Ihmisoikeudet poljetaan säästöjen alle

Jouduin katsomaan peiliin muutama viikko sitten, kun keskustelimme Puhevammaisten asiain neuvottelukunnassa puhevammaisuuteen liittyvistä epäkohdista ja ratkaisuista.

Kokous päättyi siihen, että katsoimme Tikoteekin tuottaman videon, jonka sanoma oli kiteytettynä: ”Kirjoittamalla kommunikoiva henkilö sivuutetaan keskusteluissa ja hänelle jää tunne, ettei hän tule kuulluksi vaan on hiljainen ja ylimääräinen eikä hänellä ole ääni- ja puheoikeutta.”

Neuvottelukunnan kokoukseen osallistunut puhevammainen henkilö kirjoitti kommenttikenttään: ”Sama tunne tässä kokouksessa, olen kirjoittanut pari kommenttia, ne on ohitettu.”

Häpeän tunne oli valtava. Punastuin ja pyysin anteeksi käytöstäni. Mutta asiaa ei voinut muuttaa, vaan olin elävä esimerkki siitä, miten syrjivää ja helppoa on ohittaa henkilö, joka kommunikoi kirjoittamalla.  Toista kertaa näin ei tule tapahtumaan, sen verran nolo ja karmea tuo tilanne oli minulle, joka olen vuosikymmeniä vaatinut puhevammaisille ihmisille oikeuksia tulla kuulluksi. Olen kiitollinen kokoukseen osallistuvalle henkilö, joka antoi tuon palautteen. Se palautti ainakin minut maanpinnalle, pysähtymään ja huomioimaan muut yhdenvertaisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden suhteen peiliin katsomista olisi myös niillä, jotka sakset heiluen tekevät säästöleikkauksia palveluista, jotka ovat välttämättömiä kaikkein heikommassa asemassa oleville – niille, jotka eivät itse pidä ääntä itsestään. Jo huhtikuussa erityisasiantuntija Anne Kanto-Ronkanen sosiaali- ja terveysministeriöstä totesi Ylen haastattelussa, että säästöpaineet kohdistuvat sekä lääkinnälliseen kuntoutukseen että apuvälinepalveluihin. Hyvinvointialueet etsivät säätöjä vähentämällä henkilöstöä ja rajaamalla ulkopuoliset ostot minimiin. Säästöt ja leikkaukset ovat uhkana palveluille, jotka edellyttävät erityisosaamista. Pelkona on, että osa puhevammaisista henkilöistä jää kokonaan ilman tarvitsemiaan palveluita ja tukea. He eivät itse pidä ääntä tarpeistaan eivätkä myöskään valita palveluiden puutteesta.

Viranomaiset ja päättäjät näyttävät unohtaneen, että meillä on edelleen voimassa perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista (CRPD), joka turvaa yhdenvertaiset oikeudet kaikille vammaisuudesta ja iästä riippumatta. Viranomaiset ja palveluiden järjestäjät on velvoitettu tekemään kohtuullisia mukautuksia vammaisille henkilöille. Mukautusten lähtökohtana ovat ensisijaisesti vammaisten henkilöiden tarpeet, eivät hallituksen säästötavoitteet.

Eija Roisko
Tikoteekin johtaja
Kehitysvammaliitto ry

Pääkirjoituksen syntymiseen ovat innoittaneet seuraavat lähteet:

Tositarinoita puhevammaisuudesta: Minä kommunikoin kirjoittamalla

Tämä ei ole fiktiota. Tämä on tositarina puhevammaisuudesta.

Millaista on, kun ei puhu ja kommunikoi kuten enemmistö? Jaamme syksyn aikana videoita puhevammaisten ihmisten elämästä Tikoteekin sosiaalisen median kanavissa, kuten Tikoteekin Facebook-sivulla.

Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).