Aistillisuus, nautinto ja seksuaalisuus kuuluvat myös olemuskielisille ihmisille

Seksuaalisuus, kehollisuus, aistillisuus ja nautinto kuuluvat jokaiselle. Silti kaikkein eniten tukea tarvitsevien ihmisten kohdalla nämä elämänalueet jäävät helposti muun elämän varjoon. Erityisen helposti näin käy olemuskielisille ihmisille, jotka ilmaisevat itseään pääasiassa ilmeillä, eleillä, liikkeillä, ääntelyllä, kosketuksella ja muilla kehollisilla tavoilla.

Olemuskielinen ihminen voi jäädä seksuaalikasvatuksen, seksuaalineuvonnan ja seksuaaliterveyttä tukevien palvelujen ulkopuolelle jo siksi, että monet käyttämämme menetelmät perustuvat puheeseen, kysymyksiin ja kykyyn sanoittaa omia kokemuksia. Seksuaalisuuden tukemisessa ei kuitenkaan tarvitse lähteä liikkeelle seksuaalisesta toiminnasta. Voimme aloittaa paljon perustavammasta kysymyksestä: mikä tuntuu tämän ihmisen kehossa hyvältä?

Valitse aisti, kokeile uutta, toteuta mieluisaa

Kehitysvammaliiton Tikoteekin kehittämä Rohkaisin® on olemuskielisten ihmisten itsemääräämisoikeuden ja päätöksenteon tukemiseen tarkoitettu toimintatapa. Sen perusidea on yksinkertainen: valitse aisti, kokeile uutta ja toteuta mieluisaa.

Rohkaisin ei ole ensisijaisesti seksuaalisuuden tukemisen menetelmä. Silti se tarjoaa kiinnostavan jäsennyksen myös tämän teeman tarkasteluun. Kokeilemalla erilaisia näköön, kuuloon, hajuun, makuun, liikkeeseen ja tuntoon liittyviä kokemuksia tukija voi oppia tunnistamaan, mistä ihminen pitää, mistä hän ei pidä ja mikä ei ehkä herätä hänessä erityistä kiinnostusta. Miltä tuntuu lämmin tai viileä? Entä kevyt kosketus, napakampi paine, värinä, pehmeä materiaali, musiikki, tuoksu, hämärä valaistus, keinuttava liike tai rauha omassa tilassa?

Tavoitteena ei ole etsiä yhtä oikeaa tapaa nauttia. Sen sijaan tarkoituksena on vähitellen rakentaa ymmärrystä juuri tämän ihmisen mieltymyksistä.

Rohkaisin vie seksuaalisuuden ydinkysymysten äärelle

Rohkaisimesta ei ole totuttu puhumaan seksuaalisuuden sanoilla. Sen materiaaleissa ei lähtökohtaisesti puhuta seksuaalisuudesta, seksuaalioikeuksista tai seksuaalisuuteen liittyvästä nautinnosta. Mutta kun Rohkaisinta katsoo seksuaalisuuden näkökulmasta, huomaa jotakin kiinnostavaa: sen avulla ollaan jatkuvasti seksuaalisuuden perusytimen äärellä.

Miltä omassa kehossani tuntuu? Mistä aistimuksista pidän? Mikä tuottaa minulle mielihyvää? Mitä haluan lisää ja mitä en halua? Miten ilmaisen toiselle ihmiselle, että jokin tuntuu hyvältä tai ei tunnu hyvältä? Miten ympärilläni olevat ihmiset voivat oppia tunnistamaan yksilöllisiä tapojani ilmaista mieltymyksiäni? Ja ennen kaikkea: miten omat mieltymykseni voivat oikeasti vaikuttaa siihen, millaiseksi elämäni ja arkeni rakentuvat? Nämä eivät ole vain kommunikaation, osallisuuden tai aistimisen kysymyksiä. Ne ovat myös kehollisen itsemääräämisen ja seksuaalisuuden kysymyksiä.

Seksuaalisuus ei ala vain seksistä. Se alkaa suhteesta omaan kehoon, aistimuksista, mielihyvästä, nautinnosta, läheisyydestä, rajoista ja mahdollisuudesta löytää itselle mieluisia tapoja olla omassa kehossaan.

Nautinto on arvokasta itsessään

Olemuskielisen ihmisen arki voi täyttyä asioista, joita tehdään hänelle jonkin muun tavoitteen vuoksi. Pestään, puetaan, siirretään, syötetään, kuntoutetaan, hoidetaan ja harjoitellaan. Keho on päivän aikana monen toiminnan kohteena, mutta kuinka moni niistä tapahtuu vain siksi, että se tuntuu hyvältä? Tämä on tärkeä kysymys.

Kaiken kosketuksen ei tarvitse kuntouttaa. Kaiken aistitoiminnan ei tarvitse harjoittaa jotakin taitoa. Kaikkea ei tarvitse pystyä perustelemaan toimintakyvyllä. Joskus riittävä tavoite on nautinto. Ihmisellä saa olla elämässään miellyttäviä tuoksuja, hyvää tekeviä kosketuksia, kauniita asioita, lämpöä, läheisyyttä, musiikkia, liikettä ja muita kehollisesti miellyttäviä kokemuksia yksinkertaisesti siksi, että hän nauttii niistä.

