Ymmärrettävät kuvat kommunikointiin

Kuvien hahmottamisesta on tehty tutkimuksia, joista Pittsburgissa ISAAC:n konferenssissa kesällä 2012 esiteltiin kaksi. Molemmat tutkimukset oli toteutettu normaalisti kehittyvien lasten parissa. Tulokset kertovat siis lapsista, joilla on kaikki edellytykset ymmärtää ja hahmottaa kommunikointiin tarkoitettuja kuvia. Eivätkä tulokset yllätä. Abstrakteja asioita esittävät kuvat olivat vaikeita hahmottaa. Lapset näkivät ja ymmärsivät kuvat toisin kuin aikuinen oli ne ajatellut. Kuvien tulkinta ja ymmärtäminen edellyttävät harjaantumista ja oppimista.

Janice Lightin, Krista Wilkinsonin ja Kathryn Dragerin laaja tutkimus kuvapohjaisten kommunikointitaulujen suunnittelusta pikkulapsille oli ajatuksia herättävä. Tässä artikkelissa rajaudun tutkimuksen osaan, jossa selvitettiin pienten lasten taitoja ymmärtää kuvia. Lisäksi esittelen lyhyesti ruotsalaisten Cajsa Karlssonin, Josefine Holstenssonin ja Gunilla Thunbergin tutkimuksen siitä, miten lapset hahmottivat ja ymmärsivät tunne- ja arviointiskaalojen kuvia, joita käytetään muun muassa TM-keskustelumaton kanssa.

Lightin & al. tutkimukseen osallistui 50 tyypillisesti kehittynyttä 3-6 -vuotiasta lasta. Lapset edustivat viittä eri kulttuuritaustaa: Amerikan afrikkalaisia, espanjalaisia, Euroopan amerikkalaisia, intialaisia maahanmuuttajia sekä norjalaisia. Tutkimuksessa keskityttiin kymmeneen varhain opittuun abstraktiin käsitteeseen: loppu, iso, tule, syödä, enemmän, avaa, ylös, haluan, mikä, kuka (all gone, big, come, eat, more, open, up, want, what who). Lasten tehtävänä oli piirtää ensin sanaa esittävä kuva ja kertoa piirtämästään kuvasta sekä näyttää PCS-kuvastosta kyseistä sanaa kuvaava merkki ja nimetä PCS-kuva.

Tulokset kertovat karua kieltä. Kukaan lapsista ei tunnistanut PCS-kuvaa ”iso” oikein. Lasten mielestä kuva esitti muurahaista, likaa, väriä, suklaata, bakteeria jne. Lasten piirrokset ”isosta” kuvasivat heitä itseään isona. ”Tule”-PCS-kuvan tunnisti 10 % lapsista. Muiden mielestä se oli etusormi, kaksi tietä ja käsi jne. Lasten piirroksissa ”tule” kuvattiin siten, että henkilö kutsuu toista tulemaan ojentamalla kättään. Kuvan selitys oli esimerkiksi ”ystäväni tulee vierailulle”.

PCS-kuvan ”haluta” tunnisti vain 4 % lapsista. Muiden mielestä se oli TV, leikatut kädet, kädet ja saippua, jne. Lasten piirroksissa ”haluta” oli kaksi hahmoa, joista toisen käsi ojentui kohti toista ”Tuossa on äiti ja poika, ja poika haluaa jotakin”.

PCS-symbolia ”kuka” ei tunnistanut kukaan. Lasten mielestä kuva esitti pään takaosaa eli takaraivoa, poikaa syömässä, hiusten leikkuuta, numeroa seitsemän jolla on korvat. Lasten piirtämissä kuvissa ”kuka” oli kaksi ihmishahmoa tai kolme. Lapsen selitys kuvalle oli esimerkiksi ”Tyttö sanoo, ’Äiti, kuka tuo on? ’Tämä on sinun uusi isäsi.”

Lapset itse kuvasivat kielellisiä käsitteitä hyvin eri tavalla kuin mitä AAC-kuvastoissa on. He mm. sisällyttivät kuviin kokonaisia kohtauksia ja tuttuja tapahtumia, joissa oli mukana tuttuja ihmisiä. Kuvissa ei ollut juurikaan esineiden tai ihmisten osia, joka edellyttää kokonaisuuksien hahmottamista osista. Lasten kuvat eivät sisältäneet symboleja eivätkä mielivaltaisesti valittuja merkkejä, kuten nuolia, liikkeen merkkejä tai välimerkkejä. Tutkimus myös osoitti, ettei kulttuuritausta vaikuta tuloksiin.

Tutkimuksen mukaan nuoret lapset eivät alussa ymmärrä PCS-kuvia, jotka esittävät heidän oppimiaan varhaisia abstrakteja käsitteitä. Mikäli kuvia käytetään kommunikointikeinoja, pitää erityistä huomiota kiinnittää kielen käsitteiden ja kuvien merkitysten opettelemiseen.

Ruotsalaisten lasten käsityksiä tunnekuvista esittelivät Gunilla Thunberg, Cajsa Karlsson ja Josefine Holstensson. Tutkimus on osa KomHIT-projektia. Sen tavoitteena on tukea vammaisten lasten oikeuksien toteutumista sairaalassa, kun hoitajat selvittävät puhevammaisilta lapsilta miltä heistä tuntuu.

Apuna käytetään TM-keskustelumattoa (Talking Mats). Erilaisia valmiskuvastojen tunnekuvia ja arviointiskaaloja (vähän-paljon, pitää-ei pidä) arvioi 103 tyypillisesti kehittynyttä 4-8-vuotiasta lasta. Lapsia pyydettiin nimeämään kaikista esillä olevista kuvista parhaiten kyseistä tunnetta kuvaava kuva. Myöhemmin lapset valitsivat kuvat arviointiskaaloista.

Lapset ymmärsivät hyvin eron positiivisen ja negatiivisen tunnekuvan välillä. Lasten mielestä yllä olevat kuvat kuvastivat parhaiten iloista/tyytyväistä, rauhallista/levollista, jännittynyttä/hermostunutta ja pelokasta/huolestunutta.

Suurin osa lapsista ymmärsi erot arviointiskaaloissa. Ymmärrettävästi vanhemmat lapset olivat johdonmukaisempia määrällisten kuvien suhteen kuin nuoremmat. Tutkimuksessa nousi suositeltavaksi määrälliseksi arviointiskaalaksi erikokoiset ympyrät: paljon, jonkin verran, vähän. Laadullisista – pidän, niin ja näin, en pidä – arviointiskaaloista suosituimmat olivat selkeät kasvopiirroskuvat.

Tutkimukset ohjaavat miettimään, millaisia kommunikointikuvia tarjoamme puhevammaiselle lapselle, jonka näkökyky ei läheskään aina ole normaali. On tärkeää, että käytetyt kommunikointikuvat ohjaavat käyttäjänsä ajatuksia oikeaan käsitteeseen ja kuvan merkitystä harjoitellaan erilaisissa tilanteissa.

Lähteet:
Holstensson, J & Karlsson, C. (2012). Typiskt utvecklade barns uppfattningar om bilder tänkta för samtal om känslotillstånd vid sjukhusvistelse. Examarbete i logopedi. Göteborgs Universitet.
Karlsson, C., Thunberg, G., Holstensson, J. (2012) Talking about Talking Mats – children’s views of pictures used to identify emotional state. ISAAC, Pittsburgh, PA, July 2012.
Light, J., Drager, K., Wilkinson, K. (2012) Designing effective visual scene displays for young children with complex communication needs. ISAAC, Pittsburgh, PA, July 2012