Leo kertoo: esteetön Kuusamon-matka

Seurassani olivat Axel, Jan-Erik ja Marit, ja olin vuokrannut meille esteettömän auton. Jan-Erik toimi kuljettajana ja Axel avusti minua matkan aikana. Vaikka en puhu sanoilla, pystyin hyvin kommunikoimaan blisskarttani avulla autossa pyörätuoliin kiinnitettävän blisstelineen ansiosta. Axel opetti minulle sudokun ratkomista autossa. Kodistani Sepänkylästä Pohjanmaan länsirannikolta on Kuusamoon noin 6–7 tunnin ajomatka, joten matka oli melko pitkä.

Pysähdyimme Kalajoelle pitämään taukoa. Siellä on kauniit, silmiin kantamattomat rannat, jotka muistuttavat minua etelän hiekkarannoista. Axel auttoi minua upottamaan jalkani hiekkaan. Nautin lämpimän hiekan tunteesta jalkojeni ympärillä. Hiekkadyyneillä on pitkät pitkospuut, joita pitkin pääsimme liikkumaan pyörätuolillani. Onneksi minua oli työntämässä kaksi henkilöä, sillä pitkospuut kumpuilivat hieman hiekkadyynien lomassa.

Kylpyläelämyksiä Kuusamossa

Illalla saavuimme Kuusamoon. Sitä lähestyessämme näimme paljon poroja kävelemässä teillä ja tienvarsilla kaikessa rauhassa. Ne eivät välittäneet autoista lainkaan, ja se oli minulle uusi ja kiva kokemus.

Majoituimme Kuusamon Tropiikissa, kylpylähotellissa. Se oli hieno, mutta esteettömät huoneet eivät eronneet muista huoneista. Kylpyhuone olisi saanut olla hieman suurempi, mutta se toimi hyvin, sillä minulla oli oma suihku-/wc-tuoli mukanani. Nukuin omassa huoneessa, ja muut majoittuivat hotellin toiseen siipeen. Aamiaisen nautimme kylpylän toisessa kerroksessa. Sieltä näimme alas kylpylään, ja oli ihanaa katsella altaiden maisemia.

Rukaa huiputtamassa

Päivä oli kaunis, ja ajoimme lyhyen matkan Rukan hiihtokeskukseen. Siellä riittää tekemistä sekä talvella että kesällä. Siellä on paljon vuokra-asuntoja loman viettoon. Se oli minusta aivan ihana paikka. Viihdyin siellä todella paljon.

Minä, Axel ja Marit menimme gondolihissillä Rukatunturin yli. Se oli mielestäni koko matkan paras kokemus. Gondoliin pääsi helposti sisään pyörätuolilla, ja oli mahtavaa kulkea niin korkealla vuoren yläpuolella ja nähdä kauniita maisemia ylhäältä käsin. Nautin täysin siemauksin ja tunsin itseni pieneksi istuessani korissa. Ajattelin: kiitos Jumalalle. Menimme gondolilla kaksi kertaa.

Rukan kylässä söimme baarissa, joka muistutti Villin lännen saluunaa. Sen jälkeen ajoimme autolla kohti Rukatunturin huippua. Sielläkin näimme poroja, jotka eivät pelänneet ihmisiä. Pääsin koskettamaan yhtä poroa, ja sekin oli minulle uusi ja hauska kokemus.

Emme olleet aivan tunturin huipulla, mutta Jan-Erik sanoi, että pääsemme varmaan huipulle asti. Kaksi Axel, Jan-Erik ja Marit auttoivat työntämään pyörätuolia vuoren selkää kulkevia sorateitä pitkin, ja lopulta pääsimme aivan huipulle asti. Huomasin, että työntäminen oli raskasta, mutta he ovat tottuneet siihen, koska Maritilla ja Jan-Erikillä on paljon kokemusta luonnossa ja maastossa pyörätuolilla liikkumisesta. Kun pääsimme huipulle, saimme nauttia todella upeista näkymistä. Näimme kauas joka suuntaan, yli metsien, maiden ja tunturien. Nautimme vain maisemista. Idässä näimme Venäjän, mutta emme halunneet ajatella sitä! Näimme paljon lapsia, jotka pyöräilivät ylös ja alas tunturia sorateitä pitkin.

Leppälä kommunikoi bliss-symboleilla ja hänellä on aina kannettava teline mukanaan, kun hän lähtee jonnekin. Kotonaan Folkhälsanin palvelukodissa Leppälä kirjoittaa tietokoneella tavallisella tekstillä. Hän ohjaa tietokonettaan painikkeella, joka on kiinnitetty pyörätuolin niskatukeen.

Retki Hossan kansallispuistoon

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli vaellus Hossan kansallispuistossa. Hossa sijaitsee Suomussalmen kunnassa, aivan Venäjän rajan lähellä. Sinne on Kuusamosta noin tunnin ajomatka.

Kiersimme esteettömän vaellusreitin, joka soveltuu pyörätuoleille ja rattaille. Kansallispuistossa on paljon mäntymetsää ja monia vaellusreittejä. Puistossa ei saa kaataa tai poistaa puita, eikä puita saa siirtää. Vain reitille kaatuneet puut saa siivota pois. Reitillä oli paljon mäkiä, mutta meillä oli mukana köysi, jonka avulla pyörätuoliani vedettiin ylös.

Saavuimme leiripaikalle, jota ympäröivät järvet molemmin puolin. Siellä oli laavu ja grillipaikka. Jan-Erik sytytti nuotion ja grillasimme makkaraa ja söimme matkaeväät. Muistin leiriviikon, jolla olin Furubodassa Ruotsissa kesällä 1994. Leiri oli Hästrassa Smålannissa. Eräänä päivänä menimme kanootilla saareen. Meitä oli neljä vammaista ja monta avustajaa, ja yövyimme siellä yhden yön laavussa. Se oli samanlainen kuin tämä laavu Hossan kansallispuistossa.

Halusin tuntea järven veden jalkojeni alla. Axel ja Marit veivät minut rantaan ja auttoivat minua kastamaan jalkani veteen. Axel piti kiinni pyörätuolista ja Marit tuki minua edestä. Heillä oli varmasti täysi työ pitää minut ja pyörätuolini paikoillaan, kun potkin jaloillani vedessä. Vesi oli todella kylmää. Nautimme nuotiosta ja kauniista ympäristöstä. Kun olimme syöneet ja levänneet, palasimme samaa reittiä takaisin autolle.

Illalla kävin uimassa hotellin kylpylässä. Vaihdoin vaatteet omassa huoneessani, koska se oli mukavampaa kuin miesten pukuhuoneessa. Valitettavasti emme päässeet saunaan, ja se oli hieman harmillista. Mutta pääsin rullaamaan veteen suihkutuolissani, ja se meni oikein hyvin. Annan kylpylälle 7+ pistettä. Oli todella rentouttavaa uida vapaasti vedessä! Söimme Illallisen hotellissa, jossa tarjottiin poronkäristystä ja perunamuusia. Se oli todella herkullista.

Kotimatka

Viimeisenä päivänä pakkasimme tavaramme heti aamiaisen jälkeen ja lähdimme ajamaan Pohjanmaata ja kotia kohti aamupäivällä. Ratkoin taas Axelin kanssa sudokua ja matka taittuikin mukavasti. Pysähdyimme kaksi kertaa kotimatkalla. Saavuimme kotiin Sepänkylään myöhään illalla. Se oli kaikin puolin onnistunut ja mieleenpainuva matka.

Kiitos Jan-Erikille, Maritille ja Axelille.