Rakenna rauhaa, tue tunnetta – säätelyn tukeminen varhaiskasvatuksessa ja koulussa

Tikoteekki järjesti maaliskuussa 2026 jo kahdeksannentoista Sillalla-seminaarin. Seminaarissa kuultiin Maikku Tammiston vaikuttava puheenvuoro lapsen tunnesäätelyn kehittymisestä. Tammisto on pitkän linjan toimintaterapeutti ja kokenut kouluttaja, joka on työskennellyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan lasten tunnesäätelyn, vuorovaikutuksen ja arjen toimintakyvyn kysymysten parissa. Hän on myös hengitysohjaaja sekä mindfulness-ohjaaja (CFM®) ja tunnettu selkeistä, rauhaa rakentavista tavoistaan jäsentää tunteiden ja käyttäytymisen ilmiöitä sekä ammattilaisten että perheiden tueksi.

Turvan tunne syntyy yhteydestä

Tammiston työn ja seminaarissa kuullun esityksen ytimessä on ajatus siitä, että lapsen tunnesäätely ei synny yksilön ominaisuutena vaan vuorovaikutussuhteessa, jossa lapsi tulee nähdyksi, hyväksytyksi ja kannatelluksi. Lapsi ei opi säätelemään tunteitaan siksi, että hänelle tarjotaan tunnetaitokortteja tai ohjeistetaan “rauhoittumaan”. Keskeistä on se, millaisen vuorovaikutussuhteen ja ympäristön aikuinen lapselle tarjoaa.

Aikuinen toimii säätelyankkurina: hänen oma vireystilansa, läsnäolonsa ja kykynsä pysähtyä ovat keskeisiä rauhaa rakentavia tekijöitä perheen arjessa ja lapsen muissa toimintaympäristöissä. Tunnesäätelyn perusta ei siis rakennu vaatimuksista tai ohjeista, vaan yhteydestä ja turvasta – siitä, että lapsi kokee olevansa tärkeä ja että hänen tunteilleen annetaan tilaa.

Maikku Tammisto muistutti esityksessään, että aikuisen näkökulmasta hankalasti käyttäytyvän, ”omaehtoisen” lapsen toiminnan taustalla on aina jokin tunne tai tarve, johon hän toivoo aikuisen vastaavan. Siksi on tärkeää, että aikuinen asettuu lapselle tärkeiden asioiden äärelle ja osoittaa aitoa kiinnostusta lasta kohtaan.

Tammisto kertoi oppineensa tämän myös omassa vanhemmuudessaan kantapään kautta, kun perheen esikoisen pelaaminen alkoi äidin näkökulmasta häiritä muuta elämää ja ratkaisuksi tuntui jäävän ainoastaan ruutuajan vähentäminen. Tilanne ratkesi vasta, kun hän äitinä pysähtyikin osoittamaan kiinnostusta pelaamista kohtaan ja kysyi, miksi lapsi pelaa ja mitä iloa hän siitä saa. – Tajusin, että lapseni on todella taitava ja hänellä on pelimaailmassa paljon ystäviä, joiden kanssa hän pystyy jakamaan asioita. Ymmärryksen kautta suhteemme alkoi taas rakentua.

Toimivasta ympäristöstä hyötyy jokainen

Medikaalinen malli lähtee ajatuksesta, että yksilössä on jotain vikaa, joka tulisi korjata. Tammisto korosti sen sijaan, että tunnesäätely ei ole yksilölaji, vaan yhdessä rakentuva prosessi. – Ympäristötekijöillä on tosi iso merkitys. Näihin vaikuttamalla voidaan myös saada aikaan muutoksia paljon nopeammin kuin taitoa vahvistamalla. Taidon kehittyminen on pitkä tie.

Tutkimusmatka lapsen toimintaympäristöön auttaa hahmottamaan, miten ympäristöä kannattaisi muokata jo ennakoitavasti kuormitusta vähentäväksi ja turvaa lisääväksi. Tammisto kehotti aikuisia pohtimaan, mitkä tekijät esimerkiksi päiväkodin tai koulun fyysisessä ympäristössä auttavat jokaista lasta rauhoittumaan: Onko tilassa mahdollisuus vetäytyä pois kuormituksesta? Onko rauhoittumiselle jokin sovittu paikka? Millaisia tunnesäätelyä edistäviä elementtejä ympäristössä on? Onko mahdollisuus liikkua, entä onko käytössä välineitä säätelyn tueksi? Onko tila rakenteellisesti selkeä, vai kannattaisiko visuaalista hälyä vähentää ja karsia tavaroita tai muita elementtejä?

– Rauhaa ja säätelyä tukeva aisti- ja fyysinen ympäristö on hyvä kaikille, mutta välttämätön joillekin ihmisille. Ympäristöä muokkaamalla tuemme koko ryhmän hyvinvointia ja mahdollistamme tunnesäätelyn taitojen kehittymisen askel askeleelta, ajassa, Tammisto kiteytti.

Säätelytaitoja harjoitellaan yhdessä

Lapsen säätelytaidot kehittyvät yhteissäätelyn kautta, ja lapsi lainaa aikuisen rauhaa, rytmiä ja tapaa jäsentää tilanteita. Tämän vuoksi aikuisen lasta kannatteleva, ymmärtävä ja hyväksyvä läsnäolo on keskeisin tunnesäätelyä tukeva tekijä.

Maikku Tammiston mukaan yhteissäätelevä aikuinen on rauhallinen ja aidosti läsnä. Hän tiedostaa omat toimivat säätelykeinonsa, kuten keholliset menetelmät ja hengitysharjoitukset, menee sinne missä lapsi on ja vastaanottaa lapsen tunteen toteamalla esimerkiksi: ”Tää on sulle tärkeä asia”. Yhteissäätelevä aikuinen huomaa ja vahvistaa myönteistä sekä antaa lapselle vahvistettua mallia siitä, miten tunteita voidaan säädellä.

Säätely taitona tarkoittaa kykyä säädellä vireystilaa, tarvittavaa energian määrää ja tunteita tilanteeseen sopivalla ja hyvinvointia tukevalla tavalla. Tammiston mukaan aikuinen voi omalla esimerkillään havainnollistaa lapselle, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja miten tunteita ilmaistaan sopivalla ja hyvinvointia tukevalla tavalla. – Lasta ei vaadita olemaan kiltti vaan hänet huomataan ja kohdataan sallivasti. Kiltteyttä tärkeämpi ominaisuus on joustavuus. Kun aikuinen näyttää mallia joustavuudesta, lapsi saa kokemuksen toimivasta tavasta toimia.

Tammiston puheenvuoro muistutti, että lapsen tunnesäätelyn tukeminen ei ole ensisijaisesti menetelmäkysymys, vaan kysymys vuorovaikutuksesta ja aikuisen tavasta olla läsnä. Kun aikuinen pystyy pysähtymään, säätelemään ensin itseään ja asettumaan lapsen tasolle, syntyy turvaa, jonka varaan lapsen oma säätely voi rakentua. Rauha, joustavuus ja oppiminen eivät synny vaatimalla, vaan suhteessa, jossa lapsi kokee tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi – tunteineen, tarpeineen ja omana itsenään.

Teksti: Katja Burakoff, asiantuntija, Tikoteekki
Kuva: Niko Eloranta