Yhteisöllisyyttä vai teknologiaa? Tukena tutki, millaista hoiva ja tuki voi olla tulevaisuudessa

Tukena-säätiö on ollut mukana Euroopan komission rahoittamassa Care4Skills-hankkeessa. Hankkeessa luotiin neljä hoivan ja tuen skenaariota ja niihin limittyvät hoivatyön ammattilaisen persoonakuvaukset. ”Skenaariot eivät ole ääripäitä, mutta tietyllä tavalla korostettuja kuitenkin. Ajatus on, että ne herättävät keskustelua ja pohdintaa”, sanoo Heidi Hautala, vastaava asiantuntija Tukenasta. Artikkelin lopussa on linkit laajempaan tutkimusraporttiin.

– Care4Skills on suuri eurooppalainen hanke, jossa pyritään vahvistamaan pitkäaikaisen hoivan ja tuen palveluissa työskentelevien ammattilaisten osaamista. Hankkeessa on mukana 27 kumppaniorganisaatiota eri puolilta Eurooppaa. Kumppaneihin kuuluu muun muassa sosiaali- ja hoivapalveluiden järjestäjiä ja tuottajia, koulutusorganisaatioita, korkeakouluja, tutkimus- ja kehittämistoimijoita sekä alan eurooppalaisia ja kansallisia kattojärjestöjä. Yhteistyö tuo yhteen palveluiden arjen, koulutuksen, tutkimuksen ja alan kehittämisen näkökulmia, Heidi Hautala kertoo.

Hautala on suomalaisen Tukena-säätiön vastaava asiantuntija ja osallistunut hanketyöskentelyyn yhdessä tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelon kanssa.

– Työssäni keskityn erityisesti ihmisoikeuksien, itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden edistämiseen sekä toimintatapojen kehittämiseen yhdessä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa. Työhöni kuuluu myös kansallista ja kansainvälistä kehittämis- ja hanketyötä. Care4Skills-hankkeessa vastaan hankkeen johtamisesta ja koordinoinnista Tukenassa. Tukena vastasi hankkeen tulevaisuustyöskentelyyn keskittyvän työpaketin (WP4) sekä siihen kuuluvan skenaarioprosessin johtamisesta ja koordinoinnista, Hautala esittelee. – Minna Koskelo on tulevaisuusmuotoilun ja ennakoinnin asiantuntija, joka on ollut mukana Care4Skills-hankkeen skenaarioprosessissa. Hän on tuonut työskentelyyn tulevaisuusajattelun ja osallistavien menetelmien asiantuntemusta sekä tukenut vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien rakentamista.

– Järjestimme hankekumppaneille yhteisiä tulevaisuustyöpajoja. Niissä pohdimme, millaisia muutoksia pitkäaikaisessa hoivassa ja tuessa on nähtävissä ja millaista tulevaisuus voisi olla. Työpajat toimivat samalla valmennuksena kumppaneille, Hautala kertoo. – Jokainen kumppani järjesti omassa maassaan työpajan, johon kutsuttiin esimerkiksi palveluita käyttäviä ihmisiä, läheisiä, palveluntuottajia, viranomaisia ja koulutusalan edustajia.

Tukena laati kumppaneille yhteiset raportointipohjat ja kokosi työpajojen tulokset yhteen. Tulosten pohjalta rakennettiin Koskelon johdolla neljä erilaista tulevaisuusskenaariota tulevaisuustaulukkomenetelmää hyödyntäen. – Skenaariot syntyivät yhteisen työskentelyn tuloksena. Niissä yhdistyvät eri maista ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten näkemykset mahdollisista tulevaisuuksista, Hautala kertoo.

Neljä skenaariota, neljä erilaista hoivan ja tuen palveluiden suuntaa

Tässä on esitelty Care4Skills-hankkeessa syntyneet hoivan ja tuen skenaariot tiivistetysti. Laajempi skenaariomateriaali on julkaistu Tukenan verkkosivuilla sekä suomeksi että englanniksi. Skenaarioita ei ole muodostettu yksittäisten toimijoiden tai maan ajatusten pohjalta, vaan perusteena ovat olleet kaikkialta nousseet ajatukset ja ilmiöt. Hoivan ja tuen ammattilaisten tulevaisuuden ammattipersoonatlimittyvät hoivatyön skenaarioihin; persoonaprofiilien luomisesta vastasi hollantilainen hankekumppani Actiz.

