Näkökulmia varhaisen vuorovaikutuksen kuntoutukseen

Professori, psykologi Juliet Goldbart Metropolitan yliopistosta Manchesterista puhui Sillalla-seminaarissa varhaisen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin kehityksestä, kuntoutuksesta ja arvioinnista.

Esitys haastoi kuntoutuksen ammattilaisia pohtimaan työkäytäntöjään: Mitkä seikat vaikuttavat siihen, millaisia kuntoutustapoja käytämme työskennellessämme puhevammaisten ihmisten ja heidän yhteisöjensä kanssa sekä miten edistäisimme vuorovaikutusta parhaalla mahdollisella tavalla.

Sopivan kuntoutusmenetelmän valinta

Goldbart tarkasteli vuorovaikutustaitojen ja kommunikoinnin varhaiskehitystä kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Lapsen syntymän jälkeen oppimia kognitiivisia taitoja ovat esim. taito tarttua esineisiin ja alkaa käyttää esineitä eri tavoin tai kyky kohdistaa katse haluttuun kohteeseen ja jakaa yhteinen tarkkaavuuden kohde toisen ihmisen kanssa. Kuntoutuksessa lapsen kanssa harjoitellaan esim. syy-seuraus-suhteen oivaltamista ja tässä hyödynnetään tyypillisesti mm. painikkeita, esineitä ja kuvia.

Jos kehitystä tarkastelee puolestaan sosiaalisesta näkökulmasta, lapsi oppii vähitellen olemaan yhdessä toisen ihmisen kanssa ja viestimään yhä tarkoituksellisemmin toiminnallaan, eleillään, ilmeillään ja ääntelyllään ja vähitellen sanoilla tai tarvittaessa niitä korvaavilla merkeillä (viittomat, kuvat). Näiden taitojen oppimiseen hän tarvitsee toista ihmistä, joka tulkitsee ilmauksia, reagoi herkästi ja vastaa lapselle. Kuntoutuksessa hyödynnetään esim. voimauttavaa vuorovaikutusta, jolla vahvistetaan kommunikoinnin perustaa ja lapsen ja lähi-ihmisten vuorovaikutussuhdetta.

Kognitiivista ja sosiaalista kehitystä ei voi irrottaa toisistaan erillisiksi prosesseiksi. Kuntouttajan kannattaa kuitenkin pohtia, painottuuko jompikumpi näkökulma hänen omassa työtavassaan ja onko painotus puhevammaisen ihmisen ja hänen yhteisönsä kannalta sopiva.

Tutkitut ja toimivat menetelmät käyttöön

Goldbart kannusti kuntouttajia seuraamaan alan tutkimusta ja käyttämään vaikuttaviksi todettuja menetelmiä. Esimerkkeinä näistä hän mainitsi mm. Youngin ym. vuonna 2011 julkaiseman tutkimuksen multisensoristen tarinoiden vaikutuksesta kontaktiin ja tarkkaavuuteen sekä Kosken ym. vuonna 2010 julkaiseman tutkimuksen vaikeasti kehitysvammaisten ihmisten yhteisöjen ohjaamisesta ja lähi-ihmisten kokemuksista.

Kuntoutusmenetelmän vaikuttavuus voidaan Goldbartin mukaan todentaa myös sillä, että menetelmä on alan ammattilaisten kokemuksen mukaan toimiva. Jos esim. 75 % opettajista kokee tietyn opetusmenetelmän hyödyttävän oppilaita ja käyttää menetelmää, sen voi tulkita näyttöön perustuvaksi käytännöksi. Esimerkkinä Goldbart mainitsi kommunikointipassit, joista on vain vähän tutkimustietoa, mutta jotka ovat kansainvälisestikin yleisesti käytössä ja osoittaneet vaikuttavuutensa.

Arvioinnin haasteet

Kehitystä ja kuntoutuksen edistymistä on tärkeää arvioida säännöllisesti. Haasteensa tähän kuitenkin tuo, että useimmat käytössä olevat varhaisen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin arviointimenetelmät mittaavat näitä taitoja erittäin karkeasti. Lisäksi esim. oppijan mahdollinen liikunta- tai aistivamma tai vaikeus olla kontaktissa tuovat omat haasteensa arviointiin. Jotta varhaisen vuorovaikutuksen taidoista saadaan oikea kuva, kuntouttajan tulisi aina tehdä arviointi yhteistyössä oppijalle tutun ihmisen kanssa.

Varhaisen vuorovaikutuksen arviointimenetelmistä Goldbart tarkasteli Route Map- ja Communication Matrix -materiaaleja. Route Map on suunniteltu käytettäväksi erityisesti koulussa ja siinä oppimista tarkastellaan sekä sosiaalisen että kognitiivisen kehityksen näkökulmasta. Lue lisää Route Mapistä Assessment Booklet-julkaisusta (pdf).

Communication Matrix on puolestaan amerikkalaisen Charity Rowlandin kehittämä menetelmä. Siinä varhaisen vuorovaikutuksen kehitystä tarkastellaan prosessina, jossa viestintä kehittyy seitsemän vaiheen kautta tahattomista ilmauksista tietoiseen kielelliseen viestintään. Jokaisessa kehitysvaiheessa arvioidaan, miten oppija osaa hakeutua vuorovaikutukseen ja jatkaa sitä, kieltäytyä, kysyä ja kertoa. Lue lisää Communication Matrix Handbook -julkaisusta (pdf).

Lähi-ihmisten tärkeä rooli

Goldbart korosti, että varhaisen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin kuntoutus toteutuu aina yhteistyössä puhevammaisen lapsen tai aikuisen yhteisön kanssa ja siihen tulee sisältyä lähi-ihmisten ohjausta. Lähi-ihmisten rooli on sitä korostuneempi, mitä varhaisempien taitojen varassa viestiviä puhevammaisia ihmisiä heidän yhteisössään on.

Papunetin sivuille on koottu hyvä materiaali kuntoutuksen painopisteistä sekä lähi-ihmisten ja kuntouttajan rooleista kommunikoinnin kehityksen eri vaiheissa. Materiaalissa on hyödynnetty Goldbartin esittelemän Communication Matrixin kehitysvaiheita. Lue lisää aiheesta.

Teksti: erityisasiantuntija, puheterapeutti Kaisa Martikainen | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).