mitä nyt tapahtuu”, onhan lapsen esimerkiksi mentävä nukkumaan tai lähdettävä kouluun. Näin aikuisten kuuluukin toimia ja tämä on tietenkin sopivaa, kunhan me aikuiset tiedostamme omat ja lasten mahdollisuudet. Voimme myös päättää kulkea määrätietoisemmin kohti sitä, että vaikeasti puhevammainenkin lapsi viestii ja osallistuu aktiivisesti. Matka kohti tavoitetta voi alkaa pienilläkin muutoksilla. Lapsen kommunikoinnin näkökulmasta taito esimerkiksi kieltäytyä ja laittaa vastaan on todella olennainen, vaikka nukkumaan pitää silti mennä.

Koska itse toimin hyvin vaikeasti puhevammaisten ihmisten parissa, en taida muistaa yhtään hojksia tai vasua, jossa ei olisi puhuttu siitä että ”kommunikointi/vuorovaikutus on kaikkien tärkeintä”. Mutta miten ”se tärkein” näkyy ja kuuluu arjessa?

Oikeudet ovat samat meille kaikille

Toimiva viestintä rakentuu toimivan vuorovaikutuksen varaan. Esimerkiksi: jos minä en osaa antaa sinulle puheenvuoroa, keskustelu muuttuu monologiksi, tapahtuipa se puhuen, viittoen, kuvilla tai jollain muulla keinolla. Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa ohjeiden kuunteleminen, oman vuoron odottaminen ja ryhmässä toimiminen ovat tärkeitä asioita, koska muuten toiminnasta tulee kaaosta.

Aikuisena suurin osa meistä ei kuitenkaan toivottavasti vietä isoa osaa päivästään ryhmissä, jossa puheenvuorot pyydetään viittaamalla ja päivät etenevät etukäteen meille tehdyn suunnitelman mukaisesti. Aikuisena meiltä odotetaan oma-aloitteisuutta, omien mielipiteiden esiin tuomista, valintoja ja päätöksiä, taitoa keskustella, olla yhteydessä ihmisiin, joihin haluamme yhteyden, jakaa sen mitä haluamme jne.

Samantyyppiset odotukset koskevat kaikkia ilman vammaa tai vamman kanssa, ja nämä odotukset kertovat meille myös oikeuksistamme. Oikeuksien tulisi olla meille kaikille samat. Oma elämäntilanteemme ja toimintakykymme saattaa asettaa rajoja, mutta oikeudet silti pysyvät samoina.

Keinoja, joilla lapsen omaa ajattelua ja vaikuttamismahdollisuuksia voi tukea

Miten ammattilaiset ja vanhemmat voivat tukea lapsen ajatusten ja tunteiden ilmaisua joka päivä, pienissä ja isoissa vuorovaikutustilanteissa? Oman kokemukseni mukaan ainakin seuraavat asiat ovat ratkaisevia:

1. Tue lasta ajattelemaan ja kommunikoimaan itse ja huomaa pienet vuorovaikutushetket
Jos tämä on tärkein asia, sille täytyy tietoisesti raivata aikaa joka päivä – tai vain huomata, että mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja kommunikointiin jo itseasiassa on vaikka kuinka paljon, mutta ne ovat vain jääneet huomaamatta tai hyödyntämättä.

Tarjoa lapselle mahdollisuus vuorovaikutukseen, omien ajatusten jakamiseen ja aktiiviseen osallistumiseen samaan tapaan kuin puhuvillekin lapsille. Miksi puhumaton lapsi saisi suunvuoron vain kerran aamupäivän aikana? Lapset, joilla on suuria kommunikoinnin haasteita, oppivat viikonpäivät ja säät, jos niillä on heidän elämänsä kannalta merkitystä ja he tarvitsevat niitä, mutta he eivät opi kommunikoinnin ja aktiivisen osallistumisen ytimiä ”siinä sivussa”. Jokaisen lapsen kuuluu oppia: minun sanomisillani ja tekemisilläni on merkitystä, minulla on oma vuoro, minä pystyn vaikuttamaan. Aikuiselle olennaista on katsoa maailmaa lapsen näkökulmasta: mitä ja miten sanoisin, jos en pysty puhumaan tai miten osallistuisin tavalla, joka sopii minulle? Miten vaikuttaisin muihin imisiin niin, että sillä on jotain merkitystä? Miten kertoisin, kysyisin, kieltäytyisin, vitsailisin, olisin yhteydessä muihin?

Esimerkkejä varhaiskasvatuksesta ja koulusta: Lapsi ei puhu ja hänellä on vuorovaikutuksessa suuria haasteita, eikä hän ymmärrä kuvien merkityksiä. Varhaiskasvatuksen tuokioissa otetiin puhelaite käyttöön niin, että kaikki ryhmän lapset saivat käyttää laitetta. Laite otettiin mukaan aluksi vain yhteen tilanteeseen ja vähitellen useampaan. Laitteelle äänitettiin esimerkiksi: ”Arvatkaa mitä? Seuraavaksi lauletaan mun lempparilaulu. Se alkaa näin…” Tai laitteelle äänitettiin ”Kapteeni käskee kaikkia aikuisia pomppimaan, kapteeni käskee kaikkia lapsia….”. Toisessa tilanteessa ryhmän lapset kysyivät muilta lapsilta kysymyksiä joko puhuen tai puhelaitteen tuella ja toimivat ”opeina” vuorotellen: Mikä viikonpäivä tänään on? Millainen sää tänään on? Mitä puetaan ulos päälle? Juju oli siinä, että lapset saivat aktiivisen roolin ja huomasivat, että heidän tekemisillään ja sanomisillaan oman merkitystä. Tämä on kommunikoinnin vahvistamisen ydintä: minun tekemisilläni ja sanomisillani on merkitystä, ja minä vaikutan muihin ihmisiin.

2. Tarjoa lapselle keinoja, joiden avulla hän pystyy kertomaan muille oman päänsä sisällä myllertävät ajatukset ja tuntemukset tavalla tai toisella.

Silloin lapsi pystyy myös vaikuttamaan ympäristön ihmisiin ja olemaan aktiivinen toimija. Keinoja on monia, ja tarkoitus on, että vähitellen lapsi oppii itse valitsemaan, miten kertoo asiansa (viittoen, kommunikoinnin apuvälineellään, näyttämällä, puhumalla, ilmeillä jne.) ja korjaaa väärinymmärryksiä. Näin silloin kun lapsen toimintakyky taipuu sujuvaan keinojen kesken sukkulointiin. Lapsen tarve ja kyvyt ovat lähtökohta, ja kaikki kyvyt yritetään ottaa käyttöön niin hyvin mahdollista. Aikuisten tehtävänä on tarjota eri tukikeinoja ja myös käyttää niitä itse puheen rinnalla. Aikuisen tehtävänä on myös kertoa, jos ei ymmärtänyt ja auttaa selvittämään asiaa.

