Yksilöity struktuuri toimii parhaiten

Oikein toteutettu struktuuri eli arjen rakenteen visualisointi tai muiden aistikanavien kautta tapahtuva jäsentäminen auttaa henkilöä ymmärtämään ja ennakoimaan asioita sekä ohjaamaan omaa toimintaansa. Tämä kaikki lisää hänen turvallisuuden tunnettaan ja itsemääräämisen taitojaan.

Tilanteen hahmottaminen auttaa selviytymään

Arjesta tulee sujuvampaa, kun asiat eivät tapahdu yllättäen ja ennakoimatta. Tutut tavat myös rauhoittavat ja auttavat selviytymään uusissa ja yllättävissä tilanteissa.

Jotkut lapset ja myös aikuiset tarvitsevat lähi-ihmisiltään erityistä tukea hahmottaakseen asioita ja tapahtumia. Lähi-ihmiset voivatkin tukea hahmottamista tekemällä tilanteen rakenteen näkyväksi esimerkiksi esinein tai kuvin. Tarkoituksena on, että henkilön on helpompi toimia, kun hänellä on selkeä käsitys siitä,

•    missä hän on ja miksi
•    mitä tilanteessa tapahtuu ja on tarkoitus tehdä
•    millaista toimintaa ja käytöstä häneltä odotetaan
•    missä järjestyksessä asiat tapahtuvat
•    mitä seuraavaksi tapahtuu.

Struktuurin hyödyt voivat kuitenkin jäädä vähäisiksi, jos sitä rakennettaessa ei huomioida käyttäjän yksilöllisiä tarpeita. Aika usein näkee tilanteita, joissa työntekijä selostaa aamupiirissä aistimusten tai konkreettisen ymmärtämisen vaiheessa oleville henkilöille monen tunnin päähän ajoittuvia tapahtumia ja abstrakteja asioita. Kertomaansa hän havainnollistaa kuvin, joiden merkitystä osallistujat eivät ymmärrä. Jos lähi-ihmiset viestivät tavalla, jota henkilö ei ymmärrä, struktuuri ei tue tilanteen hahmottamista.

ComFor-testin mukaiset vaiheet

On tärkeää, että arkea jäsennetään niin, että se vastaa henkilön ymmärtämis- ja hahmotustaitoja. Yksi tapa yksilöidä struktuuria henkilölle sopivaksi perustuu hollantilaiseen ComFor-testiin. Testin taustalla on kolmivaiheinen kehityksellisen jaottelu: aistimusten kokemisen vaihe, konkreettisen ymmärtämisen vaihe ja merkkien ymmärtämisen vaihe. Kaikilla ihmisillä ei ole kuitenkaan edellytyksiä edetä toiseen tai kolmanteen vaiheeseen saakka.

Alla olevan tekstin laadinnassa on konsultoitu Helsingin kaupungin kehitysvammapoliklinikan johtavaa puheterapeuttia Jaana Salmista.

Aistimusten kokemisen vaihe

Päähän laitettava hattu kertoo siitä, että ollaan lähdössä ulkoilemaan.

Pieni vauva tai varhaisten taitojen varassa maailmaa hahmottava henkilö toimii aistimustensa varassa. Hän tunnistaa tilanteita ja asioita kokonaisvaltaisesti eri aistikanavien kautta saamansa tiedon avulla. Esimerkiksi ruuan tuoksu, astioiden kilinä tai tuntemus kaulalle kiinnitettävästä ruokalapusta auttaa ymmärtämään ja hahmottamaan, että pian syödään. Kun lähi-ihmiset tarjoavat tuttuja, tilanteissa samankaltaisina toistuvia aistielämyksiä, henkilön on helpompi virittäytyä hetkeen. Päähän laitettava hattu kertoo siitä, että ollaan lähdössä ulkoilemaan. Turvavyön tunteminen vartalolla ja turvavyön lukon napsahdus kertoo alkavasta automatkasta.

Tilanteissa kannattaa käyttää johdonmukaisesti samoja esineitä (esim. tietty hattu ja turvavyöstä leikattu pala) ja säilyttää ne tietyssä, niille varatussa paikassa. Esine otetaan mukaan, kun tilanne alkaa ja viedään takaisin sen päätyttyä.

Siirtymätilanteissa henkilön kanssa käytetään siirtymän merkkiä, jonka tarkoitus on siirtää ajatukset pois edellisestä toiminnasta ja helpottaa uuteen toimintaan siirtymistä. Tarkoitus on sama kuin meidän eri toimintojen välillä pitämillämme kahvitauoilla. Siirtymätilanteen merkkinä voi olla vaikkapa samana toistuva loru, laulu tai tietyn, sovitun esineen pitäminen kädessä siirtymän ajan. Esineitä ja asioita valittaessa kannattaa hyödyntää niitä aistikanavia, jotka toimivat henkilöllä parhaiten. Jos esimerkiksi näkemisessä on pulmia, kannattaa hyödyntää tunto-, kuulo-, haju- tai makuaistia.

Konkreettisen ymmärtämisen vaihe

Hammasharja otetaan ennen hammaspesulle menoa esinelokerikosta ja laitetaan kylpyhuoneessa tietyssä paikassa olevaan mukiin.

