Syrjitäänkö puhevammaisia tahallaan?

Valtioneuvosto hyväksyi tiedonannon ja toimenpiteet yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi 31.8.2023. Tiedonannossa hallitus sitoutuu yhdenvertaisuuden edistämiseen. Vaikka pääpaino toimenpiteissä on rasismin torjumisessa, vaikuttavat toimenpiteet toivottavasti myös vammaisten ja puhevammaisten ihmisten yhdenvertaiseen, tasa-arvoiseen ja syrjimättömään kohteluun.

Suomi ei ole yhdenvertainen vammaisille ihmisille.

Tikoteekkiin tulee jatkuvasti palautetta siitä, että puhevammaiset ihmiset kohtaavat syrjintää ja heidän ihmisarvoaan loukataan niin julkisissa palveluissa kuin yksityiselämän tilanteissa. Pahimmillaan syrjintä johtaa siihen, että puhevammainen henkilö ei tule kuulluksi ja kohdatuksi häntä itseään koskevissa henkilökohtaisissa asioissakaan eikä hänen itsemääräämisoikeutensa toteudu.

Jään usein miettimään, onko syrjintä tahatonta vai tahallista. Edelleen uskon ihmisten hyvyyteen ja siihen, että vammaisten syrjintä on enemmän tahatonta kuin tahallista. Johtuuko puhevammaisen henkilön ohitse keskusteleminen siitä, että ammattilainen tai muu henkilö ei tunnista puhevammaa ja sitä, miten tällaisessa tilanteessa tulisi kommunikoida? Moni puhevammainen kokee, että puhevammaan liitetään usein myös ymmärtämisen vaikeudet, vaikka vain pienellä osalla puhevammaisuuden kirjoon kuuluvista on myös suuria kognitiivisia haasteita.

Aika tai se, ettei sitä ole, vaikuttaa myös kuulluksi tulemiseen. Keskusteluun puhevammaisen ihmisen kanssa tulee varata puolet pidempi aika, sillä viestiminen kommunikoinnin apuvälineen tai tulkin avulla on hidasta. Jos aikaa ei ole, asiat jäävät kesken eikä henkilö tule kuulluksi.

Vaikka meillä on syrjinnän kieltävä perustuslaki ja muita lakeja varmistamassa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, jäävät käytännön toimet usein toteutumatta: puhevammaisuutta ja sen tuomia haasteita ei tunneta ja tunnisteta viranomaispalveluissa. Esimerkiksi viranomaisaloitteesta kutsuttuun tapaamiseen ei edelleenkään osata kutsua puhevammaisen tulkkia paikalle. Vastaavasti vain pieni osa puhevammaisista koululaisista saa kunnan kustantamana tulkin kommunikointinsa tueksi.

Puhevammaiset ovat näkymätön ryhmä, eikä heitä näy kansallisissa tilastoissa. Tarvitaan tietoa ja tietoisuuden kasvattamista myös puhevammaisista ihmisistä, heidän tarpeistaan ja oikeuksistaan, jotta heidän oikeutensa toteutuvat yhdenvertaisesti yhteiskunnassamme.

Suomen hallitus on Petteri Orvon johdolla sitoutunut lisäämään yhteiskunnallista keskustelua ja tietoisuuden kasvattamista yhdenvertaisuuden toteutumiseksi ja syrjimättömyyden edistämiseksi vuosittaisessa keskustelussa. Ehdotan, että keskusteluun kutsutaan mukaan puhevammaisia henkilöitä.

Eija Roisko
Tikoteekin johtaja