3. Opettele viestimään lapsen kanssa hänen keinoillaan ja anna aikaa.

Uudet kommunikointikeinot tarkoittavat vuorovaikutuskumppaneille eli vanhemmille, opettajille, ohjaajille, terapeuteille jne. uuden asian opettelua. Tämä voi olla vaikeaa ja hidasta ja tätä vaihetta kestää usein vähintään kuukausia, silloin kun lapsi on saanut esimerkiksi laajan kommunikointikansion tai vastaavan apuvälineen. Uuden järjestelmän oppiminen ei ole meille puhuen viestiville mahdotonta, olemmehan oppineet puhumaankin. Tämä on myös täysin mahdollista: olen nähnyt omin silmin, että apuvälineillä viestimisestä tulee puolin ja toisin niin luontevaa, että siihen ei sen kummemmin kiinnitä huomiota – tai jos kiinnitetään, niin positiivisesti yllättyneenä.

Aika on keskeinen asia monella tapaa: kommunikoinnin tukikeinojen käyttäminen on väistämättä hitaampaa kuin nopea puhuminen. Vielä en ole tavannut edes kirjoittajaa, joka kirjoittaisi niin nopeasti kuin muut puhuvat. Meidän pitäisi siis vain opetella hidastamaan, antamaan aikaa kohtaamiselle ja opetella kestämään hiljaisia taukoja viestinnässä.

Lapsi, joka ei viesti puheella, jää helposti yhteisössään passiivisempaan roolin. Hän saattaa myös alkaa käyttäytyä tavalla, joka häiritsee muita, koska hänellä puuttuvat toimivat viestintäkeinot. Ja hänestä saattaa myös kasvaa nuori ja vähitellen aikuinen, joka passivoituu tai kertoo huonosta olostaan esim. lyömällä, kun mitään muuta keinoa ei ole.

Meidän täytyy siis keskittyä tietoisesti siihen, että tuemme konkreettisin toimin lasta, jotta hänestä voi kasvaa aikuinen, joka elää oman näköistä elämäänsä ja voi hyvin.

Kerro oma ideasi

Tämä kirjoitus tuo esiin näkökulmia asiasta, jota kollegani kuvaili näin kansainvälisessä kongressissa: ”Communication is messy”. Niinpä. Kommunikointi on jo käsitteenä hyvin moninainen, puhumattakaan käytännön vuorovaikutustilanteista, joihin sinä, minä, asiakkaamme, oppilaamme ja lapsemme osallistumme päivittäin. Olet ehkä huomannut tämän lukiessasi juttua. Mieleesi on saattanut myös nousta kriittisiäkin ajatuksia, kuten ”Mutta tässä ei ole nyt huomioitu tätä… Tai eihän se nyt ihan näinkään ole? Entä tämä näkökulma?” jne.

Mitä kommunikointi sinulle tarkoittaa? Minkä näkökulman siitä haluaisit tuoda esiin, mikä sinusta kaipaa huomiota? Millaisia isoja tai pieniä käytännön ratkaisuja, jotka nostavat kuuluviin vaikeasti puhevammaisen lapsen omaa ääntä, sinä olet keksinyt tai nähnyt? Miten nämä arjen ideat, käytännöt tai toimintatavat vahvistavat joka päivä lapsen omaa ilmaisua tavalla, joka auttaa häntä aikuisena tekemään juuri hänelle sopivia päätöksiä, määräämään omista asioistaan siten kuin se hänelle sopii, elämään omannäköistä elämäänsä?

Voit kertoa ajatuksistasi, havainnoistasi ja keinoistasi kommenttikentässä.

Leo kertoo: esteetön Kuusamon-matka

2025 nro 1, Apuvälineet, Kommunikointikeinot, Puhevammaisuus

Seurassani olivat Axel, Jan-Erik ja Marit, ja olin vuokrannut meille esteettömän auton. Jan-Erik toimi kuljettajana ja Axel avusti minua matkan aikana. Vaikka en puhu sanoilla, pystyin hyvin kommunikoimaan blisskarttani avulla autossa pyörätuoliin kiinnitettävän blisstelineen ansiosta. Axel opetti minulle sudokun ratkomista autossa. Kodistani Sepänkylästä Pohjanmaan länsirannikolta on Kuusamoon noin 6–7 tunnin ajomatka, joten matka oli melko pitkä.

Pysähdyimme Kalajoelle pitämään taukoa. Siellä on kauniit, silmiin kantamattomat rannat, jotka muistuttavat minua etelän hiekkarannoista. Axel auttoi minua upottamaan jalkani hiekkaan. Nautin lämpimän hiekan tunteesta jalkojeni ympärillä. Hiekkadyyneillä on pitkät pitkospuut, joita pitkin pääsimme liikkumaan pyörätuolillani. Onneksi minua oli työntämässä kaksi henkilöä, sillä pitkospuut kumpuilivat hieman hiekkadyynien lomassa.

Kylpyläelämyksiä Kuusamossa

Illalla saavuimme Kuusamoon. Sitä lähestyessämme näimme paljon poroja kävelemässä teillä ja tienvarsilla kaikessa rauhassa. Ne eivät välittäneet autoista lainkaan, ja se oli minulle uusi ja kiva kokemus.

Majoituimme Kuusamon Tropiikissa, kylpylähotellissa. Se oli hieno, mutta esteettömät huoneet eivät eronneet muista huoneista. Kylpyhuone olisi saanut olla hieman suurempi, mutta se toimi hyvin, sillä minulla oli oma suihku-/wc-tuoli mukanani. Nukuin omassa huoneessa, ja muut majoittuivat hotellin toiseen siipeen. Aamiaisen nautimme kylpylän toisessa kerroksessa. Sieltä näimme alas kylpylään, ja oli ihanaa katsella altaiden maisemia.

Rukaa huiputtamassa

Päivä oli kaunis, ja ajoimme lyhyen matkan Rukan hiihtokeskukseen. Siellä riittää tekemistä sekä talvella että kesällä. Siellä on paljon vuokra-asuntoja loman viettoon. Se oli minusta aivan ihana paikka. Viihdyin siellä todella paljon.

