Yhteistoiminnallisuus AAC-kuntoutuksessa

Jönköpingin yliopiston professori Mats Granlund oli helmikuussa 2018 järjestetyn Sillalla-seminaarin pääpuhuja. Tässä artikkelissa kerromme tiivistetysti hänen esityksestään, joka käsitteli yhteistoiminnallista tavoitteenasettelua perheiden kanssa (”Collaborative goal setting with families using GAS and COPM”).

Ammattilaisen ja perheen roolit

”Tervetuloa mukaan lapsemme asioita käsittelevään kokoukseen!” Näinhän sen pitäisi mennä: vanhemmat kutsuvat ammattilaisen auttamaan ja pohtimaan perheen asioita eikä toisin päin.

Yksilö- ja perhekeskeisessä lähestymistavassa perhe on kuntouttajan tärkein yhteistyökumppani kaikissa kuntoutuksen vaiheissa. Kuntouttajan on hyvä muistaa, että hän on perheen elämässä vain vähän aikaa. Siksi on kuntoutuksen alkaessa tärkeää selvittää, keitä tulee ottaa mukaan suunnitteluun ja toteutukseen. Näitä ihmisiä voivat olla esimerkiksi isovanhemmat, naapurit tai vaikkapa taksikuski. Kaiken keskiössä on lapsi ja hänen perheensä. Kuntouttajan tulee antaa heille päähenkilöille kuuluva asema.

AAC-kuntoutus onnistuu vain, jos perhe saavuttaa sen avulla omia päämääriään. Perhettä saattaa esimerkiksi kiinnostaa, miten pukemistilanne saadaan sujumaan. Jos ammattilainen ei kuule tätä, vaan menee tilanteeseen AAC-menetelmä edellä, perhe ei motivoidu suunniteltuihin ratkaisuihin.

Jokaisella perheellä on myös omat rutiininsa, joihin ammattilaisen tulee mukautua ja joita hän voi myös käyttää hyödyksi kuntoutuksessa. Lisäksi hyvä kuntouttaja ymmärtää, että vaikka lapsen vamma vaikuttaa perheeseen, heillä on muutakin elämää. Vanhemmat ovat ensisijaisesti vanhempia, eivät kuntouttajia.

Ongelmakohdat löytyvät keskustelemalla

Granlundin mukaan vanhemmat monesti pyytävät ammattilaisilta sellaisia palveluja, joita tietävät heidän tarjoavan. He kertovat tarpeistaan, mutta eivät välttämättä osaa ilman yhteistä keskustelua nimetä, mikä heidän todellinen ongelmansa on arjessa. Vanhemmat saattavat esimerkiksi kuntoutuskokouksessa toivoa lapselleen puheterapiajaksoa, vaikka kaipaavat ensisijaisesti ratkaisuja siihen, miten toimia, kun lapsi heittäytyy pukemistilanteessa lattialle huutamaan. Ammattilaistiimin tehtävä on pohtia vanhempien kanssa yhdessä ratkaisuja, jotka auttavat perhettä tässä ja nyt.

Lyhyen aikavälin tavoitteet tärkeitä

Granlund pitää tärkeänä, että pitkän tähtäimen visioiden lisäksi kuntoutukselle sovitaan lyhyen aikavälin tavoitteita. Kuntoutuskokouksissa visioidaan tulevaisuutta esimerkiksi vuoden päähän. Nämä visiot on kuitenkin tärkeä pilkkoa ohjaustapaamisissa konkreettisemmiksi tavoitteiksi, jotta pystytään mukautumaan ketterästi sekä lapsen että perheen muuttuviin tarpeisiin ja tilanteisiin. Tavoite on hyvä, jos lapsi itse tai vanhemmat ovat muotoilleet sen. Silloin he muistavat ja ovat paremmin motivoituneita sopimansa asian toteuttamiseen. Granlund kehotti ammattilaisia tekemään perheen kanssa tiivistä yhteistyötä pitämällä heihin aktiivisesti yhteyttä. Kuntouttaja voi esimerkiksi soittaa vanhemmille jo muutaman päivän kuluttua tapaamisesta ja tarkistaa, miten heillä on sujunut ja onko lyhyen aikavälin tavoitetta tarpeen muuttaa.

Granlund on osallisuuden puolestapuhuja, joka tarkastelee kuntoutusta ICF-viitekehyksestä käsin. Kuntoutuksella tavoitellaan ensisijaisesti osallisuuden ja osallistumisen vahvistumista, ei taitojen tai AAC-keinojen opettamista. Tavoite ei siis esimerkiksi ole, että lapsi oppii kolme merkkiä vaan että hän on enemmän vuorovaikutuksessa muiden kanssa. AAC voi olla väylänä tähän, kun lapsi vaikkapa osallistuu yhteiseen leikkiin toisten kanssa tabletissaan olevaa kommunikointisovellusta käyttäen.