Onko AAC:tä ilman yhteisöä?

”Miten tämä liittyy AAC:hen?” Muistan edelleen hämmennykseni lukiessani tämän kysymyksen vuoden 2005 Sillalla-seminaarin palautteista. Tuolloin ruotsalainen psykologi Mats Granlund oli pohtinut esityksessään lähi-ihmisten sitoutumista kuntoutuksen tavoitteisiin. Granlundin mukaan puhevammainen ihminen ja hänen kumppaninsa toteuttavat sovittuja asioita, jos he kokevat ne hyödyllisiksi eivätkä asiat hankaloita liiaksi arkea. Kuntoutuksen tavoitteet on myös syytä muotoilla niin pieniksi, että tuloksia on nähtävissä jo muutaman viikon kuluessa.

Seminaari ajoittui murroskohtaan, jossa kommunikoinnin kuntoutuksen sisällöt olivat laajentumassa puhevammaisen ihmisen kommunikointitaitojen ja -keinojen vahvistamisesta myös vuorovaikutuskumppaneiden taitojen vahvistamiseen. Puhevammaisen ihmisen kommunikoinnin onnistuminen alettiin nähdä aiempaa laajemmin vuorovaikutuskumppaneiden yhteisenä saavutuksena (esim. von Tetzchner & Martinsen 1998). Puhetta korvaavan kommunikoinnin harjoittelu alkoi siirtyä yhä enemmän terapiahuoneista arkitilanteisiin. Samalla kuntoutukseen alkoivat osallistua puhevammaisten ihmisten ohella heidän vuorovaikutuskumppaninsa.

Mats Granlund tulee myös seuraavan Sillalla-seminaarin pääluennoitsijaksi 9.2.2018 Espoon Hanasaareen.

Kontrolli, määräajat ja arviointi eivät lisää motivaatiota

Monet kommunikoinnin kuntoutuksen ammattilaiset kokevat yhteisöjen ohjaamisen vaikeaksi. Heille ei ole aina selvää, minkälaista tuen ja ohjauksen tulisi milloinkin käytännössä olla tai millaiset ohjaustavat ovat tehokkaimpia (esim. Kent-Walsh & McNaughton 2005). Esimerkiksi puheterapeuttien koulutus ei näytä vielä tarjoavan riittävästi tietoa yhteisöjen ohjaamisesta (Väänänen 2016, Helsingin yliopisto 2017). Ammattilaisetkin kertovat tarvitsevansa täydennyskoulutusta aiheesta.

Tutkimustietoa nimenomaan puhevammaisten ihmisten yhteisöjen ohjaamisesta on vasta vähän. Toisaalta voimme hyödyntää sitä tietoa ja osaamista, jota yhteisönohjauksesta on tarjolla laajemmin. Sosiaalipsykologi, psykoterapeutti ja työnohjaaja Krisse Lipponen tarkasteli Sillalla-seminaarissa 2012 muuan muassa itsemääräämisteorian avulla, miten ammattilaisen ja hänen asiakkaidensa hyvä vuorovaikutus rakentuu. Itsemääräämisteorian mukaan ihmisellä on luontainen tarve oppia, kasvaa ja hallita ympäristöään sekä tulla hyväksytyksi. Tämä tarve on myös puhevammaisten ihmisten vuorovaikutuskumppaneilla. Yhteisöjä ohjaavat ammattilaiset voivat vaikuttaa joko edistävästi tai haitallisesti näiden luontaisten tarpeiden toteutumiseen. Motivoitunut, sitoutunut ja luova osallistuminen kuntoutuksen toteuttamiseen on mahdollista, kun lähi-ihminen kokee olevansa itsenäinen, kykenevä toimimaan ja tuntee yhteenkuuluvuutta toisiin.

Tasa-arvoinen ja vastavuoroinen keskustelu on yhteisön ohjauksen perusta.