Minä, Axel ja Marit menimme gondolihissillä Rukatunturin yli. Se oli mielestäni koko matkan paras kokemus. Gondoliin pääsi helposti sisään pyörätuolilla, ja oli mahtavaa kulkea niin korkealla vuoren yläpuolella ja nähdä kauniita maisemia ylhäältä käsin. Nautin täysin siemauksin ja tunsin itseni pieneksi istuessani korissa. Ajattelin: kiitos Jumalalle. Menimme gondolilla kaksi kertaa.

Rukan kylässä söimme baarissa, joka muistutti Villin lännen saluunaa. Sen jälkeen ajoimme autolla kohti Rukatunturin huippua. Sielläkin näimme poroja, jotka eivät pelänneet ihmisiä. Pääsin koskettamaan yhtä poroa, ja sekin oli minulle uusi ja hauska kokemus.

Emme olleet aivan tunturin huipulla, mutta Jan-Erik sanoi, että pääsemme varmaan huipulle asti. Kaksi Axel, Jan-Erik ja Marit auttoivat työntämään pyörätuolia vuoren selkää kulkevia sorateitä pitkin, ja lopulta pääsimme aivan huipulle asti. Huomasin, että työntäminen oli raskasta, mutta he ovat tottuneet siihen, koska Maritilla ja Jan-Erikillä on paljon kokemusta luonnossa ja maastossa pyörätuolilla liikkumisesta. Kun pääsimme huipulle, saimme nauttia todella upeista näkymistä. Näimme kauas joka suuntaan, yli metsien, maiden ja tunturien. Nautimme vain maisemista. Idässä näimme Venäjän, mutta emme halunneet ajatella sitä! Näimme paljon lapsia, jotka pyöräilivät ylös ja alas tunturia sorateitä pitkin.

Henkilö katselee blisskarttaa toisen henkilön kanssa.

Leppälä kommunikoi bliss-symboleilla ja hänellä on aina kannettava teline mukanaan, kun hän lähtee jonnekin. Kotonaan Folkhälsanin palvelukodissa Leppälä kirjoittaa tietokoneella tavallisella tekstillä. Hän ohjaa tietokonettaan painikkeella, joka on kiinnitetty pyörätuolin niskatukeen.

Retki Hossan kansallispuistoon

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli vaellus Hossan kansallispuistossa. Hossa sijaitsee Suomussalmen kunnassa, aivan Venäjän rajan lähellä. Sinne on Kuusamosta noin tunnin ajomatka.

Kiersimme esteettömän vaellusreitin, joka soveltuu pyörätuoleille ja rattaille. Kansallispuistossa on paljon mäntymetsää ja monia vaellusreittejä. Puistossa ei saa kaataa tai poistaa puita, eikä puita saa siirtää. Vain reitille kaatuneet puut saa siivota pois. Reitillä oli paljon mäkiä, mutta meillä oli mukana köysi, jonka avulla pyörätuoliani vedettiin ylös.

Saavuimme leiripaikalle, jota ympäröivät järvet molemmin puolin. Siellä oli laavu ja grillipaikka. Jan-Erik sytytti nuotion ja grillasimme makkaraa ja söimme matkaeväät. Muistin leiriviikon, jolla olin Furubodassa Ruotsissa kesällä 1994. Leiri oli Hästrassa Smålannissa. Eräänä päivänä menimme kanootilla saareen. Meitä oli neljä vammaista ja monta avustajaa, ja yövyimme siellä yhden yön laavussa. Se oli samanlainen kuin tämä laavu Hossan kansallispuistossa.

Halusin tuntea järven veden jalkojeni alla. Axel ja Marit veivät minut rantaan ja auttoivat minua kastamaan jalkani veteen. Axel piti kiinni pyörätuolista ja Marit tuki minua edestä. Heillä oli varmasti täysi työ pitää minut ja pyörätuolini paikoillaan, kun potkin jaloillani vedessä. Vesi oli todella kylmää. Nautimme nuotiosta ja kauniista ympäristöstä. Kun olimme syöneet ja levänneet, palasimme samaa reittiä takaisin autolle.

Illalla kävin uimassa hotellin kylpylässä. Vaihdoin vaatteet omassa huoneessani, koska se oli mukavampaa kuin miesten pukuhuoneessa. Valitettavasti emme päässeet saunaan, ja se oli hieman harmillista. Mutta pääsin rullaamaan veteen suihkutuolissani, ja se meni oikein hyvin. Annan kylpylälle 7+ pistettä. Oli todella rentouttavaa uida vapaasti vedessä! Söimme Illallisen hotellissa, jossa tarjottiin poronkäristystä ja perunamuusia. Se oli todella herkullista.

Kotimatka

Viimeisenä päivänä pakkasimme tavaramme heti aamiaisen jälkeen ja lähdimme ajamaan Pohjanmaata ja kotia kohti aamupäivällä. Ratkoin taas Axelin kanssa sudokua ja matka taittuikin mukavasti. Pysähdyimme kaksi kertaa kotimatkalla. Saavuimme kotiin Sepänkylään myöhään illalla. Se oli kaikin puolin onnistunut ja mieleenpainuva matka.

Kiitos Jan-Erikille, Maritille ja Axelille.

Puheterapeutti Soili Leppänen: Seurantavälineet auttavat arvioimaan asiakkaan vuorovaikutustaitoja ja keskustelemaan niistä

2025 nro 1, Puhevammaisuus, Vuorovaikutus

– Olen työskennellyt pitkään erikoissairaanhoidossa lasten neurologian puolella ja nyt toiminut noin kahdeksan vuotta ammatinharjoittajana. Nykyisin olen keskittynyt autismin kirjon lapsien auttamiseen, puheterapeutti Soili Leppänen esittäytyy.

Hän kertoo, että varhaiskuntoutus tuntuu hänelle omimmalta alueelta ja autismin kirjon lasten kanssa työskentely palkitsevalta.

– Nämä lapset ovat mahtavia tyyppejä, Leppänen hymyilee. – Tässä työssä pääsee tekemään yhteistyötä esimerkiksi lapsen vanhempien ja päivähoidon kanssa, ja on hienoa kokea yhdessä tekemisen voima ja nähdä palo, joka yhteisössä syntyy yhteistyön ja lapsen taitojen kehittymisen myötä.