Kapinallinen hoiva: yksilöllisiä ratkaisuja

Kapinallisen hoivan ja tuen skenaariossa on taustalla se, että monet palvelunkäyttäjät ja heidän läheisensä ja ammattilaisetkin ovat väsyneet nykyisen hoivan ja tuen järjestelmän tiettyyn jäykkyyteen. Heistä tuntuu, että palvelut eivät vastaa todellista elämää, vaan kapeuttavat sitä. Siksi totuttuja rakenteita ja toimintatapoja halutaan haastaa. Tavoitteena on, että ihmisten oikeudet, omat valinnat ja yksilölliset tarpeet ohjaavat tuen ja palveluiden järjestämistä. Tukea tarvitsevat ihmiset eivät ole vain palveluiden käyttäjiä, vaan aktiivisia toimijoita, jotka ovat mukana muuttamassa ja kehittämässä palveluita ja yhteiskuntaa.

Tässä skenaariossa viranomaisten ja julkisen puolisen palveluntuottajien keskeinen tehtävä on varmistaa, että hoivan ja tuen laatu sekä ihmisten oikeudet saada palveluja toteutuvat. Jos taloudellinen tilanne uhkaa kapeuttaa hoivaa, täytyy etsiä jopa mielikuvituksellisempia ratkaisuja. Joskus ratkaisu voi olla tekninen, mutta tässä mallissa teknologia ei ohjaa hoivaa, vaan tukee hyvää ja vuorovaikutuksellista arkea.

Kapinallisen hoivan skenaariossa ammattilaisen rooli on olla fasilaattori ja mahdollistaja, mukanakulkija. Ammattilaisella tulee rohkeutta etsiä uusia ratkaisuja ja kykyä haastaa totuttuja käytäntöjä. Myös ammattilaisen eettinen osaaminen korostuu. Hänen on tunnettava ihmisoikeudet ja ymmärrettävä, miten ne konkretisoituvat arjessa ja miten arvot ohjaavat hoivan ja tuen ammattilaisen työtä. Ammattilaisen työssä korostuvat myös eettinen reflektio, verkostotyö ja vuorovaikutustaidot sekä vahva autonomia.

Jaettu hoiva: yhteisö huolehtii jäsenistään

Jaetun hoivan skenaario rakentuu voimakkaasti yhteisöllisyyden ja vastuun jakamisen perustalle. Läheisten ja erilaisten yhteisöjen rooli korostuu tässä mallissa, jossa hoiva on kansalaisvelvollisuus ja kaikkien vastuulla. Skenaariossa hoiva on niin vahvasti kaikkien ihmisten ja koko yhteiskunnan asia, että hoivataitoja opetetaan ja opitaan jo peruskoulussa. Näin yhteisön jäsenet osaavat huolehtia toisistaan ja palvelut ja tuki saadaan suoraan sinne, missä ihmiset ja heidän yhteisönsä ovat. Samalla ihmisten yksinäisyys voi vähentyä.

Tähän skenaarioon ei kuulu tiukasti suunniteltuja ja määriteltyjä organisaatioita ja palveluja, vaan hoiva ja tuki kehittyvät ja elävät ihmisten ja yhteisöjen tarpeiden mukaan. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että ihmisen oikeus tarvitsemaansa tukeen riippuu hänen luontaisen tukiverkostonsa laajuudesta tai vahvuudesta. Skenaariossa on kyse laajemmasta yhteisestä vastuusta, jossa myös naapurustot, yhteisöt ja julkiset palvelut ovat mukana.

Tässä skenaariossa ammattilaiset tukevat ihmisten ja yhteisöjen välistä yhteistyötä, vahvistavat yhteisöjen kykyä tarjota tukea ja auttavat löytämään ratkaisuja erilaisiin arjen tilanteisiin. He ovat myös tärkeä linkki yhteisöjen ja julkisten palvelujen välillä.

