Lukiapuvälinepalvelut – onko niitä?

Lukivaikeudet ovat suuri toiminnan rajoite. Ne haittaavat kehitystä, oppimista, alan valintaa, koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyä, niissä selviytymistä ja pysymistä.

Koulu vastaa, mutta mitä sen jälkeen?

Suomalaiset alku- ja erityisopettajat ja terapeutit osaavat opettaa lukitaitoja. Tiedämme, että lukivaikeudet eivät johdu opetuksen puutteista. Tiedämme, että lukivaikeuksia voidaan helpottaa – joskaan ei poistaa – opetuksella ja kuntoutuksella. Mutta voidaanko jättää lukemisen ja kirjoittamisen pulmat yksinomaan koulun hoidettavaksi?

Lukivaikeuksilla on neurologinen pohja ja ne ovat voimakkaasti periytyviä eivätkä ne häviä koulun päätyttyä. Jos lukipulmien kompensoiminen jätetään satunnaisesti aiheesta innostuneiden opettajien “yöt-pyhät ja lomat-työn” vastuulle, mistä perusopetuksen jättäneet lukivaikeuksiset nuoret ja aikuiset saavat tukea?

Lukiapuvälineosaaminen Suomessa vaatimatonta

Lukiapuvälineiden olemassaoloa ja niiden hyötyjä ei tunneta yleisesti. Lukiapuvälineiden käyttöä ja kompensoimisessa tarvittavia tietoja ja taitoja opetetaan harvoin kuntoutuksen ja opetuksen ammatteihin johtavissa koulutuksissa. Koulutuksen puutteen vuoksi kentällä olevan ammattihenkilöstön tietotaito lukiapuvälineiden käytöstä on  keskimäärin melko vaatimattomalla tasolla. Vastuu lukiapuvälineiden osaamisesta ja saatavuudesta on maassamme jäänyt yksittäisten ammattihenkilöiden satunnaisen kiinnostuksen varaan.

Vähäiset palvelut hajallaan eri sektoreilla

Vastuu lukiapuvälinepalveluista tulisi olla julkishallinnolla, ei yksittäisellä työntekijällä tai kolmannella sektorilla. Kolmas sektori tuottaa näitä palveluita pienimuotoisesti, mutta asia on liian tärkeä jätettäväksi vapaaehtoisten toimijoiden varaan. On vaikea uskoa, että sitä tietä voitaisiin tuottaa tasalaatuisia ja tasa-arvoisesti saavutettavia palveluita koko maassa molemmilla kotimaisilla kielillä.

Lukiapuvälinepalveluja on harvoin saatavilla yksityisilläkään markkinoilla. Yksityiseen tarjontaan liittyy myös toinen saavutettavuusongelma: Lukivaikeus johtaa paitsi moninkertaiseen työmäärään opinnoissa, usein myös koulutuksesta syrjäytymiseen ja heikompaan tulotasoon. Palvelun tulisi olla myös niiden asiakkaiden saatavilla, jotka ovat taloudellisesti heikossa asemassa.

Lukiapuvälinepalvelujen saatavuus on epätasa-arvoista myös niillä alueilla, joilla mahdollisesti  olisikin yksityisiä palveluntarjoajia ja maksusitoumuksia annettaisiin julkisesta terveydenhuollosta: Jokaisen kunnan avohuollon ylilääkäri joutuisi pohtimaan jokaisen yksittäisen lukivaikeuksisen kohdalla onko kunnan avokuntoutuksella määrärahoja palvelun ostamiseksi. On sattumaa, minkä kunnan avohuollon ylilääkärillä on tietoa lukiapuvälineiden hyödyistä ja miten olennaisena hän pitää lukipulmien kuntoutusta.

Johtopäätös onkin, että  lukiapuvälinepalvelujen saaminen on sattumanvaraista ja laadultaan epätasaista.  Tasa-arvo lukiapuvälinepalveluissa ei toteudu. Varsinkin peruskouluiän ohittaneiden on vaikea löytää minkäänlaisia lukivaikeuksiin liittyviä palveluita alkaen lukivaikeuksien noteeraamisesta ja testaamisesta aina ohjaukseen ja kompensoiviin apuvälineisiin.