Leppänen haluaa tutustua rauhassa jokaiseen uuteen asiakkaaseen. – Sanotaan, että jos olet nähnyt yhden autistisen ihmisen, olet nähnyt yhden autistisen ihmisen. Se on aivan totta. Siksi tutustumisprosessi on tärkeä. On tärkeää keskittyä siihen, mikä on merkityksellistä juuri tälle lapselle ja hänen läheisilleen arjessa. Esimerkiksi päivähoidolla on suuri merkitys lapsen elämään ja oppimiseen. Siksi työssäni painottuu lähiyhteisön ohjaaminen. On tärkeää rakentaa kuntouttava arki jokaiselle asiakkaalle.

Rauhaa ja konkreettista tietoa

Soili Leppänen on kehittänyt vuorovaikutusymmärrystään ja -osaamistaan esimerkiksi Tikoteekin Voimauttavan vuorovaikutuksen koulutuksissa. Hän on myös tehnyt Tikoteekin kanssa yhteistyötä, esimerkiksi käyttänyt Tikoteekin seurantavälineitä ja antanut niistä palautetta. Hän kiittää, että Tikoteekki kuuntelee kentän ammattilaisten toiveita siitä, mikä helpottaisi heidän työtään.

– Esimerkiksi Aloitusmittari oli aikoinaan tosi pitkä, mutta Tikoteekki julkaisi siitä yksinkertaisemman version, jota on helpompi käyttää esimerkiksi keskustelun pohjana asiakkaan lähi-ihmisten kanssa, Leppänen kertoo.

Aloitusmittari auttaa kuvaamaan henkilön kommunikoinnin perustan taitojen lähtötilannetta ennen Voimauttavan vuorovaikutuksen jaksoa. Leppänen kertoo käyttäneensä mittaria viimeksi juuri ennen haastatteluhetkeä.

– Aloitin yhteistyön uuden asiakkaan ja tämän opettajan kanssa. Aluksi en itse tunne lasta, vaan tarvitsen tuekseni jonkun, joka tuntee. Juttelimme siis opettajan kanssa, ja tässä aloitusmittari toimi hyvin. Siinä on hyviä kysymyksiä. Oli hienoa nähdä, miten opettajakin näki lapsen vahvuudet ja tarpeet uudella tavalla mittarin kautta, Leppänen kuvaa.

Aloitusmittarin lisäksi hän on käyttänyt Askelmia, jonka avulla voi arvioida jokaista Voimauttavan vuorovaikutuksen tapaamista.

– Askelmat on minulle seurantavälineistä tutuin. Käytän sitä heti, kun tutustun lapseen. Askelmilla saan hyvän käsityksen alkutilanteesta. Sen jälkeen käytän sitä vähintään kerran vuodessa, kun täytyy antaa palautetta. Askelmien avulla saan tietoa myös Kelalle, koska Askelmien portaikkoa voi hyödyntää suoraan. Vuorovaikutusta on vaikea mitata, mutta tässä on numeerinen mittari. Se selkeyttää ja helpottaa omaa työtäni valtavasti.

– Askelmat auttaa myös muistamaan, ettei lapselle lähdetä miettimään kommunikoinnin apuvälineitä liian aikaisin – ensin tarvitsee rakentaa rauhassa kommunikoinnin perusta. Tämä on tuonut omaan työhöni rauhaa, etten kiirehdi liikaa eteenpäin. Se tuo rauhaa myös vanhemmille ja päivähoitoon: nyt on aika harjoitella perustaitoja, nyt ei ole vielä aika edetä AAC-keinoihin. Tämä on usein vanhemmille huojentavaa, Leppänen kuvailee.

Hän kertoo juuri esitelleensä Kalenterin ja Päiväkirjan kouluporukalle, jonka kanssa hän on aloittanut Voimauttavan vuorovaikutuksen ohjausjakson. – Päätimme, että Kalenterista tulee pääasiallinen kirjaamisen väline ja Päiväkirjaa käytetään rinnalla tilanteissa, jossa on enemmän kirjaamista. On tärkeää, että kirjaamistapa on mahdollisimman helppo, kun koulun arki on hektistä.

Myös Voimauttavaan vuorovaikutukseen perustuva Muutosmittari on Leppäselle tuttu ja hyödyllinen väline. Hän on käyttänyt aiemmin julkaistua pdf-versiota ja tutustunut myös uuteen Excel-versioon. Sen avulla muutoksia asiakkaan vuorovaikutustaidoissa voi tarkastella graafisesti, sillä työkalu muodostaa eri aihealueista pylväitä mittarin täyttäjän kirjauksien perusteella.

– Uusi versio on mahtava, kun sen avulla voi näyttää havainnollisesti, missä mennään, Leppänen iloitsee.

Apua perheille ja ammattilaisille

Puheterapeutti Soili Leppänen toivoo, että mahdollisimman moni kuntouttamisen asiantuntija löytäisi Voimauttavan vuorovaikutuksen ja toimintamallia osattaisiin hyödyntää heti, kun huoli lapsen vuorovaikutustaidoista herää.

– Kuulen usein vanhemmilta, että he ovat ilmaisseet huolen lapsensa vuorovaikutuksen kehityksestä 1-vuotisneuvolassa. Toivon, että perhe osattaisiin silloin ohjata tuen piiriin matalalla kynnyksellä. Minun näkökulmastani Voimauttava vuorovaikutus on se tapa, jolla auttamisen voisi aloittaa. Sillä voi vaikuttaa paljon esimerkiksi autismin kirjon lapsen arkeen ja elämään, Leppänen sanoo.

Hän toivoo, että myös muut kuin puheterapeutit löytävät toimintamallin. – Suosittelen Voimauttavaa vuorovaikutusta esimerkiksi musiikki- ja toimintaterapeuteille. Voimauttavan vuorovaikutuksen keinoista olisi tosi suuri apu ja ilo myös päivähoidon ja koulun henkilöstölle, kun he kohtaavat erityislapsia.

Lue lisää

Tikoteekki kehittää: Seurantavälineitä vuorovaikutustaitojen osoittamiseen ja seuraamiseen
Voimauttava Vuorovaikutus -osio Tikoteekin verkkosivustolla; toimintamalli ja siihen liittyviä seurantavälineitä

Tikoteekki kehittää: Seurantavälineitä vuorovaikutustaitojen osoittamiseen ja seuraamiseen

2025 nro 1, Menetelmät, Puhevammaisuus, Vuorovaikutus

Tikoteekin asiantuntijat, puheterapeutit Katja Burakoff ja Kaisa Martikainen ovat tuoneet Suomeen esimerkiksi Voimauttavan vuorovaikutuksen toimintamallin ja kouluttavat eri alojen ammattilaisia mallin hyödyntämiseen käytännön työssä.

