Itkun vai ilon kautta

Katsoin televisiosta huhtikuun lopussa tiededokumentin Apua autismiin, jonka aiheena oli Suomessakin yleisesti autististen lasten hoidossa käytetty ABA-menetelmä (Applied Behaviour Analysis). ABA perustuu autistisen ihmisen käyttäytymisen tarkkaan havainnointiin ja ympäristön positiivisina pitämien käyttäytymispiirteiden vahvistamiseen. Mikään menetelmä ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono, mutta erityisesti ohjelmassa haastatellun norjalaisen ABA-ohjaajan, Gunnar Frederiksenin, ajatukset saivat minut hämmentymään. Hän toteaa ohjelmassa näin: ”Kun työskentelee vakavien autismitapausten kanssa, ei saa pelätä yhteenottoja. Ei saa pelätä itkua, surullisia lapsia, vastustusta. Muussa tapauksessa suosittelen toista ammattia.”

Olenko siis väärällä alalla? Työni Kehitysvammaliiton Tikoteekissa liittyy siihen, miten vaikeasti puhevammaiset ihmiset ymmärtävät ja tulevat ymmärretyksi ja miten heidän vuorovaikutuskumppaninsa tukevat kommunikointia parhaalla mahdollisella tavalla. Oman työni lähtökohta on aivan päinvastainen kuin Frederiksenilla. Yhteenottojen sijaan pyrin yhteisymmärrykseen ja itkun ja surun sijaan ilon löytämiseen.

Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta. Haluan uskoa, että myös jokainen ammattilainen pyrkii hyvään. Dokumentti herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa ja ABA-menetelmää työssään käyttävä suomalainen ammattilainen totesi helpotuksekseni näin: ”Dokumentissa kuvattiin surullista ajanjaksoa menneisyydestä. Nykypäivä on hyvin toisenlaista ja menetelmää sovelletaan perhelähtöisesti ja yksilöllisesti. Perhe saa valita, mitä kuntoutusmuotoa lähdetään toteuttamaan. Tavoitteena on rakentaa sellainen kokonaiskuntoutus, josta yksilö hyötyy. Olennaista ei ole yksittäisen menetelmän toteuttaminen.”

Vaihtoehtoja siis tarvitaan. Yksi vaihtoehtoinen tapa vahvistaa autististen ihmisten ja läheisten vuorovaikutusta on etenkin Englannissa ja Australiassa melko yleisesti käytössä oleva Intensive Interaction (suom. voimauttava vuorovaikutus). Tikoteekki tekee yhteistyötä englantilaisen Intensive Interaction Instituten kanssa, jotta tietoisuus toimintatavasta ja sen tuomasta vaihtoehdosta lisääntyisi myös Suomessa.

Voimauttava vuorovaikutus nojaa vauvan ja hoitajan myönteisestä vuorovaikutuksesta tunnistettuihin, kehitystä eteenpäin vieviin piirteisiin. Voimauttava vuorovaikutus hyödyntää viimeisintä tietoa siitä, mitä opittavaa on vuorovaikutuksen normaalikehityksestä.

Opiskellessani voimauttavaa vuorovaikutusta Englannissa, sain nähdä lukuisia videoesimerkkejä siitä, miten uuden oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, jossa sekä autistinen ihminen että hänen vuorovaikutuskumppaninsa nauttivat yhdessäolosta. Myös omat kokemukseni toimintatavasta ovat samanlaisia.

Kun ammattilaiset lähtevät suunnittelemaan kuntoutusta yhdessä autististen lasten perheiden kanssa, olisi mielestäni hyvä pohtia, mitkä eettiset periaatteet ohjaavat ammatillista toimintaa. Millaiseen ideologiaan kuntoutusmenetelmän valinta pohjautuu? Miten osoitamme autistiselle ihmiselle, että hyväksymme hänet omana itsenään ja että muiden ihmisten rakkaus ei ole ehdollista sille, miten hän käyttäytyy? Miten paljon autistisen ihmisen on sopeuduttava yhteiskunnan odotuksiin? Miten paljon yhteiskuntamme sopeutuu monenlaisten ihmisten tarpeisiin?

Lisätietoa
Voimauttava vuorovaikutus (www.papunet.net)
Intensive Interaction (www.intensiveinteraction.co.uk)

Teksti: Kaisa Martikainen | Kuva: Pekka Elomaa | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).