Lukikuva2

Lukiapuvälineet tulisi tulkita kommunikoinnin apuvälineiksi

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat mitä suurimmassa määrin kommunikaatiota. Lukivaikeus tulisi tulkita  kommunikaatiovaikeudeksi ja näin ollen kompensoivat lukiapuvälineet  kommunikaation apuvälineiksi. Lukiapuvälinepalvelujen tulisi olla terveydenhuollon apuvälinepalvelujen piirissä. Lainmuutosta ei tarvittaisi, vain uusi tulkinta.

Maassamme on jo valmis kommunikoinnin ja avustavan tietotekniikan apuvälinepalveluita tuottava terveydenhuollon yksiköiden ketju, joka kattaa koko maan. Kun palvelua tarjoaa julkinen terveydenhuolto, voi lääkäri lähettää potilaansa niihin tutkimuksiin, jotka hän arvioi tarpeelliseksi. Lähetteitä ei anneta ilman tiukkoja kriteereitä, jotka liittyvät tiiviisti potilaan elämäntilanteen asettamiin vaatimuksiin lukitaidoille ja ovat usein osa esimerkiksi mielenterveyskuntoutusta.

Kompensoivien lukemisen ja kirjoittamisen apuvälineiden tarpeen arviointi täydentäisi mielestäni hyvin Tikoteekki-verkostoon kuuluvien yksiköiden nykyistä tehtävänkuvaa. Jo nyt muutamat yksiköt toteuttavat lukiapuvälinearviointeja, mutta edelleen tarvitaan panostuksia henkilökuntaan, koulutukseen ja välineisiin. Osaamista koulutuksen järjestämiseen on olemassa.

Vaasan malli

Vaasan keskussairaalan Tikoteekissa on toimittu näin yli 16 vuotta. Kaksikielisen Pohjanmaan maakunnan 181 000 asukkaan kompensoivien lukiapuvälineiden tarpeen arviointeja hoidetaan yhden puolipäiväisen erityistyöntekijän työpanoksella. Toiminta on vakiintunutta ja asiakkaat ovat kaiken ikäisiä alle kouluikäisistä yli 50-vuotiaisiin miehiin ja naisiin. Lähetteet tulevat alueen terveyskeskuksista, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta, lasten- ja nuorten sekä aikuispsykiatriasta, foniatreilta, lasten- ja aikuisneurologeilta sekä terveyskeskusten avohuollon delegoimana erityistyöntekijöiltä kuten psykologeilta, puheterapeuteilta ja toimintaterapeuteilta.

Lukivaikeuksia on mahdollista kompensoida tehokkaasti

Lukiapuvälineen kustantaja voi olla muukin kuin terveydenhuollon yksikkö. Kustantaminen jakaantuu asiakkaan diagnoosista, iästä ja elämäntilanteesta riippuen useille tahoille: koululle, muille oppilaitoksille, sosiaalitoimelle, Kelalle, TE-keskukselle (työolosuhteiden järjestämistuki), vakuutusyhtiöille ym.

Tärkeintä ei ole kuitenkaan se, mikä taho apuvälineet kustantaa, vaan se, että on olemassa taho, joka systemaattisesti seuraa markkinoita, lokalisoi tietotaitoa ja tuo välineitä lähelle käyttäjiä. Tarvitaan asiantuntevaa ohjausta välineistä, niiden käytöstä ja kustantajatahoista. Ammattihenkilöstölle on jaettava aktiivisesti tietoa ja edistettävä lukemista ja kirjoittamista kompensoivien apuvälineiden tunnettuutta ja käyttöä. Lukivaikeuksia on mahdollista kompensoida tehokkaasti teknisten apuvälineiden avulla – aivan kuten näön pulmia kompensoidaan silmälasien ja kuulon pulmia kuulolaitteiden avulla.

Verkkosivustoja aiheesta:
Datero ry
Lukihairio.fi
Erilaisten oppijoiden liitto ry
Papunet

Tietoa kommunikoinnin ja tietokoneen käytön apuvälinepalveluista (www.tikoteekkiverkosto.fi)

Teksti: lukiapuvälineasiantuntija Marja-Sisko Paloneva, Datero ry / Vaasan keskussairaalan Tikoteekki | Kuva: Pekka Elomaa | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).