– Voimauttavan vuorovaikutuksen koulutukset, kuten muutkin koulutuksemme, ovat avoimia monenlaisille ammattilaisille. Viime aikoina koulutuksiin on osallistunut esimerkiksi puheterapeutteja, opettajia, varhaiskasvatuksen ammattilaisia sekä ohjaajia, Katja Burakoff kertoo. – Myös läheiset ovat tervetulleita.

Työkaluja taitojen arviointiin

– Ennen sanoja -vaiheen toimintamalleista käytämme nimitystä Apuvälineenä ihminen -toimintamallit, Kaisa Martikainen sanoo. – Näissä malleissa keskeistä on toisen ihmisen ymmärtäminen ja vuorovaikutus hänen kanssaan. Esimerkiksi Voimauttavan vuorovaikutuksen perusajatus ei ole tavoitteellinen – sen ytimessä on ajatus liittyä vapaasti mukaan henkilön toimintaan, oli hän sitten olemuskielellä kommunikoiva tai tarvitsee tukea kontakti- ja vuorovaikutustaitoihinsa. Hienoa on, että tällainen yhdessäolo ei ole ainoastaan mukavaa ja palkitsevaa kummallekin osapuolelle, vaan se myös vahvistaa kommunikoinnin perustan taitoja.

Jotta tämä muutos saadaan näkyväksi, on hyvä, että käytössä on työkaluja, joilla vuorovaikutushetkiä ja -taitoja voidaan arvioida.

– Olemme saaneet käytännön kuntoutustyötä tekeviltä ammattilaisilta viestiä, että esimerkiksi terapeuttien pitää osoittaa, mikä vaikutus kuntoutuksella on asiakkaalle, Burakoff sanoo. – On tärkeää kirjata jälkikäteen, mitä vuorovaikutushetkessä tapahtui, ja seurata asiakkaan vuorovaikutusta.

– Siksi olemme tuoneet Suomeen englantilaisen Intensive Interaction Instituten välineitä. Olemme suomentaneet esimerkiksi Päiväkirjan ja Kalenterin, jotka sopivat jatkuvaan seurantaan. Niitä voi käyttää kokemusten ja havaintojen kirjaamiseen esimerkiksi joka vuorovaikutushetken jälkeen tai kuukausittain, Kaisa Martikainen sanoo.

Samoin toimii Askelmat. – Myös sitä voi käyttää luovasti jokaisen hetken tai jakson jälkeen, Burakoff kertoo. – Monelle on tuttu myös Aloitusmittari, joka auttaa kuvaamaan henkilön kommunikoinnin perustan taitojen lähtötilannetta ennen Voimauttavan vuorovaikutuksen jaksoa.

Muutosmittari kertoo taidoista ja muutoksesta

Tikoteekin tuottamista seurantavälineistä laajin on Muutosmittari.

– Mittarin on kehittänyt Intensive Interaction Institute, mutta Tikoteekissa sitä on muokattu ja kehitetty suomalaisiin oloihin sopivaksi, Kaisa Martikainen taustoittaa.

Muutosmittarissa kommunikoinnin perustan taidot on pilkottu hyvin yksityiskohtaisesti. Mittari osoittaa havainnollisesti, mitä henkilö osaa ja millaista muutosta hänen taidoissaan tapahtuu. –Mittarissa on muun muassa käytännön esimerkkejä siitä, millä eri tavoin ilmenee, että olemuskielinen henkilö nauttii vuorovaikutuksesta, Katja Burakoff kertoo.

Muutosmittarista on kaksi versiota: pdf-pohjainen ja hiljattain julkaistu Excel-versio. Mittarin hyviin puoliin kuuluu, että sitä voi käyttää yhdessä. – Olemuskielisen ihmisen tärkeät henkilöt voivat täyttää mittaria yhdessä ja keskustella. Joskus vuorovaikutustaidoille on vaikea löytää sanoja, mutta muutosmittari toimii keskustelun välineenä ja auttaa lähi-ihmisiä löytämään yhteisen kielen, Martikainen sanoo.

– Olemuskielisen ihmisen vuorovaikutuksessa on ilmiöitä, joita ei ole helppo sanallistaa, myös Burakoff sanoo. Hän kertoo kehitysvammaisten päiväaikaisen toiminnan ohjaajasta, joka iloitsi asiakkaansa muuttuneen eri ihmiseksi ja puhjenneen kukkaan Voimauttavan vuorovaikutuksen avulla. – Hän ei osannut kuitenkaan kuvailla tarkasti asiakkaansa muutosta. Annoin hänen käyttöönsä silloin kehittelyvaiheessa olleen muutosmittarin, ja sen avulla saatiin paljon havaintoja ja tietoa asiakaan taidoista ja kehittymisestä.

Uusi Excel-versio eroaa pdf-mittarista etenkin visuaalisuudessa. – Uuden Muutosmittari-version etu on yhteenvetovälilehti, joka kokoaa kaikki kommunikoinnin perustan taidoista tehdyt arviot yhteen ja osoittaa visuaalisesti muutoksen suuruuden taitoalueittain. Sen avulla on helppo tarkastella, missä muutosta on tapahtunut eniten.

– Kun eri arviointi- ja seurantavälineillä saadaan konkreettista tietoa, saadaan myös iloa: nähdään, mitä kaikkea ihminen osaa ja miten taidot karttuvat. Tämän näkyväksi tekeminen on tärkeää, Martikainen sanoo.

Jatkuvaa kehittämistä

Kaisa Martikainen luonnehtii Kehitysvammaliiton Tikoteekkia kehittämiskeskukseksi. – Haistelemme, mitä maailmalla tapahtuu. Jatkuva seuraaminen, kokeilu, kehittäminen ja yhteistyö on tärkeää.

Viime aikoina Tikoteekin asiantuntijat ovat käyneet keskustelua esimerkiksi itävaltalaisen tutkijatohtori Daniel Holzingerin ja hänen tutkimusryhmänsä kanssa. – Heillä on kehitteillä MAC-SIE-niminen työkalu, jonka avulla voi nopeasti arvioida ja saada kokonaiskäsityksen kehitysvammaisen henkilön ilmaisu- ja ymmärtämistaidoista sekä sosiaalisen kommunikoinnin vahvuuksista. Me ja muutama muu suomalainen toimija olemme kiinnostuneita kehittämään siitä yhdessä Suomeen sopivan version, Burakoff kertoo. – Yhteistyössä on mukana esimerkiksi HUSin puheterapeutteja, jotka voivat testata työkalua käytännössä.

