Miksi Martta laulaa?

 

 

Martta istuu pyörätuolissaan ja laulaa kovaäänisesti, ääni yltyy ja hän taputtaa käsiään yhteen. Ympärillä ihmiset liikkuvat ruokailuun. Martta jatkaa lauluaan. Lopulta ohjaaja tulee ja avustaa hänet ruokailemaan keittiöön omaan rauhaan. Martta ottaa lusikallisen ruokaa ja jatkaa laulua ja taputusta. Tauolla Martta rauhoittuu ja pian alkaa iltapäivän toiminta, jossa Martta käy pyörähtämässä ja kelaa pois paikalta sijoittuen eteiseen.

OIVA-klinikka kokeiluun

Ohjaajat huolestuivat Martasta, joka lauloi ahdistuneesti toistuvissa tilanteissa eikä kiinnittynyt toimintakeskuksen ryhmiin, vaan hakeutui niistä toistuvasti pois. Martta oli käynyt toimintakeskuksessamme jo useamman vuoden, mutta ohjaajista tuntui, etteivät he ymmärtäneet häntä eikä hän tullut kuulluksi.

Puhumattoman Martan kovaääniset laulut koettiin vaikeina ja kuormittavina tilanteina. Koettiin, että ohjaajien työkalupakista puuttuu sopivia menetelmiä ja osaamista. Vuorovaikutustilanteet tuntuivat ajoittain hankalilta, kun yhteistä kieltä ei ollut.

Keväällä 2016 puheterapeutti esitteli OIVA-klinikka työskentelymallin ja heitti työntekijöille pallon: haluammeko kokeilla sitä Martan kanssa? OIVA esiteltiin myös Martalle ja kysyttiin hänen mielipidettään asiaan. Martta oli sitä mieltä, että hän haluaa mukaan.

Syksyllä aloitettiin OIVA-klinikat yhdessä Martallekin tutun puheterapeutin kanssa. Sovimme videoklinikkakertoja kolme kappaletta syksylle sekä loppuyhteenvetotapaamisen. Videoklinikoissa katsoimme aina lyhyen alle 10 minuutin videon ja teimme havaintoja LOVIT-muistisäännön avulla. Tämän jälkeen sovimme yhdessä, minkä konkreettisen teon teemme: missä tilanteessa, mitä ja ketkä asiasta vastaavat.

Pakka nurin

Joulukuussa viimeisen palaverin ilmapiirissä oli aistittavissa helpottuneisuutta ja innostustakin. Martta osallistui ryhmiin ja viihtyi niissä lähes koko toiminta-ajan. Hän teki enemmän vuorovaikutusaloitteita niin ohjaajille kuin toisille palvelunkäyttäjille.

Mitä sitten oli muuttunut? Vaikutti siltä, että koko pakka olisi käännetty nurin perin muutosten ollessa näinkin suuria. Tosiasiassa huomaisimme, että meillä oli ollut tarvittavat työkalut koko ajan mukanamme, mutta nyt oivalsimme, kuinka niitä käytetään.

Koko prosessi ja videointi toivat meille ahaa-elämyksen siitä, että jokainen meistä oli tehnyt erilaisia pieniä asioita Martan kanssa, jotka olivat olleet juuri niitä onnistuneen vuorovaikutuksen osasia. Nyt nämä pienet asiat tulivat videohavaintojen kautta näkyviksi.

Pinnalta syvyyksiin

Syksyn aikana oivalsimme yhdessä, että laulaminen on Martan tapa olla vuorovaikutuksessa ja käsitellä asioita niin yksin kuin yhdessä toisen ihmisen kanssa. Laulaminen on monipuolista ja dialogista keskustelua.

Eri laulujen takana oli syy. Tämän ajatuksen saimme videohavaintojen ja syksyllä kokonaisvaltaisesti tehtyjen havaintojen pohjalta. Laulu voi liittyä siirtymiseen, kotiin lähtöön tai vaikkapa siihen, että Martta haluaa jotain – ”mulla on asiaa”. Olemme jatkaneet edelleen havainnointia ja keränneet tilanteita ”Martan sanakirjaan”.

Tärkeintä on halu yrittää ymmärtää

Vielä keväällä ja alkusyksystä vuorovaikutustilanteet Martan kanssa saattoivat jäädä pinnallisiksi, keskeneräisiksi. Iloisiin rallatuksiin, hiljaisiin hetkiin tai kovaääniseen, ahdistuneeseen lauluun oli ajoittain hankala liittyä. Syksyn aikana olemme oivaltaneet olemisen sietämättömän keveyden – ja helppouden.