Olemuskieli on myös seksuaalisuuden kieltä

Kun ihminen ei ilmaise mieltymyksiään puheella, hänen kehollisten viestiensä tunnistamisen merkitys korostuu. Rohkaisimessa tukijaa ohjataan havainnoimaan ihmisen reaktioita ja toistamaan kokeiluja niin, ettei yksittäisestä tilanteesta tehdä liian nopeasti pysyvää päätelmää. Sama varovaisuus on erityisen tärkeää seksuaalisuuteen, kosketukseen ja läheisyyteen liittyvissä asioissa.

Rentoutuminen, hakeutuminen lähemmäksi, hymy, ääntely, liikkeen lisääntyminen tai rauhoittuminen voivat olla yksilöllisiä merkkejä kiinnostuksesta ja mielihyvästä. Vastaavasti jännittyminen, vetäytyminen, pois kääntyminen, ilmeen muuttuminen, levottomuus tai ääntelyn muuttuminen voivat kertoa siitä, ettei kokemus tunnu hyvältä.

Merkityksiä ei kuitenkaan pidä olettaa yleispäteviksi. Sama liike voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ja samalla ihmiselläkin eri asioita eri tilanteissa. Siksi olennaista on oppia tuntemaan ihminen, ei opetella ulkoa yleisiä ohjeita siitä, mitä jokin kehollinen reaktio oletettavasti tarkoittaa.

Mitä tarjoamme valittavaksi?

Rohkaisimen avulla voidaan tarjota erilaisia aistikokemuksia ja havainnoida, mitkä niistä herättävät ihmisessä kiinnostusta ja mielihyvää. Tähän liittyy kuitenkin kysymys, joka jää helposti näkymättömäksi: kuka päättää, mitä tarjottimelle alun perin laitetaan? Valinnan mahdollisuus ei vielä itsessään takaa itsemääräämisoikeutta, jos joku toinen on ensin rajannut mahdolliset vaihtoehdot. Ihminen voi valita vain niiden asioiden joukosta, joihin hänelle annetaan mahdollisuus tutustua.

Kun tarjoamme kuunneltavaksi erilaisia ääniä, mukana voi olla linnunlaulua, sateen ropinaa, musiikkia tai eläinten ääniä. Mutta voisiko mukana joskus olla myös ihmisen ääni? Kun tarjoamme katseltavaksi kuvia, näytämmekö maisemia, eläimiä ja esineitä, mutta emme ihmisiä? Saako aikuinen ihminen osoittaa kiinnostusta siihen, miltä toiset ihmiset näyttävät?

Kun tutkitaan tuntoaistia, tarjolla voi olla pehmeää, karheaa, lämmintä, viileää, painetta ja värinää. Mutta missä vaiheessa jokin aistikokemus lakkaa meidän mielessämme olemasta neutraali ja muuttuu seksuaaliseksi ja joksikin sellaiseksi, jota emme enää uskalla tarjota? Muuttuuko suhtautumisemme siihen heti, jos vaikkapa värinää tuottavaa laitetta kutsutaankin seksivälineeksi?

Kysymys ei ole siitä, että jokaiseen Rohkaisin-kokeiluun pitäisi lisätä mahdollisimman intiimejä ärsykkeitä. Kysymys on siitä, olemmeko me jo etukäteen tehneet seksuaalisuudesta kategorian, jota ei saa olla tarjolla lainkaan.

Tässä nousee esiin myös kiinnostava havainto: aistikokemus ei itsessään välttämättä ole seksuaalinen tai ei-seksuaalinen. Värinä voi rauhoittaa, tuottaa voimakasta aistinautintoa tai kiihottaa seksuaalisesti. Toisen ihmisen ääni voi olla kiinnostava, turvallinen, miellyttävä tai eroottinen. Ihmisen kuva voi herättää uteliaisuutta, esteettistä mielihyvää, ihastumista tai seksuaalista kiinnostusta. Kosketus voi tuntua rauhoittavalta, läheiseltä tai seksuaaliselta.

Emme voi aina tietää etukäteen, millaisen merkityksen toinen ihminen antaa kokemukselle. Juuri siksi seksuaalisuuden poistaminen valmiiksi aistikokemusten joukosta on kiinnostava eettinen kysymys. Jos olemme päättäneet, ettei olemuskieliselle ihmiselle näytetä aikuisten ihmisten kehoja, tarjota ihmisääniä, puhuta seksivälineistä tai anneta mahdollisuutta tutustua aistikokemuksiin, jotka voivat mahdollisesti tuottaa seksuaalista mielihyvää, olemme tehneet hänen puolestaan jo varsin suuren päätöksen.

Tarjoammeko aikuiselle aikuisen maailman?