Tikoteekin arviointi- ja seurantatyökalut julkaistaan verkossa Tikoteekin verkkosivuilla, joissa kaikki voivat tutustua niihin ja ottaa ne käyttöön. Voimauttavan vuorovaikutuksen ajankohtaisista asioista kerrotaan myös Voimauttavan vuorovaikutus Suomi -Facebook-ryhmässä.

Lue lisää

Tikoteekki kehittää -juttusarjassa kerrotaan erilaisista projekteista ja hankkeista, yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa sekä työmenetelmistämme. Lue aiemmin ilmestyneet artikkelit:

Avustava tietotekniikka: Kaikki pelaa!

2025 nro 1, Avustava tietotekniikka

Pelaamisesta on tullut yksi suosituimmista harrastuksista. Ehyt Ry:n vuonna 2022 tekemän selvityksen mukaan jopa yli 60 % pitää pelaamista trendikkäänä, ja Tilastokeskuksen vuonna 2017 tekemän tutkimuksen mukaan väestötasolla tarkasteltuna noin puolet suomalaisista pelaa digitaalisia pelejä ainakin joskus. Tampereen yliopiston pelaajabarometrissa suosituimmat välineet digitaalisten pelien pelaamiseen olivat mobiililaitteet, joilla oli pelannut ainakin joskus reilut 58 % tutkimukseen osallistuneista. Suosittuja ovat myös tietokoneet (49 %) ja pelikonsolit (43 %). Pelaamisesta on tullut yhä enemmän myös sosiaalista, ja se on iso osa nuorten vapaa-aikaa. Pelit ovatkin monelle tärkeä sosiaalinen alusta, ja iso osa pelaajista kokee pelit myös voimaannuttavina. Ne tarjoavat kokemuksia, joita ei välttämättä muuten olisi mahdollista kokea.

Pelikonsolien esteettömyysasetukset

Playstation 5 on Sonyn uusin pelikonsoli. Se tuli markkinoille vuonna 2020, ja siitä on julkaistu sen jälkeen pienikokoisempi Slim sekä tehokkaampi Pro-versio. Sony on jo pidempään panostanut pelien esteettömyyteen. Monesta Sonyn omien studioiden peleistä löytyy hyvin monipuoliset esteettömyysasetukset. Esiemerkiksi Last of Us Part II on saanut paljon kiitosta esteettömyydestään,

Itse konsolin esteettömyysasetuksista löytyy yleisimmät näköön liittyvät asetukset, kuten näytön suurennus ja erilaiset kontrastiin ja tekstin kokoon vaikuttavat asetukset. Lisäksi löytyy asetus, joka vähentää ruudulla tapahtuvaa nopeaa liikettä. PS5 sisältää myös näytönlukuohjelman, joka lukee ääneen ruudulla olevan tekstin, mutta valitettavasti vain englanniksi sekä muutamaksi muuksi kieleksi, mutta ei suomeksi. Samoin verkkopeleissä käytettävä tekstistä puheeksi/puheesta tekstiksi -toiminto tukee vain englantia ja muutamaa muuta kieltä.

Eräs hyödyllisimmistä asetuksista on painikkeiden uudelleenmääritys, joka mahdollistaa ohjaimen painikkeiden uudelleenmäärittelyn, vaikkei peli sitä tukisikaan. Tämä asetus voi mahdollistaa pelien pelaamisen käyttäjän tarpeiden mukaan. PS5 tukee myös ns. Co-pilot-ohjaustapaa, joka mahdollistaa kahden erillisen ohjaimen käytön yhtenä ohjaimena, jolloin toinen pelaaja voi tehdä osan toiminnoista toisen auttaessa vaativimmissa toiminnoissa. Vaihtoehtoisesti toista ohjainta voidaan käyttää vaikka toisella kädellä tai jalalla. PS5-konsoleiden esteettömyysasetusten käyttö

Playstation 5 -ohjaimen painikkeiden uudelleenmääritys

Microsoftin Xbox Series X:n asetukset ovat ominaisuuksiltaan melko vastaavat. Se sisältää näköön, kuuloon sekä ohjaimen asetteluun liittyvät yleisimmät asetukset. Lisäksi Xbox tukee myös USB-hiiriä ja näppäimistöjä, mikä mahdollistaa erilaisten ohjaustapojen käyttämisen peleissä, jotka tukevat hiirtä ja näppäimistöä (lista peleistä, jotka tukevat tätä: All Xbox Games With Mouse & Keyboard Support | Pure Xbox). Tämä ei tue erityisohjaimia, kuten katseohjaimia, jotka vaativat erillisen ohjelmiston toimiakseen. Myös Xbox tukee co-pilot-ohjausta nimellä Xbox-ohjainavustaja. Xboxin helppokäyttöominaisuudet | Esteetöntä pelaamista | Xbox

Nintendo Switchin esteettömyysasetukset ovat konsolikolmikon heikoimmat ja sisältävät vain muutaman asetuksen liittyen lähinnä näköön. Tämä ei kuitenkaan tee itse peleistä välttämättä esteettömyydeltään huonompia, sillä monet pelit sisältävät omat esteettömyysasetuksensa, jotka mahdollistavat pelaamisen monelle.

Nintendo Switchin esteettömyysasetukset

Pelien omat esteettömyysasetukset ovatkin suuressa roolissa määrittämässä sitä, miten esteettömiä pelit ovat. Joissain peleissä asetukset sisältävät vain näköön liittyvät perusominaisuudet, mutta jotkut pelit sisältävät erittäin laajat esteettömyysasetukset myös pelimekaniikoiden ja vaikeusasteen muokkaamiselle, jotka mahdollistavat pelin pelaamisen jopa yhdellä painikkeella. Esimerkiksi Forza Horizon 5 -pelissä autoa voidaan ajaa pelkkää kaasupainiketta käyttämällä, kun ohjainavustukset on otettu käyttöön.

Forza Horizon 5 -esteettömyysasetukset

Maaliskuussa 2025 järjestetyssä Game Developers Conference -konferenssissa käynnistettiin Accessible Games Initative –aloite, jossa on mukana monta suurta julkaisijaa, kuten Electronic Arts, Google, Microsoft, Nintendo of America ja Ubisoft. Aloitteen tavoitteena on standardisoida esteettömyysasetukset ja niiden merkinnät, jotta nämä olisivat entistäkin helpommin käyttäjien löydettävissä. Lisää tietoa: About | Accessible Games Initiative | Accessible Games Initiative

Verkossa on useita sivustoja ja yhteisöjä, joissa arvostellaan ja käydään keskustelua pelien esteettömyydestä. Järjestöt kuten AbleGamers ja SpecialEffect sekä sivustot kuten Able To Play ja Can I Play That? sekä Redditin Disabled Gamers -keskustelupalsta sisältävät uutisia, arvosteluja ja resursseja liittyen esteettömään pelaamiseen.

