Enemmän kuin yksinäistä

Korona-aika on lisännyt puhevammaisten ihmisten yksinäisyyttä ja heikentänyt entisestään mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin toisten kanssa. Tikoteekki toteutti selvityksen koronan vaikutuksista puhevammaisten ihmisten elämään loppuvuodesta 2020. Kyselyyn vastasi 83 puhevammaista henkilöä. Heistä 68 % koki mahdollisuutensa kommunikointiin ja vuorovaikutukseen vähentyneen koronaepidemian ja siitä johtuvien rajoitustoimenpiteiden seurauksena. Vastaajista 80 % koki itsensä yksinäiseksi, 33 % tunsi itsensä masentuneeksi ja 27 % ahdistuneeksi.

Puhevammaiset ihmiset ovat yksinäisempiä kuin muut toimintarajoitteiset henkilöt ja merkittävästi yksinäisempiä kuin suomalaiset yleensä. Tämä käy ilmi myös Kansallisen FinSote-tutkimuksen ennakkotuloksista (2020), joissa selvitettiin koronaepidemian ja rajoitustoimien vaikutuksia myös toimintarajoitteisilla ihmisillä. Tutkimuksen mukaan 46 % toimintarajoitteisista ihmisistä koki, että koronaepidemia oli lisännyt yksinäisyyden tunnetta, kun muusta väestöstä näin koki vajaa kolmannes.

Rajoitukset lisäävät yksinäisyyttä

Puhevammaisten ihmisten mahdollisuudet kommunikointiin ja vuorovaikutukseen vähenivät entisestään, kun omaisten, läheisten ja ystävien tapaamisia rajoitettiin epidemian vuoksi. Vain osa puhevammaisista pystyy käyttämään etäyhteysohjelmia ja sovelluksia kuten Whatsappia, Facetimea, Teamsiä, Skypeä ja Zoomia. Hyvin monelle itsensä ilmaiseminen puhelimessa on vaikeaa tai mahdotonta ilman tulkkia. Lisäksi laitteiden käyttö edellyttää usein toisen ihmisen apua.

Tulkkauspalvelun käyttö on myös vaikeutunut, jos esimerkiksi asumisyksikössä todetaan koronaa tai altistuneet asukkaat määrätään karanteeniin. Vain pieni joukko puhevammaisia pystyy käyttämään etätulkkausta.

Mikä auttaa yksinäisyyteen?

Luin Krisse Lipposen Resilienssi arjessa -kirjaa (2020) ja siinä kuvattuja monenlaisia selviytymistarinoita peilaten niitä koronaepidemian ja myös puhevamman tuomiin haasteisiin. Resilienssi (kyky kohdata vaikeuksia ja selvitä niistä) ei ole riippuvainen vain yksilön omista ominaisuuksista ja voimavaroista, vaan myös yhteisön ja ympäristön voimavaroista sekä yhteiskunnan rakenteista ja kyvystä auttaa. (Lipponen, 2020)

Koska ihmisten vaikeudet ovat aina suhteessa häneen itseensä, ympäristöön ja historiaan, myös selviytymiskeinot vaihtelevat. Tosiasioiden tunnustaminen itselleen on alku selviämiselle, vaikka tilanteen hyväksyminen voi kestää, kirjoittaa Lipponen.

Tänä keväänä Puhevammaisten Vertaistukiyhdistys ry yhdessä Tikoteekin kanssa kokeilee Porinaa verkossa – vertaistukiryhmää. Ryhmä tarjoaa juttuseuraa ja kokemuksien jakamista puhevamman tuomista haasteista. Vertaistuki voi olla yksi selviytymiskeino muiden rinnalla. Toivottavasti mahdollisimman moni tulee mukaan kokeilemaan, millaista on porista verkon välityksellä!

Yksinäisyys ei pääty siihen, kun koronaepidemia on voitettu. Puhevammaiset ihmiset kokevat yksinäisyyttä, koska puhevamma vaikeuttaa ja rajoittaa sosiaalisia suhteita. Nina Halme on jutussaan Tikosessa kuvannut tätä yksinäisyyttä omien kokemustensa pohjalta. Hän on myös listannut omia keinojaan murtaa kohtaamiaan ennakkoluuloja. Siinä me kaikki voimme osaltamme olla Ninan rinnalla muurin murtajia.

Linkki Porinaa verkossa -tiedote (pdf)

Lähteet:
Kansallisen FinSote-tutkimuksen ennakkotuloksia syksyltä 2020. Julkaistu 15.12.2020
Lipponen, K. (2020). Resilienssi arjessa. Duodecim. Printon, Tallinna.