Institutionaalinen hoiva: hoivan ja tuen perustana on palvelujärjestelmä

Institutionaalisen hoivan ja tuen skenaario on kuin jatkumoa Suomen nykyiselle tilanteelle. Institutionaalinen hoiva ja tuki ei tarkoita pelkästään laitosmaista asumista tai suuria yksiköitä. Kyse on enemmänkin siitä, että palvelujärjestelmän säännöt, rakenteet ja toimintatavat määrittävät vahvasti sitä, millaista tukea ihmiset saavat ja miten heidän arkensa järjestyy. Tällaista toimintaa voi olla myös pienissä yksiköissä tai tavallisissa arjen palveluissa.

Tarkasti organisoidut palvelut ovat turvallisia, ennakoitavia ja yhdenvertaisia. Samalla on kuitenkin riski, että järjestelmän säännöt ja toimintatavat menevät ihmisten omien tarpeiden ja toiveiden edelle. Kun palvelujärjestelmä saa keskeisen aseman, hoiva ja tuki ei ole kovin yksilöllistä. Se perustuu ennalta määriteltyihin kriteereihin, ja yksilölle voidaan koota erilaisia palvelupaketteja hänen tilanteensa mukaan. Yksilöllä ja hänen läheisillään voi olla vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaisia hoivan ja tuen palveluja yksilö saa. Ihmisten arki voi alkaa mukautua palvelujärjestelmän tarpeisiin sen sijaan, että palvelut mukautuisivat ihmisten elämään.

Tällainen hoivan ja tuen järjestelmä on hyvin suljettu, ja ammattilaisen rooli on pitkälti ennalta määritelty, koska työ on tarkasti ohjattua. Ammatillista itsenäisyyttä ei ole kovin paljon, kun toimintaa ohjaavat palvelujärjestelmän säännöt, menetelmät ja toimintatavat. Esimerkiksi dokumentointi sekä riskien hallitseminen ja minimointi korostuvat työssä. Työssä korostuvat tarkkojen ohjeiden ja toimintatapojen noudattaminen. Tarkat ohjeet ja säännöt vähentävät mahdollisuuksia käyttää omaa harkintaa ja löytää yksilöllisiä ratkaisuja.

Teknokraattinen hoiva: teknologia ohjaa, arvioi ja hoivaa

Teknokraattisen hoivan ja tuen skenaariossa on hyvin vahva teknologinen näkökulma. Tehokkuus ja automaatio ovat keskeisessä asemassa, ja teknologia korvaa ihmisen tuottamaa hoivaa. Tekniikka seuraa, arvioi ja ohjaa, hoitaakin. Yksilön palveluista tehdään päätöksiä datan ja ennusteiden perusteella. Teknologia, data ja tehokkuuden tavoittelu alkavat ohjata sitä, millaista hoivaa ja tukea ihmiset saavat. Teknologia ei siis ole enää vain työn apuväline, vaan se määrittää yhä enemmän myös päätöksentekoa.

Palvelunkäyttäjän näkökulmasta teknologia voi esimerkiksi helpottaa arkea, ennakoida tuen tarpeita ja auttaa kohdentamaan palveluita. Samalla vaarana on, että ihmisen elämä ja tarpeet nähdään vain järjestelmiin kerätyn tiedon kautta. Kaikkea ihmiselle tärkeää ei kuitenkaan voi mitata tai muuttaa dataksi.

Ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus voi vähentyä, jos teknologiaa käytetään yhä enemmän ihmisten välisen tuen ja vuorovaikutuksen korvaamiseen. Hoivan ja tuen ammattilaisen työhön tulee aiempaa enemmän teknisten järjestelmien valvontaa ja datan käsittelyä. Tekninen osaaminen korostuu ja työn itsenäisyys vähentyy, kun data ja järjestelmä ohjaavat työtä. Toisaalta myös eettinen ymmärrys, kriittinen ajattelu ja rohkeus korostuvat: osaako ja uskaltaako ammattilainen kyseenalaistaa teknisen järjestelmän? Ammattilaisen pitää osata arvioida, milloin teknologian tuottamaan tietoon voi luottaa ja milloin sitä pitää kyseenalaistaa. Hänen täytyy myös tunnistaa tilanteet, joissa ihmisen omat kokemukset ja toiveet ovat ristiriidassa järjestelmän antamien suositusten kanssa. Entä miten hän toimii, jos järjestelmä kaatuu? Tämän skenaarion yksi keskeinen kysymys on, käytetäänkö teknologiaa ihmisen hyvän elämän tukemiseen vai alkaako ihmisen elämä mukautua teknologian ja järjestelmien ehdoilla.