Vaikka edistystä on tapahtunut, pelien esteettömyydessä on edelleen haasteita. Kielen tuki on monessa ominaisuudessa rajallinen. Laitteisto- ja ohjelmistoratkaisut eivät aina ole yhteensopivia keskenään ja ovat usein yhteen alustaan sidottuja. On kuitenkin rohkaisevaa nähdä, että uudet aloitteet, kuten Accessible Games Initiative, pyrkivät tuomaan selkeyttä ja yhtenäisyyttä saavutettavuusstandardeihin.

Seuraavassa Tikosen numerossa jatkamme pelaamisen parissa ja syvennymme erityisesti pelaamisen apuvälineisiin. Tarkastelemme erilaisia ohjaimia ja ohjelmistoja, jotka mahdollistavat entistä laajemman pelaajakunnan pääsyn peleihin.

Lue myös

Kysely ammattilaisille: Valokuvien käyttö kommunikoinnin apuvälineissä

2025 nro 1, Uutisia

Tikoteekki ja Puheterapeuttiliitto selvittävät valokuvien käytön rajoituksia puhevammaisten ihmisten kommunikoinnin apuvälineissä. Rajoitukset voivat heikentää merkittävästi puhevammaisten oikeutta ilmaista itseään.

Kartoitamme nyt aiheeseen liittyviä kokemuksia ammattilaisilta, jotka työskentelevät puhevammaisten ihmisten parissa. Vastaukset auttavat muodostamaan kokonaiskuvaa tilanteesta. Kysely on anonyymi, ja tulokset julkaistaan vuoden 2025 aikana. Voit jakaa kyselylinkkiä myös kollegoillesi!

Vastaa kyselyyn tästä.

Puhevammaisen ihmisen täytyy voida luottaa, että tulkki osaa ammattinsa ja toimii eettisesti

2025 nro 1, Pääkirjoitus

En voi olla hiljaa, kun törmään epäkohtaan, jossa tulkkauspalvelun toteuttaja toimii väärin puhevammaista ihmistä kohtaan, niin että se saattaa hänet hyvin epämiellyttävään tilanteeseen, vaikuttaa hänen kuulluksi tulemiseensa ja pahimmillaan vaikuttaa myös hänen itsetuntoonsa.

Olin puheenjohtajana keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin puhevammaisten tulkkauspalvelua. Mukana oli palvelua tuottavia viranomaisia ja neljä puhevammaista henkilöä, joista kahdella oli käytössään uusi, ensimmäistä kertaa heitä tulkkaava puhevammaisten tulkki. Toinen tulkeista toimi ammattimaisesti, tulkkasi asiakkaan viestit sellaisina kuin asiakas ne esitti eikä tuonut itseään tykö. Toinen tulkeista taas käynnisti kokouksen esittelemällä aivan ensimmäisenä osallistujana itsensä. Kokouksen aikana hän tulkkasi asiakasta muuttaen hänen käyttämiään sanoja toisiksi ja aloittamalla tulkkauksen aina ”Ella sanoi …” -lauseilla. Hän ei ollut ehtinyt perehtyä kunnolla asiakkaan kommunikointitapaan, ja hänellä oli suuria vaikeuksia ymmärtää asiakkaan epäselvää puhetta. Hän myös käytti lopussa oman puheenvuoron, kun kokouksen puheenjohtaja kysyi, onko jollain vielä jotain sanottavaa tai kommentoitavaa. Tilanne oli epäoikeudenmukainen Ellalle ja epämiellyttävä kaikille.

Kävimme keskustelua asiasta Ellan ja viranomaistenkin kanssa. Ella antoi palautetta tulkin käytöksestä tulkille ja tuottajalle, mutta tilanne ei muuttunut seuraavassakaan tulkkaustilanteessa.

Tulkin epäammattimainen toiminta vaarantaa erityisesti ne palvelun käyttäjät, jotka ovat haavoittuvassa asemassa eivätkä uskalla nostaa asiaa esille tai sanoa asiasta. Mitä siis voimme tehdä? On tärkeää, että nostamme asian esille ja näkyväksi jo opiskeluvaiheessa mutta myös palveluntuottajien ja ammatissa toimivien puhevammaisten tulkkien kesken.

Tulkkien ammattieettiset säännöt ovat selkeät ja ymmärrettävät. Toivon, että niistä käytäisiin laajempaa keskustelua, arvioitaisiin ja pohdittaisiin tulkkien omia toimintaperiaatteita, arvioitaisiin aika ajoin omaa toimintaa ja niitä arvoja, joita jokainen meistä kantaa. Tärkeintä olisi ymmärtää, kuka on asiakas ja mitä ja ketä varten meillä on olemassa vammaisten tulkkauspalvelu. Toki asia ei ole aivan näin yksinkertainen – peiliin katsominen ei auta, jos siellä näkyvää todellisuutta ei tunnisteta.

Puhevammaiset ihmiset tarvitsevat tulkkauspalvelun, jonka toteuttaja on koulutuksen saanut luotettava ammattilainen, joka toimii tulkkien ammattieettisten sääntöjen mukaan. Niihin on kirjattu ne periaatteet, jotka tekevät tulkkauspalvelusta ainutlaatuisen, vammaisia ihmisiä kunnioittavan palvelun. Jatkamme asian näkyväksi tekemistä yhteistyössä Suomen Puhevammaisten tulkit ry:n kanssa.

Eija Roisko
Tikoteekin johtaja

Esimerkin kertomiseen on saatu asianosaisen puhevammaisen henkilön lupa. Hänen nimensä on muutettu.