Ohjaajina ennakoimme enemmän siirtymisiä sekä toiminnan alkuja ja loppuja Martan kanssa. Sanoitamme ääneen kaikkea ympärillä tapahtuvaa, jotta ympäristö olisi myös näin ymmärrettävämpi. Osaamme myös antaa enemmän aikaa ja rauhoittaa vuorovaikutustilanteet.

Olemme lisänneet asioiden varmistamista, jotta Martan tahto tulisi kuulluksi. Martan työntäessä pois vastaus ei aina olekaan ”ei, anna mun olla”, vaan joskus aika ja varmistus tuovatkin todellisen tahdon ilmi. Toki on hetkiä, kun jokin asia ei tule selville tai tulee ymmärtämättömyyden tunne, mutta missäpä vuorovaikutussuhteessa sellaisia ei olisi! Tärkeintä lienee, että tilanteet osataan sanoittaa ja tarvittaessa myöntää, kun viestiä ei ymmärretä ja jatkaa sen selvittämistä.

Videointi herätti aluksi ohjaajissa varauksellisuutta ja epävarmuutta: ”Apua, minua kuvataan!”. Martta taas heittäytyi kuvattavaksi täysin, ja teimmekin havainnon, että hän pitää kameran edessä olemisesta. Kerrankin videota kuvatessa kamera asetettiin jalustoineen huoneen toiseen päähän, kun Martta ja ohjaaja kävivät jutustelemaan toisessa päässä. Pikku hiljaa Martta liikkui kohti kameraa ja lopulta he olivatkin lähikuvassa.

Loikkaukset epämukavuusalueelle kannattivat

Kun toinen ihminen puhuu eri kieltä tai kommunikoi eri tavoin, tulee itseään vuorovaikuttajana mukauttaa. Välillä se tarkoittaa jonkin täysin uuden, itselle epäominaisen kokeilemista. Prosessissa epämukavuusalueelle loikkaukset tuottivat kuitenkin kerta toisensa jälkeen positiivisia kokemuksia ja kokemuksia siitä, että tämä kannatti ja tätä voisi kokeilla uudestaan.

Arjessa tämä näkyy siinä, että olemme rohkaistuneet laulamaan ja heittäytymään vuorovaikutukseen Martan kanssa. Avuksi kootun lauluvihkon avulla lauluihin on ollut helpompi lähteä mukaan. Oivalsimme myös, että ei ole olemassa mitään väärää. Voimme liittyä Martan laulun melodiaan ja sanoittaa ne myös itse. Usein melodia yhdistyy ympärillä tapahtuvaan toimintaan ja siihen, mitä Martan kanssa tehtäisiin seuraavaksi. Sanoitamme toimintaamme laulamalla, minkä myös toiset palvelunkäyttäjät ovat ottaneet ilolla vastaan. Toiminta ei korosta Marttaa mitenkään negatiivisesti, vaan se on soljahtanut osaksi arkea.

Pienillä oivalluksilla suuria asioita

Aamulla Martta tulee ensimmäisenä, heti kello seitsemän jälkeen päivätoimintaan. Ohjaajan kanssa käydään päivänohjelmaa läpi ja usein kuunnellaan musiikkia. Kellon käydessä lähemmäksi kahdeksaa toimintakeskuksen ovet käyvät ja ohjaajia tupsahtelee sisään talven pimeydestä. ”Moikka Martta!”, ”Huomenta! Onpa sulla ihana paita”, ”Mikä ihana hymy sulla, mitä sä teet?”. Näissä kulminoituu yksi tärkeistä oivalluksistamme: toisen ihmisen huomiointi aina kohdatessa sekä kohtaaminen tasavertaisesti ja positiivisesti. Suuria asioita, pieniä oivalluksia.

Lue lisää:
LOVIT-muistissäntö (www.papunet.net)
OIVA-videoklinikka (pdf)

Teksti: Anu Ihanus, erityisohjaaja, Rinnekoti-Säätiö, Työllistymistä ja osallisuutta edistävät palvelut | Julkaistu: 

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi Martta laulaa?”

  • Pia Ylisuvanto kirjoitti:

    Hienosti kirjoitettu opetustarina upeasta laulaja-Martasta! Kiitos Martta! Kiitos aktiiviset lähityöntekijät!

  • Hilma kirjoitti:

    Ymmärrän marttaa. Itselläni on tarve lukea runo, joita muististani tulee esiin tilanteesta riippuen. Siis osaan ulkoa. En tiedä muistavani, niitä vain putkahtaa kun joku ärsyke on.
    Ole hieman huolissani, josko tästä vielä höperöidyn, niin alan esityksilläni karkoittaa ihmiset. Ainakin teen itseni hieman naurettavaksi.
    Olen nurena pitänyt runoista, myös lukenut niitä paljon.
    Tänä vuonna täytän 80 v.

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).