Joka skenaariossa on hyviä ja huonoja puolia

Heidi Hautala korostaa, että skenaariot eivät ole ennusteita eivätkä myöskään suoraviivaisia malleja, joista osa on toivottuja ja osa epätoivottuja. Jokaisessa skenaariossa on sekä mahdollisuuksia että riskejä. Skenaariot on tarkoitettu ennen kaikkea keskustelun tueksi, herättämään ajatuksia ja ohjaamaan toimintaa. Niiden avulla voidaan tarkastella kriittisesti nykyisiä toimintatapoja, pohtia millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa ja millaisia valintoja meidän pitäisi tehdä jo nyt. Care4Skills-hankkeessa tärkeää on myös tunnistaa, millaista osaamista erilaiset tulevaisuudet ammattilaisilta edellyttävät.

– Esimerkiksi kapinallisen hoivan mallissa korostuvat yksilöllisyys sekä hoivan ja tuen monimuotoisuus. Miten joustavassa ja yksilöllisessä mallissa varmistetaan palveluiden laatu, yhdenvertaisuus ja ammattilaisten eettinen vastuu? Hautala miettii.

Myös muut skenaariot herättävät kysymyksiä muun muassa vastuusta ja rooleista.  – Jaetun hoivan skenaariossa läheisillä on vahva rooli. Miten vastuu hoivasta ja tuesta jaetaan oikeudenmukaisesti ja varmistetaan, ettei kukaan jää ilman tarvitsemaansa tukea? Myös yksityisyys ja itsemääräämisoikeus ovat tärkeitä kysymyksiä, Hautala pohtii. – Institutionaalinen hoiva taas on vakaata ja ennustettavaa, mutta siinä on vaarana, että yksilön ja hänen läheistensä tarpeet jäävät toissijaiseen asemaan, kun palvelujärjestelmän rooli on niin vahva. Järjestelmän jäykkyys voi myös olla ongelma. Palvelujärjestelmä ei muutu nopeasti uusien ilmiöiden ja tarpeiden mukaan. Järjestelmän vakaus tuo turvallisuutta, mutta voi samalla rajoittaa yksilöllisiä ratkaisuja.

Riski, että yksilö ei saa omaa ääntään kuuluviin, on erityisen suuri teknokraattisen hoivan skenaariossa.  – Ihmisen tarpeita, toiveita ja kokemuksia ei voi aina tunnistaa datasta. Tämä on erityisen tärkeää kommunikoinnin tukea tarvitsevien ihmisten kohdalla. Erityisesti olemuskielisten ja muuten kommunikaation tukea tarvitsevien henkilöiden tarpeet jäävät helposti piiloon etenkin tässä skenaariossa, Hautala arvioi. Tällainen suunta olisi huolestuttava.  – Jo tämän päivän valossa voidaan sanoa, että ihminen ja hänen yksilölliset tarpeensa jäävät helposti toissijaiseen asemaan eikä itsemääräämisoikeus aina täysin toteudu.

Eri skenaarioissa on kuvattu sitä, millaista hoivan ja tuen ammattilaisen rooli voi olla tulevaisuudessa. Hautala pohtii myös työn merkityksellisyyttä.  – Kun kohtaamiset vähentyvät hoivatyössä, työn mielekkyys ja merkityksellisyys voivat kärsiä. Kohtaamisten väheneminen liittyy erityisesti teknokraattiseen skenaarioon, mutta työn sisältö ja ammattilaisten roolit muuttuvat kuitenkin kaikissa skenaarioissa.

Heidi Hautala kertoo, että skenaariotyö toi näkyväksi sitä, miten erilaisia ajatuksia ja käytänteitä Euroopan eri maissa on hoivan ja tuen toteuttamisesta. – Eri maiden kokemukset ja näkökulmat haastoivat myös omia käsityksiämme siitä, miten hoiva ja tuki pitäisi järjestää. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa siihen, millaiseksi se muodostuu.

Lue lisää

Teksti: Jenni Saarilahti
Kuva: Aino Aarnio. Kuva havainnollistaa kapinallista hoivaa, jossa ihmiset huolehtivat toisistaan ja
hoivan ja tuen ratkaisut ovat yksilöllisiä ja joustavia.

Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).