Konkreettisen ymmärtämisen vaiheessa henkilön todellisuutta on nykyhetki. Hänen on vielä vaikea hahmottaa asioita, jotka tapahtuvat viidentoista minuutin päästä tai iltapäivällä. Konkreettisen ymmärtämisen vaiheessa oleva henkilö ymmärtää tutun esineen ja sen käyttötarkoituksen välisen yhteyden. Hän osaa myös kurkotella kiinnostavaa esinettä kohti ja oppii vähitellen osoittamaan esineitä. Myös tässä vaiheessa toimiva henkilö tarvitsee elämäänsä säännöllisyyttä ja rakenteita. Aistimukset ja tilanteeseen liittyvät esineet ja toiminta auttavat jäsentämään nykyhetkeä.

Lähi-ihmiset voivat koota henkilölle esinelokerikon tilanteiden hahmottamista ja ymmärtämistä tukemaan. Esineiden tulee olla konkreettisia ja henkilön omaan kokemusmaailmaan liittyviä. Esimerkiksi hammaspesua kuvaavaksi esineeksi valitaan hammasharja, jonka henkilö ottaa ennen hammaspesulle menoa esinelokerikosta ja laittaa kylpyhuoneeseen tullessaan tiettyyn paikkaan kiinnitettyyn mukiin. Tai kuntosalihetkeä kuvaavaksi esineeksi valitaan palikka, jonka henkilö ottaa kuntosalille mennessään esinelokerikosta ja laittaa sen perille tultuaan sitä varten varattuun muotolautaan. Kun toiminta on ohi, lähi-ihminen palauttaa esineen (hammasharja, palikka) paikoilleen ja antaa henkilölle lokerikkomerkin, joka tarkoittaa siirtymää. Henkilö siirtyy lokerikolle, ottaa sieltä seuraavan esineen ja menee seuraavaan toimintaan.

Esineiden yhteys toimintaan opetetaan ”peruuttamalla”. Esim. ensin palikka laitetaan muotolautaan yhdessä, kun on tultu kuntosaliin. Vähitellen palikka annetaan henkilön käteen aiemmin ja aiemmin, niin että lopulta hän ottaa sen esinelokerikosta mukaansa kun lähtee kuntoilemaan ja vie mukanaan kuntosalin oven lähelle kiinnitettyyn muotolautaan.

Myöhemmin esineiden tilalle voi ottaa käyttöön myös kuvia. Tämän edellytyksenä on, että henkilö hahmottaa kuvista yksityiskohtia ja osaa yhdistää samanlaiset kuvat toisiinsa. Ennen ulkoilua hän liittää päiväohjelmassaan olevan ulkoilukuvan ulko-oven viereen liimattuun kuvaan.  Vaikka henkilö ei vielä ymmärrä kuvan merkitystä, hän oppii ohjaamaan omaa toimintaansa ja kokee onnistuvansa ja hallitsevansa omaa elämäänsä.  Toistaessaan kahden kuvan yhdistämistä tietyissä, tutuissa tilanteissa, henkilö oppii ymmärtämään kuvan ja tilanteen välisen yhteyden.

Merkkien ymmärtämisen vaihe

Merkkien avulla voidaan suunnitella etukäteen tulevien tilanteiden rakenne.

Kun henkilö ymmärtää muutakin kuin konkreettista aistitodellisuutta, hän oivaltaa, että tietty sana, kuva tai esine voi olla merkkinä tietylle asialle. Esimerkiksi koiran kuva tarkoittaa silloin kaikkia erirotuisia koiria eikä ainoastaan perheen lemmikkiä.  Merkit ovat sopimuksenvaraisia ja niiden merkitys harjoitellaan yhdessä. Henkilön kyky hahmottaa vaikuttaa siihen, millaisia merkkejä käytetään – valitaanko valo-, piirros-, viivapiirros- tai piktokuvat, bliss-merkit tai vaikkapa kirjoitetut sanat.

Merkkien avulla voi suunnitella etukäteen tulevien tilanteiden rakenteen. Tietty toiminta voidaan kuvata vaihe vaiheelta (esim. käsien pesu: avaa hana, kastele kädet, hankaa…).  Seinälle voi kiinnittää merkit aamupäivän ja iltapäivän tapahtumista. Myös koko viikon tai kuukauden tapahtumat on mahdollista suunnitella etukäteen erillisen viikkosuunnitelman tai kalenterin avulla. Tämä alkaakin olla jo tuttua kaikille meille almanakan käyttäjille.

Mitä tulee ottaa huomioon

Onnistuessaan esineisiin tai kuviin perustuva struktuuri ohjaa henkilön omaa toimintaa ja vahvistaa hänen toiminnanohjauksen taitojaan. Varhaisemmissa kehityksen vaiheissa olevat henkilöt tarvitsevat struktuurin käyttöön toisen ihmisen tukea, mutta se ei korvaa hetkiä, joiden ainoa tavoite on vuorovaikutus ja yhdessäolo. Jokainen ihminen tarvitsee päivittäin hetkiä, joita kumpikaan osapuoli ei ole käsikirjoittanut etukäteen. Meidän lähi-ihmisten onkin hyvä pohtia omia toimintatapojamme ja miettiä vastauksia kysymyksiin miksi teen, mitä teen ja miten teen.

Lähteet:

Noens Ilse & van Berckelaer-Onnes Ina. Making sense in a fragmentary world. Communication in people with autism and learning disability. Autism 2004 Jun; 8(2):197-218.
Noens Ilse & van Berckelaer-Onnes Ina.  In Other words. Augmentative communication for children with autism and learning difficulties DVD. University of Leiden 2002.
Noens Ilse & Maljaars Jarymike: ComFor 2 –training. Helsinki syyskuu 2016.