Uutuuskirjat suuntaa näyttämässä
Tänä vuonna on julkaistu kaksi merkittävää alan kirjaa: Jaana Sellmanin ja Tuula Tykkyläisen Puheterapia. Vuorovaikutus muutoksen välineenä ja usean eri asiantuntijan artikkeleista koottu Afasia. Aikuisiän kielihäiriöiden aivoperusta ja kuntoutus. Sellmanin ja Tykkyläisen kirja on ensimmäinen suomenkielinen perusteos puheterapiasta. Anu Klipin, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhkan, Pirkko Rautakosken ja Matti Lehtihalmeksen toimittama Afasia-kirja puolestaan kuvaa afasian syntymekanismeja, kielihäiriöiden tutkimista sekä kuntoutusmenetelmiä.
Vuorovaikutus on puheterapeutin tärkein työväline
Puheterapia-kirjan tekijät haluavat haastaa perinteisen lääketieteellisiin diagnooseihin perustuvan puheen, kielen ja kommunikaation häiriöihin keskittyvän näkökulman. Kirjan keskeinen sanoma on, että kuntoutuksessa asiakkaan, terapeutin ja asiakkaan läheisten välinen vuorovaikutus on puheterapeuttisen työn ydintä. Se saako asiakas avun, riippuu viimekädessä vuorovaikutuksen onnistumisesta. ”Puheterapiatilanteissa asiantuntijan ja maallikon maailmat kohtaavat, ja tässä kohtaamisessa syntyy terapiassa tavoiteltu muutos”.
Puheterapeutin työ on kohtaamista paitsi oman asiakkaansa kanssa myös hänen lähiympäristönsä ihmisten kanssa. Heistä tulee terapeutin yhteistyökumppaneita matkalla kohti yhdessä sovittuja tavoitteita. Puheterapiaan vaikuttavien viitekehysten ja kuntoutusmallien lisäksi kirjassa syvennytään tarkasti siihen, mitä puheterapiassa tapahtuu, miten siellä toimitaan ja miten toivottu muutos saadaan aikaan. Kirjassa esitellään tutkimusten valossa nimenomaan asiakkaan ja puheterapeutin välistä vuorovaikutusta. Läheisten ajatuksia kuullaan siitä, miten he ovat kokeneet terapian ja sen mahdollistamat muutokset.
Afasian kuntoutuksessa keskeistä yksilöllinen tarve ja oikea-aikaisuus
Afasia-kirjassa esitellään kattavasti afasian syntymekanismeja, kielihäiriöiden tutkimista sekä kuntoutusmenetelmiä. Teoksen kirjoittajakunnassa on puheterapeutteja, aivo- ja muistintutkimuksen, neurologian ja kielitieteen asiantuntijoita.
Kirjan julkistamistilaisuudessa Anu Klippi nosti esiin tutun asian: afasian kuntoutuksen tilanne ei ole hyvä. Eriarvoisuutta on edelleen aivan liian paljon ja valitettavan usein asuinpaikalla on suuri merkitys.
Tilaisuuden puheenvuoroissa korostui lähi-ihmisten ratkaiseva asema afasian kuntoutuksessa. Puheterapeutti ja tutkija Asta Tuomenoksa kertoi puheterapiatilanteiden vuorovaikutuksesta ja niiden terapeuttijohtoisuudesta. Hän korosti sitä, että afasian kuntoutuksessa myös vapaa keskustelu lähi-ihmisten ja muiden arjen keskustelukumppaneiden kanssa on hyvin tärkeää.
Lääketiede tarjoaa yhä parempia hoitomuotoja ja aivoista saadaan uutta tietoa. Lehtihalmes muistutti, että kuntoutuksessa keskeistä ei kuitenkaan usein ole se, minkä niminen afasia tarkalleen on tai missä kohtaa vaurio on tapahtunut. Jokaisen ihmisen aivot ovat ainutlaatuiset, joten ne reagoivat sairastumistilanteessa hyvin yksilöllisesti. Siksi myös kuntoutuksessa on keskeistä yksilöllinen tarve ja oikea-aikaisuus. Lääkäri Lauri Soinne korosti, että kuntoutumista tapahtuu vuosien saatossa. Kolmen kuukauden tai vuoden aikaikkunat kuntoutuksessa eivät pidä paikkaansa.
”Afasian kuntoutus on laadukasta, kun oikeat ihmiset tekevät oikeille ihmisille oikeita asioita oikeaan aikaan – ja vieläpä kustannustehokkaasti. Kuntoutuksen tavoitteena on afaattisen ihmisen kommunikaatiokykyyn vaikuttaminen siten, että hän pystyy mahdollisimman hyvin keskustelemaan suullisesti tai muilla keinoin haluamistaan asioista, ja että häntä pidetään yhteisön täysivertaisena jäsenenä”, tiivisti Matti Lehtihalmes julkistamistilaisuudessa.
Yksilöllisyys, asiakaslähtöisyys, lähiyhteisö
Kummassakin uutuuskirjassa näkyy muutos lääketieteellisestä, diagnooseihin perustuvasta häiriökeskeisyydestä kohti kokonaisvaltaisempaa näkemystä, jossa korostuu kuntoutuksen yksilöllisyys, asiakaslähtöisyys sekä laaja-alainen lähiympäristön ja ihmisten huomiointi.
Kirjoissa painotetaan vuorovaikutusta ja lähi-ihmisten merkitystä. Afasiaan sairastuneiden läheisten merkitys ymmärretään nykyään huomattavasti laajemmin ja syvällisemmin kuin aikaisemmin. Onhan esimerkiksi oma puoliso usein pääasiallinen keskustelukumppani sairastumisen jälkeen. Vuorovaikutuksesta puhuttaessa tärkeää onkin aina määritellä, mitä termillä tarkoitetaan. Puhutaanko esimerkiksi terapeutin ja asiakkaan välisestä vuorovaikutussuhteesta vai asiakkaan ja hänen läheistensä vuorovaikutuksesta.
Kirjojen yhteisenä teemana voidaan myös nähdä asiakkaan arjen korostaminen. Kuntoutuksen asiakkaita ovat myös kuntoutujan lähipiiri ja kommunikoinnin kuntoutuksen muutokset pitäisi näkyä nimenomaan arjessa.
Lähi-ihmisten kuunteleminen ja ohjaaminen ovat merkittävässä osassa niin lasten kuin aikuistenkin kuntoutuksessa. Kummassakin kirjassa tuodaan esille sitä, että perinteisen puheterapeutin ja kuntoutujan kahdenkeskeisen työskentelyn rinnalla tulee olla riittävästi lähi-ihmisten ohjaamista. Matti Lehtihalmes esitti Afasia-kirjan julkistamistilaisuudessa, että jos resursseja on niukasti, tulisi keskittyä nimenomaan kuntoutujan läheisiin. Lehtihalmeksen ehdotus kannattaa ottaa vaihtoehdoksi muutenkin kuin resurssien niukkuuden vuoksi. Kuntoutuksen tulisi määräytyä kuntoutujan toimintakyvyn ja tarpeiden mukaan. Myös lähi-ihmisten resurssit pitäisi huomioida alusta lähtien. Oleellisinta on, millaisia muutoksia pyritään saamaan aikaan ja mitä tekemällä niihin päästään.
Kirjoita kommentti