Esityksessään Lipponen totesi, että ihmistä ei voi motivoida ulkoapäin. Sen sijaan yhteisöä ohjaava ammattilainen voi luoda olosuhteita, joilla saa yhteisön jäsenet mukaan ja heidän sisäisen motivaationsa heräämään. Yhteistyöhön innostaa se, että lähi-ihmiset ymmärtävät ja hahmottavat kokonaistilanteen, saavat käyttää omia vahvuuksiaan ja itselleen luontaisia tekemisen tapoja, kokevat tekemisen iloa ja saavat myönteistä palautetta. Yhteisön motivaatiota puolestaan vähentää kontrollointi, määräaikojen antaminen, arviointi, vertailu, kilpailu tai epäarvostava, yksilön epäpätevyyttä esiin tuova kohtelu. Niiden sijaan tulisi päästä tilanteeseen, jossa ihmiset tekevät omia valintojaan ja ammattilaiset ovat heidän rinnallaan valintavaihtoehtoja kirkastamassa.

Kuuntelu luo pohjan yhteistyölle

Sosiaalisen konstruktionismin ajatuksen mukaan se, mitä ajattelemme asioista, syntyy ja myös muuttuu vuorovaikutuksessa ja yhteisessä keskustelussa toisten kanssa (Berger & Luckman 1966). Yhteisöä ohjaavan ammattilaisen kannattaa panostaa luottamuksellisen vuorovaikutuksen rakentamiseen. Kuntoutuksessa yhteistyön pohja on ammattilaisen ja yhteisön jäsenten tasa-arvoinen vastavuoroinen keskustelu, johon jokainen tuo omia näkemyksiään (vrt. Jännes 2017). Yhteisöä ohjaavan ammattilaisen näkökulmasta avainasia tässä on kuuntelu, jota ei ohjaa se, mitä ammattilainen haluaa sanoa, vaan se, mitä yhteisön jäsenet haluavat kertoa (vrt. Holm 2017). On tärkeää, että yhteisön jäsenet tuntevat tulleensa kuulluiksi ja kohdatuiksi. Joku on sanonut kuuntelun rakentavan siltaa, jota pitkin pääsemme vaikuttamaan.

Ajan henki korostaa tehokkuutta ja määrällisiä tavoitteita. Krisse Lipponen totesi esityksessään, että yhteisöä ohjaavan ammattilaisen ja yhteisön suhde on kuitenkin ennen kaikkea vuorovaikutussuhde, jossa työskentely voi edetä vain asiakkaan tahdissa. Jos ammattilainen huomaa tekevänsä enemmän töitä kuin asiakas, tekemisen tavoite ja suunta ovat ammattilaisen, eivätkä asiakkaan.

Lähteet

Berger, P.L. & Luckman, T. (1966). The Social Construction of Reality: A Treatise in the Sociology of Knowledge. Garden City, NY: Anchor Books.

Granlund, M. (2005). Familjecentrerad habilitering och AKK. Esitys Sillalla-seminaarissa 10.2.2005.

Holm, P. Dialogisuus työnohjaajan osaamisena. Haettu 15.9.2017 osoitteesta http://www.dialogic.fi/wp-content/uploads/pdf/julkaisut/dialogisuus_tyonohjaajan_osaamisena.pdf

Jännes, E. (2017). Motivaatiomittari pehmeän suorapuheisuuden apuna vanhempien ja päiväkodin kanssa. Puheterapeutti, 3, 36.

Helsingin yliopisto (2017). Tutkintovaatimukset 2016–2020. Haettu 7.9.2017 osoitteesta http://www.helsinki.fi/puhetieteet/archive/opiskelu/logopedia/logopedia_tutkintovaatimukset_2016-2020.pdf

Kent-Walsh, J. & McNaughton, D. (2005). Communication partner instruction in AAC: present practices and future directions. Augmentative and Alternative Communication, 21, 195–204.

Lipponen, K. (2012). Näkökulmia ja lähestymisiä hyvän ammatillisen vuorovaikutuksen rakentamiseen. Esitys Sillalla-seminaarissa 6.2.2012.

von Tetzchner, S. & Martinsen, H. (1998). Johdatus puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin. Helsinki. Kehitysvammaliitto ry.

Väänänen, P. (2016). ”Onhan tää jokaisen ihmisen perustarve” Voimauttava vuorovaikutus lähi-ihmisen ohjauksen viitekehyksenä. Logopedian pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto. Haettu 22.9.2017 osoitteesta http://papunet.net/sites/papunet.net/files/materiaalia/VV/vaananen_pauliina_progradu_2016.pdf