Ajoitus ja motivaatio apuvälineen käyttöönotossa afaattisilla aikuisilla

Afasian merkittävä aiheuttaja on aivoverenkiertohäiriöt, joita tapahtuu Suomessa vuosittain noin 14000. Näistä kolmasosaan liittyy afasiaa, joka tarkoittaa noin kolmeatoista ihmistä päivää kohti. Aivoverenkiertohäiriöiden lisäksi muita aiheuttajia voivat olla traumaattiset aivovammat, kasvaimet, tulehdukset sekä erilaiset dementoivat sairaudet. Kokonaisuutena puhutaan hyvin merkittävästä määrästä puhevammaisia ihmisiä, koska arvioiden mukaan heidän määränsä tulee tulevaisuudessa kasvamaan väestön ikääntyessä.

Afasiaan liittyy ongelmia monella eri kielen ja puheen osa-alueella. Puheterapian rooli kielellisten taitojen palauttamisessa on ensiarvoisen tärkeää, mutta myös kompensaatiokeinoja ja vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja tarvitaan. Sopivan apuvälineen löytäminen afaattisen ihmisen kommunikaation tueksi on usein haastavaa ja aikaa vievää, mutta kuitenkin äärimmäisen tärkeää, koska meillä kaikilla on oikeus kommunikointiin.

Ajoitus, motivaatio, tarpeet

AAC-apuvälineiden arvioinnissa nousevat esiin usein kysymykset mitä, milloin ja miksi. Sopivan apuvälineratkaisun löytäminen asiakkaan tarpeisiin on usein haastavaa ja saattaa vaatia useitakin eri kokeiluja.

Apuvälineen käyttöönoton ajoitus on äärimmäisen tärkeä asia. Arvioinnin ja käyttöönoton ajoittuessa väärin, voi hyväkin apuväline olla ajankohtaan nähden toimimaton, vaikka se sinänsä asiakkaan tarpeisiin nähden olisi muodollisesti pätevä.

Afaattisen henkilön kohdalla ajoitukseen vaikuttaa paljolti se, kuinka kauan sairastumisesta on aikaa. Mikäli sairastumisesta on ”liian vähän” aikaa, asiakas ei välttämättä ole vielä käsitellyt asiaa niin, että kykenisi miettimään apuvälineitä. Usein asiakas ja omaiset voivat vielä toivoa kuntoutumista entiselleen. Mikäli taas sairastumisesta on kulunut pitkä aika, asiakas saattaa olla jo niin laitostunut, ettei tarvetta tai kykyä vaihtoehtoisille kommunikaatiomenetelmille enää ole. Sopivaan ajankohtaan ei kuitenkaan ole yksiselitteistä vastausta, vaan tilanne on arvioitava yksilöllisesti ja mahdollisesti useampaan kertaan. Asiakkaan kieltäytyminen apuvälineistä on osalla asiakkaista hyvin luonnollinen vastareaktio tilanteeseen, kun sairastumiseen sopeutuminen on vielä kesken. Kieltäytyminen ei toki saa johtaa siihen, että asiakas ei saisi tarvitsemaansa palvelua myöhemmin.

Asiakkaan kommunikointiin liittyvät tarpeet määrittyvät muuan muassa siitä, millä tavoin hän kommunikoi läheistensä kanssa, miten kommunikointi onnistuu ja millaisia asioita asiakas haluaa ilmaista. Asiakas voi myös kokea tilanteen eri tavalla kuin lähiympäristö. Hän ei itse aina välttämättä osaa arvioida omaa tilannettaan puheen ymmärtämisen tai puheen tuottamisen suhteen. Apuväline tuskin tulee käyttöön, jos asiakas ei itse tiedosta kommunikoinnin puutteita tai koe niitä merkityksellisinä.

Apuvälineen arviointi ja käyttöönotto

Apuvälineen arvioinnissa on huomioitava tarvitaanko apuvälinettä puheen ymmärtämisen tueksi, puheen tuottamisen tueksi vai molempiin. Tärkeää on selvittää myös asiakkaan kirjoitus- ja lukutaito. Sairastuneen ikä, henkilöhistoria ja afasiasta seuranneet kielelliset ja mahdolliset kognitiiviset haasteet vaikuttavat apuvälineen valintaan myös merkittävästi. Afasian tyyppi ja vaikeusaste sekä mahdollinen näkökenttäpuutos tai apraksia vaikuttavat siihen, millaiseksi asiakkaan apuvälinepolku lopulta muotoutuu.

Paraskaan apuväline ei kuitenkaan vakiinnu käyttöön, mikäli afaattinen henkilö tai hänen lähipiirinsä eivät saa riittävää tukea ja ohjausta. Tällöin myös omaisten ja muiden lähi‐ihmisten tulee olla motivoituneita apuvälineiden käytön harjoitteluun ja niiden aktiiviseen käyttöön. Riittävän ohjauksen tulee kytkeytyä suoraan asiakkaan apuvälineprosessiin. Tästä syystä apuvälineen käytön harjoittelu ei voi olla harkinnanvaraisen palvelun varassa, vaan apuvälineen luovuttavan tahon on vastattava siitä itse, jotta se kohdistuu ajallisesti ja määrällisesti oikein.

Kansio, tabletti vai joku muu?

Manuaaliset ja tietotekniset apuvälineet eivät ole kilpailijoita keskenään, vaan laajentavat mahdollisten apuvälineiden kenttää. Kommunikointikansio voi toimia välivaiheena kuvakommunikaation harjoittelussa ennen tablettiin siirtymistä. Kokemukseni mukaan ajan kanssa useimpien asiakkaiden kommunikaatiotaidot ja apuvälineen käyttö paranevat. Kansio voi myös toimia tabletin rinnalla toisena kommunikoinnin apuvälineenä.

Usein vanhemmalle väestölle kansion käyttö voi olla tablettia helpompaa omaksua. Myös esimerkiksi kategorioiden opettelu sujuu joskus paremmin kansion sivuja selaamalla. Lisäksi on myös arvioitava käytetäänkö kansiossa tai tabletissa kuvia ja tekstiä vai pelkkää tekstiä, millaista sanojen luokittelua käytetään tai millainen kuva- tai kirjainkoko toimii parhaiten. On myös mietittävä kielellistä sisältöä kuten sanaluokkien käyttöä, sanaston laajuutta ja sitä, käytetäänkö valmiita lauseita. Valmiit lauseet eli pikaviestit nopeuttavat kommunikointia huomattavasti erityisesti usein toistuvien asioiden suhteen.

Oikeanlaisten kuvien valinta on myös tärkeä vaihe. Kuvaston täytyy olla aikuiselle sopiva. Kannattaa suosia selkeitä, mutta ei liian lapsellisia kuvia. Kuvaston tai sanaston yksilöllistäminen on hyvä aloittaa heti luovutuksen yhteydessä tai viimeistään käytön harjoittelun yhteydessä.

Apuvälineen käyttöönotto on myös kielellistä kuntoutusta

Omalla alueellani Pohjois‐Karjalassa puheterapian saatavuus on erittäin heikko ja usein afasiaan sairastuneet eivät saa lainkaan puheterapiaa tai eivät saa sitä suositeltua määrää. Apuvälineen käyttöönottoon liittyvään ohjaukseen voidaan sisällyttää myös kielellistä kuntoutumista edistäviä elementtejä. Apuvälineen aktiivinen käytön harjoittelu on osaltaan myös kielellistä kuntoutusta. Kuntoutuminen ja taitojen edistyminen voi lisätä asiakkaan ja lähiympäristön motivaatiota harjoitteluun.