Asioimistulkin eettiset ohjeet

1. Tulkilla on salassapitovelvollisuus.
2. Tulkki ei käytä väärin mitään tulkkauksen yhteydessä tietoonsa tullutta.
3. Tulkki ei ota vastaan toimeksiantoa, johon hän on esteellinen.
4. Tulkki ei ota vastaan toimeksiantoa, johon hänellä ei ole riittävää pätevyyttä.
5. Tulkki valmistautuu tehtäväänsä huolellisesti ja ajoissa.
6. Tulkki tulkkaa kattavasti, ei jätä mitään pois eikä lisää mitään asiaankuulumatonta.
7. Tulkki on puolueeton viestinvälittäjä eikä anna tunteidensa, asenteidensa ja mielipiteidensä vaikuttaa työhönsä.
8. Tulkki ei toimi tulkattavien avustajana tai asiamiehenä eikä toimeksiantonsa aikana ole velvollinen hoitamaan muita kuin tulkkaustehtäviä.
9. Tulkki käyttäytyy tilanteen ja toimeksiannon vaatimalla tavalla.
10. Tulkki ilmoittaa seikoista, jotka vaikeuttavat oleellisesti tulkkausta tulkkaustilanteessa.
11. Tulkki ei toimi ammattikuntaansa haittaavalla tavalla.
12. Tulkki kehittää jatkuvasti ammattitaitoaan.

Papunetin kuvatyökalu ja Tikoteekin Muutosmittari uudistuivat

2025 nro 1, Vinkit

Uudistettu kuvatyökalu

Papunetin suosittu kuvatyökalu on nyt aiempaa monipuolisempi ja toimivampi. Siihen on lisätty ominaisuuksia, jotka helpottavat materiaalien tekemistä ja säilyttämistä.

Kuvatyökalun ruutuihin voi nyt lisätä ruutukohtaisia kieltomerkkejä ja reunavärejä. Kieltomerkit ja reunavärit mahdollistavat sen, että saat muokattua materiaalisi juuri omiin tarpeisiisi sopivaksi. Myös sivujen siirtäminen, monistaminen ja poistaminen on tehty helpommaksi Sivujen hallinta -toiminnon avulla.

Lue lisää näistä ja muista kuvatyökalun uudistuksista Papunetin sivuilta.

Muutosmittarin uusi versio

Tikoteekin Muutosmittari osoittaa, mitä henkilö osaa ja millaista muutosta hänen taidoissaan tapahtuu. Muutosmittarista on kaksi versiota: pdf-pohjainen ja uusi Excel-versio. Excel-mittari kokoaa kaikki kommunikoinnin perustan taidoista tehdyt arviot yhteen ja osoittaa visuaalisesti muutoksen suuruuden taitoalueittain.

Lataa Muutosmittari käyttöösi Tikoteekin verkkosivuston Voimauttava vuorovaikutus -sivulta.

Ihmisoikeudet poljetaan säästöjen alle

2024 nro 3, Pääkirjoitus

Jouduin katsomaan peiliin muutama viikko sitten, kun keskustelimme Puhevammaisten asiain neuvottelukunnassa puhevammaisuuteen liittyvistä epäkohdista ja ratkaisuista.

Kokous päättyi siihen, että katsoimme Tikoteekin tuottaman videon, jonka sanoma oli kiteytettynä: ”Kirjoittamalla kommunikoiva henkilö sivuutetaan keskusteluissa ja hänelle jää tunne, ettei hän tule kuulluksi vaan on hiljainen ja ylimääräinen eikä hänellä ole ääni- ja puheoikeutta.”

Neuvottelukunnan kokoukseen osallistunut puhevammainen henkilö kirjoitti kommenttikenttään: ”Sama tunne tässä kokouksessa, olen kirjoittanut pari kommenttia, ne on ohitettu.”

Häpeän tunne oli valtava. Punastuin ja pyysin anteeksi käytöstäni. Mutta asiaa ei voinut muuttaa, vaan olin elävä esimerkki siitä, miten syrjivää ja helppoa on ohittaa henkilö, joka kommunikoi kirjoittamalla. Toista kertaa näin ei tule tapahtumaan, sen verran nolo ja karmea tuo tilanne oli minulle, joka olen vuosikymmeniä vaatinut puhevammaisille ihmisille oikeuksia tulla kuulluksi. Olen kiitollinen kokoukseen osallistuvalle henkilö, joka antoi tuon palautteen. Se palautti ainakin minut maanpinnalle, pysähtymään ja huomioimaan muut yhdenvertaisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden suhteen peiliin katsomista olisi myös niillä, jotka sakset heiluen tekevät säästöleikkauksia palveluista, jotka ovat välttämättömiä kaikkein heikommassa asemassa oleville – niille, jotka eivät itse pidä ääntä itsestään. Jo huhtikuussa erityisasiantuntija Anne Kanto-Ronkanen sosiaali- ja terveysministeriöstä totesi Ylen haastattelussa, että säästöpaineet kohdistuvat sekä lääkinnälliseen kuntoutukseen että apuvälinepalveluihin. Hyvinvointialueet etsivät säätöjä vähentämällä henkilöstöä ja rajaamalla ulkopuoliset ostot minimiin. Säästöt ja leikkaukset ovat uhkana palveluille, jotka edellyttävät erityisosaamista. Pelkona on, että osa puhevammaisista henkilöistä jää kokonaan ilman tarvitsemiaan palveluita ja tukea. He eivät itse pidä ääntä tarpeistaan eivätkä myöskään valita palveluiden puutteesta.

Viranomaiset ja päättäjät näyttävät unohtaneen, että meillä on edelleen voimassa perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista (CRPD), joka turvaa yhdenvertaiset oikeudet kaikille vammaisuudesta ja iästä riippumatta. Viranomaiset ja palveluiden järjestäjät on velvoitettu tekemään kohtuullisia mukautuksia vammaisille henkilöille. Mukautusten lähtökohtana ovat ensisijaisesti vammaisten henkilöiden tarpeet, eivät hallituksen säästötavoitteet.

Eija Roisko
Tikoteekin johtaja
Kehitysvammaliitto ry

Pääkirjoituksen syntymiseen ovat innoittaneet seuraavat lähteet:

Saga Sinisalo: Ihan normaali Leinonen. hs.fi 15.8.2024
Birgitta Vuorela: Nina Leppänen, 25, ei puhu – mutta haluaa silti tulla kuulluksi. fi 17.4.2024
Antti Laakso: Tarkkailuun joutunut hyvinvointialue hakee säästöjä: asiakasmaksut tappiin, puhelinvastaanotot maksullisiksi yle.fi 9.10.2024
Vammaisten henkilöiden oikeudet. yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi

Tositarinoita puhevammaisuudesta: Minä kommunikoin kirjoittamalla

Tämä ei ole fiktiota. Tämä on tositarina puhevammaisuudesta.

Millaista on, kun ei puhu ja kommunikoi kuten enemmistö? Jaamme syksyn aikana videoita puhevammaisten ihmisten elämästä Tikoteekin sosiaalisen median kanavissa, kuten Tikoteekin Facebook-sivulla.