Paljon tukea tarvitsevien aikuisten aistiympäristö voi huomaamatta rakentua hyvin lapsenomaiseksi. Tarjolla on eläinten ääniä, helistimiä, saippuakuplia, pehmoleluja, kirkkaita värejä ja lastenlauluja. Näissä asioissa ei tietenkään ole mitään väärää, jos ihminen niistä pitää. Aikuinenkin saa rakastaa saippuakuplia. Ongelma syntyy silloin, jos hänelle ei koskaan tarjota mitään muuta.

Aikuisen ihmisen maailma sisältää myös toisia aikuisia, viehättymistä, kauneutta, kehoja, läheisyyttä, aistillisuutta, romantiikkaa, erotiikkaa ja seksuaalisuutta. Jos nämä kaikki siivotaan hänen kokemusmaailmastaan pois jo ennen kuin hän saa ilmaista niistä mitään, emme voi myöhemmin päätellä, etteivät ne kiinnosta häntä. Hänelle ei ehkä koskaan annettu mahdollisuutta kiinnostua.

Ammattilaisen tehtävä on mahdollistaa, ei ryhtyä osapuoleksi

Kun ammattilainen tukee aistillisuutta, nautintoa ja mahdollisesti seksuaalista kiinnostusta herättäviä asioita, esiin nousee tärkeä eettinen kysymys: missä kulkee ammatillinen raja?

Raja on olennainen. Seksuaalisuuden tukeminen ei tarkoita seksuaalisten tilanteiden järjestämistä eikä sitä, että ammattilainen ryhtyisi itse osapuoleksi ihmisen seksuaalisuuden toteuttamisessa. Samalla raja ei saa tarkoittaa sitä, että ammattilainen joutuu pysyttelemään mahdollisimman kaukana koko aiheesta.

Yksi tapa hahmottaa rajaa on kysyä: kuka tekee ja kenelle?

On eri asia antaa ihmiselle mahdollisuus kuunnella ääntä, katsella kuvaa, tutustua välineeseen, valita itselleen mieluisa aistikokemus tai saada tietoa kuin se, että ammattilainen itse alkaa tuottaa hänelle intiimiä kokemusta. Tämä erottelu on tärkeä, koska muuten vaarana on, että ammatillisten rajojen suojelemisen nimissä aikuisuus, kehollinen mielihyvä ja seksuaalisuus poistetaan kokonaan siitä maailmasta, jota ihmiselle tarjotaan tutkittavaksi.

Jos jokin kokeilu näyttää herättävän ihmisessä voimakasta kiinnostusta tai kehollista kiihottumista, sitä ei tarvitse säikähtää tai yrittää välittömästi sammuttaa. Sen voi ottaa vastaan tietona: ehkä tässä on jotakin, joka kiinnostaa tätä ihmistä. Sen jälkeen voidaan pohtia, miten hänelle voidaan turvallisesti, eettisesti ja hänen itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen tarjota mahdollisuuksia tutustua tähän puoleen itsessään.

Oikeudet kuuluvat kaikille, myös marginaalin marginaalissa

Yleisissä seksuaalikasvatusmateriaaleissa oletetaan usein kykyä ymmärtää ja käyttää kieltä. Selkokielisetkin materiaalit edellyttävät kielellistä ymmärtämistä. Seksuaalineuvonta puolestaan rakentuu tavallisesti keskustelulle.

Mitä tapahtuu ihmiselle, jonka ensisijainen tapa olla yhteydessä toisiin ei perustu puhuttuun tai kirjoitettuun kieleen? Meidän täytyy kehittää tapoja, joiden avulla omasta kehosta, seksuaalisuudesta, nautinnosta, mieltymyksistä, rajoista ja itsemääräämisoikeudesta voidaan oppia ja tehdä valintoja myös niitä käyttämättä.

Rohkaisin ei ole seksuaalisuuden tukemiseen kehitetty menetelmä, mutta sen perusajatus tarjoaa tähän kiinnostavan näkökulman: Älä päätä ihmisen puolesta, mistä hänen pitäisi pitää. Tarjoa mahdollisuuksia, havainnoi, opettele hänen kieltään ja lisää hänen elämäänsä sitä, mistä hän itse ilmaisee pitävänsä.

Ehkä seksuaalisuuden tukemisessakin pitäisi useammin olla kyse juuri tästä. Vaikka tämän tekstin näkökulmana ovat erityisesti olemuskieliset ihmiset, sama ajatus koskee meitä kaikkia. Me kaikki tarvitsemme mahdollisuuksia tutustua siihen, mikä omassa kehossa tuntuu hyvältä. Kaikki eivät osaa sanoittaa kokemustaan helposti, eikä nautinnon tarvitse muuttua sanoiksi ollakseen todellista.

Lue lisää

Teksti: Henna Suikki, toimintaterapeutti, erityistason seksuaaliterapeutti, voimavarakeskeinen työnohjaaja, Terapiaperhonen Oy, Selkoseks
ja Kaisa Martikainen, erityisasiantuntija, Tikoteekki
Kuva: Matias Vihko

Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).